Toukokuun juoksut ja juoksutauot

Kevään mittaan olen useasti blogissakin esittänyt toiveen, että minua vaivannut piriformis-vaiva olisi paranemaan päin. Juoksumäärät ovat jääneet selvästi normivuotta vähäisemmiksi ja pitkät lenkit puuttumaan. Toukokuussa tilanteeseen ei tullut ainakaan huomattavaa parannusta. :(

Vaivan vuoksi pidin toukokuussa n. viikon juoksutauonkin, josta ei myöskään ollut apua. Tässä kuussa olen kuitenkin saanut paremmin selvitettyä, mikä vaivaa provosoi sekä tarkennusta siihen, mistä vaiva on lähtöisin. Osaltaan apua on ollut tehokkaasta kipulääkkeestä ja osaltaan OMT-fysioterapeutilla käynnistä. Fyssari totesi SI-nivelen virheasennon, jota sitten manipulaatiolla yritettiin korjata. Iskiashermo on kuitenkin nimenomaan pakarassa pinteessä, kun tuon virheasennon vuoksi lantio kippaa toiselta puolelta eteen. Kaikki tämä tieto auttaa vaivan kuntouksessa. Joten ehkä - iso ehkä - tilanne on hiukkasen paranemaan päin.

Tämän vuoden kuukausitavoitteissa minimi on ollut satasen verran kuukausikilometrejä. Tavoitteesta en ole halunnut luopua, koska lyhyet lenkit pitävät edes jonkinlaista juoksukuntoa yllä ja myös fyssarit ovat kannustaneet kevyeen aerobiseen liikuntaan. Tuon juoksutauon myötä ja muutenkin varovaisesti liikkuen toukokuussa juoksukilometrejä kertyi sitten 101, niin tavoite täyttyi, mutta ainakaan liioilla juoksuilla en provosoinut vaivaa.

Juoksin toukokuussa kaksi kympin lenkkiä poluilla. Sen pidempiä lenkkejä en tehnyt. Mutta olipas kuulkaa ihanaa päästä juoksemaan edes vähän pidempään polkuja! Tosin juurikin kuun viimeisellä lenkillä onnistuin kaatumaan, ja siinä yhteydessä selkä meni jonkinlaiseen suojakramppiin. Tuota ei olisi tähän vammakevääseen enää kaivattu. Toivon todella, ettei tuosta tulisi enää mitään lisämausteita tähän persauksen /alaselän ongelmasoppaan. 

Kelithän ovat olleet kertakaikkisen kohdallaan. Lämpö on toki vaikuttanut hiukan juoksujen ajoitukseen, mutta muuten olen tykännyt juosta kuumallakin. Merivesi oli pitkään toukokuussakin aika viileää, ja on ollut aivan ihanaa pulahtaa uimaan juoksulenkin jälkeen. Toivottavasti tällaisista keleistä saadaan nauttia koko kesä!

Kesän tavoitteena NUTS Pyhän tunturipuolikas

Minua tuntevat tietävät, että suhtaudun juoksutavoitteiden ääneenlausumiseen hivenen taikauskoisesti. Tiedän, että taikausko on höpönpöppöä, mutta aika monella urheilijalla on esimerkiksi kisavalmistautumisessa hassuja tapoja, jotka ovat luonteeltaan taikauskoisia. Jotkut esimerkiksi pitävät jotain vaatetta hyvän onnen tuojana, tai neuroottisesti tekevät valmistelut aina samassa järjestyksessä. Minulla taikausko liittyy siihen, että pelkään asioiden ääneen sanomisen jotenkin jinxaavan ne. Niinpä olen usein kertonut vaikka juoksukisatavoitteistani vasta kuukausia sen jälkeen, kun olen tehnyt tavoitteen itselleni.

Nyt päätin toimia toisin. Minua koko kevään vaivannut piriformiksen jumi ei ole helpottanut, ja ehkä jotenkin toivon tavoitteiden julki tuomisen vievän mennessään. :D Nimeni on jo noin kuukauden päivät löytynyt Nuts Pyhän ilmoittautuneiden joukosta, joten kerrotaan asiasta nyt sitten blogissakin. Juoksen Pyhällä puolimaratonin elokuussa.

