Heti kisan jälkeen jalat olivat aivan muussia ja lihaskivut pahenivat vielä hissukseen ainakin vuorokauden. Viivästynyt lihaskipu on yleensä pahimmillaan noin 2 päivää treenin jälkeen, mutta väittäisin, että mulla pahin vaihe oli tuossa kohtaa mennyt onneksi jo ohi. Ensimmäinen yö kisan jälkeen oli todella hankala, edes särkylääkkeillä ei meinannut saada nukuttua. Lisäksi nukahtamista haittasi se, että juuri nukahtamisen hetkellä sitä olikin äkkiä kompastumassa juureen tai kiveen juoksupolulla ja siitä hätkähti hereille. Tätä kävi ainakin pari kertaa ennen kuin uni tuli. Kroppa oli jäänyt vielä juoksemaan, vaikka olisi pitänyt jo nukkua. :D
Sunnuntaina ajelimme kotiinpäin yli 10 tuntia, ja matka meni yllättävänkin helposti. Ensimmäisillä pysähdyspaikoilla Hossasta etelään ajaessa satuimme samaan aikaan huoltoasemille kanssajuoksijoiden kanssa. Ai mistä tiesimme heidän olleen kisaamassa? No kävelytyylistä! Oli helppo bongata muita juoksijoita, kun kaikilla oli sama vaivalloinen vaappuminen ja kahvilan tuolistanousun vaikeus.
Viime viikon puolivälissä minulla alkoi kesäloma. Olin fiksuna tyttönä ajatellut, että voin hyvin olla alkuviikon vielä töissä, kun en kisaväsymyksessä kuitenkaan jaksaisi lomailla. Ensimmäisen pienen juoksulenkin juoksin sitten ekana lomapäivänä vasta. En laskenut, mutta vahvasti veikkaan, että Kainuu Trailin jälkeen tullut neljän päivän juoksutauko oli tämän vuoden pisin. Aika huikean hienosti lopulta treenit ennen kisaa menivät ja sitä kautta onnistunut juoksu kisassa.
Ennen Kainuu Trailia vihoitellut polvi on edelleen hiukan kenkunnut, vaikka olikin itse kisassa varsin hissukseen. Kävin sunnuntaina meriretkellä Isokarin majakkasaareen. Majakan noin 170 porrasta eivät tuottaneet vaikeuksia ylöspäin, mutta alaspäin laskeutuessa jouduin välillä astumaan alas vain toisella jalalla kipeää polvea säästääkseni. Postauksen kuvat ovat tuolta reissulta. Tuokin retki oli enimmäkseen hyvin palauttava, leppoisaa tallustelua saaren luontopolulla ja uimista kirkkaassa vedessä.
Mitään kisan jälkeistä bluesia ei ole tullut, kaiketi siksi, kun seuraava pitkä polkujuoksu on vain kahden kuukauden päässä. Nuuksiossa matkana on maraton, enemmän korkeuseroja ja haastavampaan polkua. Treenit on tarkoitus hissukseen aloitella tässä siten, että heinäkuun lopulla juoksumäärät nousisivat taas kunnon lukuihin. Tuo polvi vähän mietityttää. Jos olisin reipas ja järkevä, tekisin polvea tukevaa treeniä joka viikko ennen seuraavaa kisaa. Koska kuitenkin olen laiska ja saamaton, veikkaan, että jumppaan sitä kesällä ehkä kolme kertaa ja sitten taas panikoin kisan alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti