Työmatka juosten - Aurajoessa!

Tänään onnistuin pitkästä aikaa vastaamaan juoksuhaasteeseen, kun juoksin työmatkat (haaste numero 12) ja lähdin aamulla kirmaamaan jo auringonnousun aikaan (haaste 33). Työmatkajuoksuilla juoksin myös reitillä ja alustalla, jota en ole koskaan ennen kokeillut, nimittäin pitkin jäätynyttä Aurajokea.

 
Aurajoen jäällä on näkynyt jo useampana päivänä niin kävelijöitä kuin luisteijoitakin. Pitkä pakkasjakso oli vihdoin hyydyttänyt virtapaikatkin, mutta kohtapuoliin lauhtuva sää tarkoittaa sitä, että joella kulkemisen lystiä ei kauaa pääse testaamaan. Eilen illalla totesin, että huomenna tai ei koskaan (enää tänä vuonna) ja laitoin nastalenkkarit valmiiksi eteiseen juoksuromppeiden kaveriksi. Jäällä juokseminen sekä kiehtoi että jännitti, sillä mulla on tunnetusti kehno tasapaino, ja kyllähän se jään kestokin mietitytti aika lailla.

Aamuhämärissä joen rantapenkereillä ei juuri ollut muita kulkijoita ja sydän pamppaillen hivutin itseni hissukseen kuivalta maalta jään päälle. Odotin koko ajan jostain läheltä kuuluvaa pamausta tai murtuvan jään natinaa, joten mistään rennosta aamuhölkästä ei todellakaan ollut kyse. Järjellä tiesin, että kun vain seurasin reittiä, jossa näkyi lukuisia terän- ja kengänjälkiä, olisi erittäin epätodennäköistä, että jää pettäisi juuri sillä hetkellä juuri minun allani. Mutta silti, oli aivan hurjan pelottavaa mennä yksin keskellä jäätynyttä jokea!

Joesta nousu keskustan kulmilla ei tunnetusti ole helppoa, mutta tiesin jo entuudesta Tuomiokirkon edustalla olevan hyvän paikan, ja siitä sitten kipusin ylös. Ihan loppumatkasta pelko oli väistynyt innostuksen tieltä, ja työpäivän loppupuolella odotin jo malttamattomana kotimatkaa, jolloin pääsisin kirmaamaan jäälle auringonpaisteessa.

Todistettavasti olen juossut Aurajokeen!

Hipsin iltapäivällä joen päälle samasta kohtaa, josta punnersin itseni rannalle aamulla. Nyt vain aurinko oli sulattanut jäätä paikoin, ja joenreunakivetyksistä valuivat jääpuikot sekä jään päällä oli paikoin pehmeämpää jäätä tai ihan vettä. Aurajoella oli myös muita kulkijoita, jota toi varmuutta omaan kipittelyyn. Nastoista huolimatta, tai ehkä hitaasta vauhdista johtuen alusta tuntui paikoin superliukkaalta, enkä ollenkaan ymmärrä, miten vastaantulevat teinit pysyivät pystyssä tennareillaan.

Kaupunki näytti hiukan erilaiselta, kun sitä katsoi keskeltä jokea. :) Myös itse jää oli kiehtovaa, siinä oli pinnan alla niin mustia kuin punaisiakin kohtia, ja paikoin jää muodosti pieniä tulivuoren näköisiä kohoumia, joiden pinta oli railojen halkoma. Ihan lähelle en uskaltanut mennä katsomaan. Vaikka jänskättikin, niin olipa elämyksellinen työmatkajuoksu!