Tavoittelin huhtikuussa myös 2000 nousumetrin keräämistä. Pari verttitonnia ei monelle polkujuoksijalle ole mitään, mutta minulle tuo tarjosi mukavasti haastetta. Mäkitreenit ovat sekä kamalia että ihania. Niissä saa todella haastaa itseään, ja itse kun tykkään lähinnä tehdä helppoja treenejä, ovat mäkitreenit usein jääneet vähäisiksi. Kuitenkin, jos aikoo juosta polkumaratonin, on syytä treenata mäkiä.
Kootut selitykset, mutta syytän mäkitreenien vähäisyydestä osin asuinpaikkaani. Täällä Lounais-Suomessa ei ole ihan hirveän helppoa saada kunnon nousumetrejä kasaan normilenkillä. Itse tahkosin läheisen luontopolun ainoaa kunnon nousua edestakaisin, ja tulipa kuukauden aikana juostua myös useampi mäkinen polkulenkki, jotta sain nousumetrit kasaan. Lopulta kaksi tonnia nousumetrejä täyttyi jo hyvissä ajoin ennen kuun loppua ja ylittyi useammalla sadalla metrillä!
Juoksin huhtikuussa vuoden pisimmän lenkin, 22 kilometriä. Tuo lenkki tuli juostua sileällä, mutta kuun toinen kahdenkympin lenkki suuntautui poluille. Muutenkin sain hyvin polkukilometrejä kasaan tässä kuussa, ja tietysti samalla niitä nousumetrejä. Minun oli tarkoitus juosta vielä kolmaskin 20 kilometrin lenkki, mutta oli arjessa sen verran kiirettä ja kuormitusta, että viimeinen pitkis lyheni 16 kilometriin. Silti aika huikeat kilometrilukemat, joita osaltaan selittää se, että sellaisia puolipitkiä lenkkejä, 10-12 kilometrisiä, tuli juostua.
Toukokuussa on tarkoitus jatkaa mäkitreenejä ja pidentää vielä pitkää lenkkiä ennen kesän pitkiä polkukisoja. Kuu alkaa Madeiralla, jossa nousuja kyllä riittää, mutta ne mennään varmaan enimmäkseen kävellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti