Maratontreeni vaatii ennen kaikkea aikaa

Tajusin tuossa aamulla juoksulenkille valmistautuessa, etten ole koko viikkona uhrannut ajatustakaan blogille. Olen kyllä juossut, yhteensä 44 kilometriä tällä viikolla, joka tekee tästä kevään kovimman juoksuviikon. Juoksun lisäksi töissä on pitänyt kiirettä ja opintojakin olen väsännyt. Yhdet synttärijuhlatkin oli. Pääsiäismaanantain lisäksi minulla oli opintovapaa perjantaina. Jokaisena vapaapäivänä olen juossut ja viikkoon mahtuu myös yksi lounastauon lyhyt lenkki.

Nämä harjoitusviikot muistuttavat siitä, miten maratonille harjoittelu vaatii ennen kaikkea aikaa. Lähtötason ja juoksukunnon kanssa voi olla vähän niin ja näin, sillä kunhan kisaan on tarpeeksi viikkoja, niin suunnitelmallisella treenillä pääsee kyllä maratonkuntoon. Mutta varsinkin näin hitaalla juoksijalla se tarkoittaa useiden tuntien treenimääriä viikoittain.

Viime viikolla 42 viikkokilometriin meni aikaa 5 tuntia ja 40 minuuttia. Tällä viikolla tuli juostua pitkät lenkit poluilla ja aikaa meni yhteensä 6,5 tuntia.  Ei se viikon ajalle jaettuna lopulta kovin paljon ole, mutta kun laskee mukaan valmistautumiseen ja jäähdyttelyyn menevän ajan, niin jokaiseen lenkkiin saa laittaa melkein tunnin lisää aikaa. Minulla on pitkät hiukset ja lenkin jälkeiseen suihkuun kuluu tovi, puhumattakaan siitä, miten kauan hiuksilla kestää kuivua. Pitkien lenkkien jälkeen ei myöskään yleensä jaksa enää loppupäivänä kauheasti mitään tehdä.

Kun aloitin tavoitteellisen juoksuharjoittelun, sain muutaman kerran kavereilta kommenttia siitä, kun en enää illanistujaisissa juonut juuri alkoholia. Juoksu oli ja on tärkeämpää, ja jos on vapaapäivä, on yleensä myös juoksupäivä, jolloin edellisen illan juominen pilaa suunnitellun harjoituksen. Mitä pidemmälle matkalle treenaa, sitä säntillisemmäksi elämä muodostuu, kun kova juoksuharjoittelu vaatii myös kunnon palautumisen. Joillekin se voi tuntua uhraukselta.

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miten juoksuohjelmani joustaa arjessa. Niin nytkin. Vaikka olen nyt juossut paljon ja elämä on muutenkin kiireistä, on aikaa ollut kuitenkin myös levolle. Kotimme on kylläkin kamalan siivoton ja pyykkivuoren perkaamisen sijaan pesukoneessa pyörivät kerta toisensa jälkeen vain lenkkikamat. Myös arki näköjään joustaa hiukan juoksun takia.

Ensi viikolla en todellakaan tavoittele sellaisia kilometrejä kuin huhtikuun alkupuolella. Luvassa on kaksi yön yli työmatkaa, joiden välissä koitan hiukan hölkkäillä päätä tuulettamaan. 

Vaikka maratonharjoittelu vie aikaa, viimeisen parin viikon aikana kova juoksutreeni on tarjonnut myös sopivaa nollausta arkeen ja monet viikon parhaat hetket ole viettänyt juoksupoluilla.