Helppo helmikuu

Tiedättekö, mikä on inhokkikuukauteni? Luonnollisesti helmikuu, jolloin viimeistään olen aina kyllästynyt talveen, ja joka täällä Turun seudulla on perinteisesti kunnon liukastelukuu. Helmikuu on muutenkin outo epäkuu, jossa on tavallista vähemmän päiviä ja joka neljäs vuosi yksi ylimääräinen päivä. Miten siitä edes voisi tykätä?

Helmikuu on myös perinteisesti ollut mulla yksi vuoden huonoimmista juoksukuukausista. Liukkaus ja pakkaset eivät ole houkuttaneet juoksemaan kovia kilometrejä. Tänäkin vuonna juoksukelit ovat olleet kehnonlaiset. Mutta onneksi tälle helmikuulle löytyi paikka juosta, jossa kelit olivat erinomaisen suotuisat. Kanarianloman ansiosta juoksin helmikuussa kovemmat kilometrit kuin koskaan ennen. Gran Canarian viikon 61 kilometrin jälkeen oli suorastaan naurettavan helppoa kipitellä Suomessa satanen täyteen. Helmikuun kilometrit siis tasan 100, samat kuin tammikuussakin. :)

Tuo loma osui siis aika lailla ideaaliin kohtaan. Sain reissussa Suomesta viestejä, joissa läheiset tuskailivat kökköä säätä ja liukkaita kelejä, kun itse kirmailin sulalla maalla lämpimässä. Helmikuusta muodostuikin myös poikkeuksellisen hyväntuulinen, osittain juuri kosolti virtaa tuoneen matkan myötä.

Koska loppukuusta saatoin huoletta lusmuilla juoksun suhteen, kerkesin käydä muutaman kerran salilla. Salitreenejä on tarkoitus jatkaa maaliskuussa. Ja koska alkuvuonna olen saanut pyöreitä satasia täyteen, pyrin jatkamaan myös juoksun suhteen samalla linjalla.

Maspalomasin dyyneillä: patikointia ja hiekassa juoksua

Lupailin viime postauksessa kirjoittavani erikseen Kanarian loman yhdestä kohokohdasta, eli Maspalomasin dyyneistä. Matkakohteeksi valikoitui Gran Canarian saari ja siellä Maspalomasin kaupunki osittain juuri dyynialueen vuoksi, koska en ollut moista päässyt ennen kokemaan. Alue olikin varsin mieleenpainuva ja mielenkiintoinen luontokohde.

400 hehtaarin alueelle ulottuva alue pitää sisällään kansallispuiston, kilometrikaupalla upeaa hiekkarantaa sekä murtovesilaguunin, joka toimii monen lintulajin levähdyspaikkana. Dyynialueella on aidattuja osioita, joihin matkailijalta on pääsy kielletty. Patikoitavaa maastoa riittää silti yllinkyllin.

Kävin dyyneillä heti loman ensimmäisenä päivänä ja ihastuin alueeseen. Siellä vierähti pari tuntia leppoisasti patikoiden. Tosin alueella liikkuminen voi olla huomattavasti hitaampaa kuin ensin ajattelisin. Aluetta halkovaa polkua on helppo kulkea, mutta jos lähtee kipuamaan dyynejä, huomaa nopeasti, miten raskasta ja aikaavievää upottavassa hiekassa tarpominen on. Lisäksi mittasuhteet eivät maisemassa välttämättä hahmotu ja etäisyydet voivatkin olla pidempiä kuin ensivilkaisulla ajattelisi.

Dyynit päättyvät mereen idässä ja etelässä. Idässä sijaitsee Playa del Inglesin ranta, etelässä Maspalomasin uimaranta-alue. Rantaviivaa riittää käveltäväksi tai juostavaksi useampi kilometri. Auringonpalvojille rannoilla on tarjolla maksullisia aurinkotuoleja ja -varjoja, muutama kioski ja niistä muutaman yhteydessä myös maksullinen wc. Valitettavasti alueella ei kovin montaa vessaa ole, joten uimarantojen läheisyydestä saattaa löytyä myös dyyneiltä ikäviä yllätyksiä. Toinen ikävä yllätys dyyneillä voi sitten olla se, että ilmeisesti alue on hieman, hmm, toiminnallisempaa nudismia harjoittavien suosiossa. Jos haluaa ottaa aurinkoa rauhassa, mutta alasti, kannattaa siis jäädä Maspalomasin nudistirannalle.

Alueen ympäri voi kävellä rantaa ja katuja pitkin, mutta suosittelen patikoimaan myös dyynien poikki vievää polkua, joka kulkee Faro de Maspalomasin majakalta hotellialueen eteläkärkeen Riu Palace Hotellin näköalapaikalle ja opastuskeskukseen. Merkityltä reitiltä voi sitten poiketa tutkimaan kasveja tai kipuamaan dyynejä ylös alas ja pitää ruokatauon jossain tuulensuojaisessa notkelmassa.

Viimeisenä lomapäivänä poikkesin dyyneille aamulenkillä. Juoksu hiekassa oli hidasta ja haastavaa, ja myös reitin valinta kumpuilevassa hiekassa oli yllättävän mutkikasta. Kengät olivat ensimmäisen pehmeän alamäen jälkeen täynnä hiekkaa ja mereltä puhaltava tuuli teki maaston pinnasta alati liikkuvan. Vinosti paistava aamuaurinko sai tuulen tuivertamat aallot ja maaston muodot näkyviin aivan eri tavalla kuin keskipäivän ylhäältä tuleva paahde. Minusta oli ihastuttavaa vain katsella ympärilleni ja tehdä huomioita maisemasta. Dyynit ovatkin kuin luonnon muovaama taideteos. Vaikka Maspalomasin kaupunki oli melko tylsä turistialue, olin tyytyväinen kohdevalintaan, sillä dyyneillä vierailu oli niin elämyksellistä!

Juoksuloman yhteenvetoa

Juoksuloma - miten se meni? Mulla oli kuusi päivää lomaa Gran Canarialla, ja ennakkoon suunnittelin juoksevani joka päivä. Ajattelin, että kolme reissua vuoristoon polkujuoksemaan ja kolme päivää merenpinnan tasolla Maspalomasissa voisi olla hyvä jako. Onneksi lomalla voi myös muuttaa suunnitelmia rennosti, mutta onnistuin kuitenkin juoksemaan joka päivä. Oli hieno loma!

Tiistaina aamu alkoi vähän hitaasti, sillä olin saapunut hotellille edellisenä yönä vasta puolenyön jälkeen. Olin ajatellut lähteä vuoristoon, mutta aamukiireessä suunnistaminen bussipysäkille osoittautui turhan haastavaksi ja totesin jossain vaiheessa, että bussi ja polkujuoksumahdollisuus taisi jo mennä. Sen sijaan lähdin tutustumaan Maspalomasin dyyneihin ja patikoinkin siellä melkoisen tovin. En ole koskaan ennen päässyt vastaavaan ympäristöön ja mereltä pitkälle sisämaahan jatkuvat dyynit olivat todella hienot. Kirjoittelen alueesta vielä oman postauksensa, sillä ne ansaitsevat ihan kunnolla hehkutusta. Dyyneiltä juoksin pienen mutkan kautta hotellille, ja tiistaina juoksukilometrejä kertyi 7 km.

Tässä postaus retkistäni dyyneillä.

Keskiviikkona olin hyvissä ajoin oikealla bussipysäkillä ja hyppäsin vuoristoon vievään bussiin. Serpentiiniteitä pitkin Ayacatan vuoristokylään, josta lähdin polkua pitkin juoksemaan kohti Roque Nublon luonnonnähtävyyttä. Erikoiselta kivimuodostelmalta ja näköalapaikalta juoksu jatkui lounastauon jälkeen kohti Tejedan vuoristokylää. Vaellusreiteillä suunnistaminen oli pääosin helppoa, mutta juuri ennen Tejedaa lähdin maantietä väärään suuntaan, ja siinä juoksua tuli pari kilometriä ylimääräistä (ei haitannut :D). Tejedassa olin lähes 16 kilometriä mittarissa ja matkalla oli ollut huikeat 600 nousu- ja 900 laskumetriä. Jalat olivat sitä mieltä, että nousua ja varsinkin laskua oli tullut ihan tarpeeksi. Tästä reitistä on tulossa oma postauksensa!

Tässä blogijuttu Roque Nublon polkujuoksusta.

Torstaina lepuutin alamäkijuoksusta tukkoon menneitä jalkoja ja hölkkäsin lähipuistossa 4 km. Siinäkin oli oma elämyksellisyytensä, sillä bongasin mm. parven papukaijoja vain tyynesti ruokailemassa maassa.

Perjantaina suuntasin toistamiseen vuoristoon. Tällä kertaa lähemmäs Maspalomasia erilaiseen ympäristöön kuin ensimmäinen retki. Juoksin vaellusreittiä Fatagan vuoristokylästä alemmas Artearaan ja lounastauon jälkeen tein vielä kierroksen Artearan alueen ympäri. Kuivassa ja paahteisessa maisemassa oli ihan oma fiiliksensä juosta ja myös tästä reitistä on tulossa oma postauksensa. Juoksua perjantaina yhteensä 9 kilometriä.

Tässä juoksukertomus Artearasta.

Lauantaina tunsin oloni hyvin väsyneeksi ja jalkojani särki. Päätin hölkätä Maspalomasin vieressä olevaan Melonerakseen kylään. Pakkasin reppuun pyyhkeen ja uimakamppeet ja perillä kävin uimassa. Kävelin takaisin Maspalomasiin ja vietin siellä tovin rannalla, kunnes hölkkäsin hotellille. Juoksufiilis ei ollut paras mahdollinen, sillä vaikka matkat olivat lyhyitä, isomman repun kanssa juoksu ei ollut erityisen nautinnollista. Kilometrejä kertyi kuitenkin 9.

Sunnuntaina jalat olivat jo aika tuoreet, ja olisin periaatteessa voinut lähteä taas poluille. Olin kuitenkin jo ennen reissua haaveillut joku aamu juoksevani rantaan katsomaan auringonnousua. Halusin toteuttaa aamulenkin, joten viimeinen päivä oli myös sille viimeinen mahdollisuus. Oli ihana lähteä juoksemaan ilman reppua ja aurinkorasvaa ja matka läpi heräilevän kaupungin sujui sutjakkaasti. Pian olinkin jo meren rannalla ja juoksin hiekalla auringon noustessa. Niin ihanaa ja elämyksellistä! Olin lähtenyt matkaan pelkän aamukahvin voimin, mutta mukana oli energiageeli ja vettä, jotka nautin aamuauringon valaisemaa hiekkarantaa katsellen. Innostuin tekemään paluumatkan pienen mutkan ja dyynien kautta, ja aamulenkille kertyi mittaa 14 km. Halusin juosta 60 km täyteen, joten tein vielä viimeisen päivän iltana pienen hölkkäilyn hotellialueella, ja päivän juoksut nousivat 16 kilometriin.

Loman aikana juoksin siis joka päivä ja kilometrejä kertyi yhteensä 61, eli kivasti n. 10 km per päivä. Olen lukemaan todella tyytyväinen. Suunnitelluista polkujuoksupäivistä yksi vaihtui merenpinnan tasolla kirmailuun. Olisin mieluusti juossut enemmänkin vaellusreiteillä vuoristossa, mutta alamäet vetivät reidet niin tukkoon, että "lepopäiviä" oli pakko pitää. Jos vielä toiste lähden juoksulomalle, mietin päivien rytmitystä hiukan paremmin ennakkoon. Nyt tein suunnitelmia aika lailla lennossa, joka tosin sekin oli kivaa ja mukavan vapaata. Loma oli mitä loistavin irtiotto arjesta ja Suomen ilmeisen kalseista ja liukkaista keleistä. Aurinkoa ja juoksua juuri kaipasinkin! :)

Kuvaterveiset Kanarialta!

Hola! Terkut aurinkoiselta Gran Canarialta ja juoksulomalta!

Olen päässyt joka päivä juoksemaan ja erityisen hienoa on ollut polkujuosta vuoristossa. Huisin jännää ja samalla niin rentouttavan vapauttavaa taivaltaa matkaa vaelluspolkuja pitkin juosten.

Majoitun saaren etelärannikolla Maspalomasissa, ja kaupungin ja meren välissä on laaja hiekkadyynialue, jossa olen myös pääsyt patkoimaan ja kokeilemaan juoksua. Tässä muutama kuva lomareissun retkiltä.