Lähtökohdat eivät tässä kohtaa alkukesää ole kauhean ruusuiset. Pisin juoksemani lenkki tänä vuonna on 12 kilometriä. Mäkiä en ole tuon vaivan ilmaantumisen jälkeen juossut kuin kahdesti, ja molemmilla kerroilla mäkitreeni on provosoinut kipua. Nuts Pyhä järjestetään 10.8.2024, joten kohta tapahtumaan on enää kaksi kuukautta aikaa. Siinä ajassa pitäisi saada vaiva kuntoutumaan ja jalat sellaiseen iskuun, että voin kuvitella pääseväni maaliin raskaalla reitillä.

Pyhä-Luoston kansallispuisto on minulle uusi tuttavuus. En myöskään kauheasti ottanut selvää itse juoksutapahtumasta ennen ilmoittautumista. Ajattelin hiukan naivisti, että puolimaraton nyt menee... Nyt kun olen katsonut viime vuosien kisojen loppuaikoja, niin alkoi hiukan hirvittää. Viime vuonna kymmenen viimeisen juoksijan ajat ovat asettuneet viiden ja kuuden tunnin välille. Se on aika pitkä aika. Nykykunnossa arvelen olevani tuloslistan häntäpäässä, joten tuollaiseen urakkaan pitäisi valmistautua.

Viime vuonna juoksin kaksi pitkää polkukisaa. Kainuu Traililla 38 kilometrin kisa meni hienosti ja alle kuuden tunnin. Tuntuu hurjalta, että puolimaratoniin voisi mennä saman verran aikaa. Tosin enpä olisi ennen viime vuoden Nuuksio Classicia uskonut, että siellä könyäisin maratonia peräti kahdeksan tunnin ajan. 

En ole tehnyt itselleni vielä mitään juoksuohjelmaa kohti kisaa. Joudun menemään vaivan ehdoilla.

Tänä viikonloppuna olen seurannut innolla somessa juoksutarinoita Nuts Karhunkierrokselta. Vaikka monilla on ollut raskas reissu, kisatarinat saavat minussa aikaan innostuksen pöhinää. Toivottavasti pääsen itsekin kisaamaan poluille vielä tänä kesänä!

Kuuvan lenkki Ruissalossa - ihana alkukesän vihreys!

Kävin noin kuukauden tauon jälkeen juoksemassa Ruissalossa. Tänä aikana oli tullut kesä! Puissa oli tammia lukuun ottamatta jo ihan kunnon lehdet, ja tuomenkukat tuoksuivat, kun juoksin Kuuvan lenkin Ruissalon saaren eteläisimpään niemennokkaan. 

Lähdin liikkeelle Saaronniemestä, jossa on iso maksuton parkkipaikka sekä Fölin bussilinjan numero 8 päätepysäkki. Saaronniemessä on myös iso ja mukava uimaranta sekä kahvila. Kävinkin ennen lenkkiä Villa Saarossa kahvilla ja lenkin jälkeen uimassa. :) Ehdin viime viikolla jo useamman kerran mereen uimaan Naantalissa, mutta Saaronniemessä vesi oli paljon kylmempää! Sentään oli lämmennyt talven avantouinneista, mutta eipä vedessä oikein kauaa huvittanut polskia.

Kun lähtee kohti Kuuvaa Saaronniemen parkkipaikalta, pääsee menomatkalla kokemaan monimuotoista polkua. Ruissalon polut ovat helppoja osin siksi, että käytännössä vain talvikuukausina on märkää ja silloinkin pitkoksilla melkko helppoa menoa. Näin toukokuussa vähäsateisen jakson jälkeen polut olivat todella kuivia ja mäntymetsässä jo paahteinen tuoksu. 

Tämä reitti on siitä kiva, että lukuunottamatta Kuuvannokan pistoa, kyseessä on ympyräreitti. Paluumatka Kuuvasta Ruissalontielle on tosin enimmäkseen hiekkapohjaista kävelytietä ja sellaisenaan tosi helppoa menoa. Se sopi minulle, sillä kärsin edelleen piriformis-vaivasta, ja olen juossut hyvin vähän. Tämä juoksu olikin toukokuun ensimmäinen kympin lenkki. Paluumatka ei helppoudesta huolimatta ole ollenkaan tylsä, vaan reitti kulkee mm. ihastuttavan pitsihuvilan ja sen omenapuiden ohitse. Paluumatkan polkua reunustaa myös kielojen matto. Kielot eivät vielä kukkineet, ehkä ensi viikolla on niiden aika.