Parmaharju Trail 2018: polkujuoksukauden päätös

Ensin mainittakoon, että Parmaharju Trail 2017 nevö foget, sen verran moni viime vuonna mukana ollut muisteli viimesyksyistä hurjaa keliä ennen tämän vuoden kisaa. Eilen juostuun Turku Trail Cupin tämän vuoden päätöskisaan osui kuitenkin aivan loistava keli, sillä lämmintä oli lähes 15 astetta ja polutkin hyvässä kunnossa. Mudalta ei tälläkään kertaa ihan vältytty, ja hapottavat 192 Parmaharjun hyppyrimäen porrasta toivat omaa maustettaan kisaan.

Lähdin matkaan taas kympille, kuten viimekin vuonna. Vaihtoehtona olisi ollut myös tuplalenkki, johon lähti tällä kertaa vain kourallinen naisia, meitä kympin menijöitä oli selvästi enemmän. Viime vuoden reittiprofiili mielessä lähdettiin heti paukusta kipuamaan sopivan mutaista rinnettä, jonka yläosassa oli pakko laittaa kävelyksi.

Lämpimässä ja tuulettomassa säässä totesin jo kilometrin jälkeen, että olisi tarjennut vaikka hihattomalla ja shortseissa. Onneksi olin laittanut lyhythihaisen, mutta lämmin siinäkin tuli, sillä jo alkumatkasta mentiin porukassa hyvää, alle 7 minuutin kilometrivauhtia. Mietin siinä, että onko alkuvauhti liian kova, mutta polku tuntui yllättävän helpolta juosta, ainakin viime vuotiseen verrattuna! Liukkaita paikkoja oli jonkun verran, ja muutamassa alamäessä sekä pitkospuilla menin hissukseen, mutta enimmäkseen kalliot ja juurakkoiset polut olivat mainiossa kunnossa.

Vähän ennen nelosen täyttymistä laskeskelin, että voisi olla hyvä kiristää vauhtia jo siinä vaiheessa. 7,5 kilometrin kohdalta alkaisi ensin pitkä nousu ja sen jälkeen paikoin vaativa lasku ennen viimeistä kilometriä ja portaiden kipuamista. Juoksu tuntui kulkevan, joten lisäsin vauhtia ja samalla juoksukaverit jäivät. Edessä juoksevat alkoivat nekin tulla yksi toisensa jälkeen selkä edellä vastaan.

Juomapisteen jälkeen vuorossa oli osuus, jossa viime vuonna oli polveen asti ulottuvia laajoja vesilampareita. Nyt niiden tilalla oli kumpuilevaa kivikkoa, juurakoita ja mutaa, mutta yhtään pahasti märkää kohtaa ei reitillä ollut. Juoksufiilis oli jotain aivan toista kuin viime vuoden vesikelissä ja tuntui, että vaikeammatkin kohdat menivät nyt todella varmalla askeleella ja hyvällä vauhdilla. Metsätietä sisältäneellä seitsemännellä kilometrillä kellotin alle kuuden minuutin kilometriajan ja ohitin taas useamman polkujuoksijan. Sen jälkeen vastaan tulikin selvästi haastavampi pätkä risukkoista ja mutaista hakkuualuetta.

Osasin odottaa 7,5 kilometrin kohdalta alkavaa pitkää hivuttavaa nousua, ja siinä pitikin useaan otteeseen vaihtaa kävelyksi. Siitä huolimatta huomasin saavuttavani nyt edessäni nousua menevää Running Diaries -blogistia Sallaa. Kasin täyttymisen jälkeen vuorossa olikin sitten laskuvoittoinen osuus, jossa muistelin viimevuodesta vähän kauhulla yhtä jyrkempää alamäkeä, vain todetakseni, että alamäki meni huomattavasti sujuvammin ja nopeammin kuin olisin ennakkoon uskonut. En juurikaan jäänyt edellä menevästä Sallasta ja sainkin hänet taas käytännössä kiinni ennen yhdeksän kilometrin täyttymistä.

Sitten jäljellä olivatkin enää ne hyppyrimäen portaat ja mäen päältä puolen kilometrin laskettelu maaliin. Ensimmäinen porrasväli meni ehkä turhankin lujaa adrenaliinihöyryssä, ja toisella porrasvälillä jouduin hiukan himmailemaan. Salla jäi ensimmäisen tasanteen jälkeen taakse, mutta olin ihan varma, että hän tulee kuitenkin ihan kannoilla ja mäen päällä tai viimeistään alamäessä ohi. Jatkoin porrasnousua jalat hapoilla, mutta omaa parastani koittaen, ja hilaten itseäni myös kaiteesta kiskoen ylöspäin. Portaiden päällä piti vielä kivuta pieni pätkä rinnettä ja epäuskoisena vilkuilin parikin kertaa taakseni; ei siinä ihan lähietäisyydellä ketään tullutkaan!

Loppupätkä maaliin ei ollut helppo, sillä jalat olivat aika lailla loppu ja tossut sutivat liukkailla sammaleilla. Mutta fiilis oli mahtava, sillä kello näytti vähemmän kuin vielä kertaakaan polkukympillä, ja takana oli todella onnistunut juoksu. Maalissa olin noin ajassa 1:08, viime vuodesta parannusta tuli järjettömät 14 minuuttia ja alitin Maariassa juoksemani "polkukymppienkan" noin minuutilla.

Jo juoksun aikana oli aika mieletön fiilis, kun huomasin olevani juoksemassa varmaan vauhdikkainta polkujuoksuani koskaan. Maalissa olo nousi vielä pari pykälää, kun myös juoksukaverit pääsivät hienoihin loppuaikoihin ja kaikilla muillakin oli mitä mainioin fiilis. Olen päässyt nyt syksyllä hyvään juoksukuntoon, ja oli todella hauskaa saada kauden päätteeksi näin hyvä kisa ja hyvän fiiliksen tapahtuma.

Olipa hieno polkujuoksukausi! Keväällä Paimiossa ja Länsikeskuksessa, kesällä Mennään metsään -yhteislenkeillä ja nyt syksyllä Turku Trail Cupin syyskauden kisoissa tuli juostua monta elämyksellistä lenkkiä poluilla. Moni naama tuli kauden mittaan tutuksi ja erityisen hienoa oli päästä tutustumaan Marjutiin ja Jenniin, jotka kiersivät kaikki TTC:n kisat tänä vuonna. Itse osallistuin viiteen Turku Trail Cupin kisaan ja jokainen oli omanlaisensa elämys ja hieno kokemus. Tässä vielä TTC-kauden aiemmat kisarapsat:
Paimio Trail
Länsikeskus Trail
Maaria Trail
Hirvensalo Trail

Osallistuminen Parmaharju Trailille saatu yhteistyön kautta.