Huolien siivittämä maaliskuu

Hiukan on ollut hiljaista täällä blogin puolella, kun tähän kuukauteen tuli sen verran huolenaiheita, ettei juoksuista kirjoittelu ole ollut päällimmäisenä mielessä. Omista rytmihäiriöistäni jo kirjoittelinkin, mutta nyt loppukuussa tuntemukset ovat tasaantuneet ja oma stressi asian suhteen ehti jo laskea ennen kuin edes sain lisätutkimusten tuloksia. Sopivasti tänään tulikin sitten viestiä lääkäriltä, että syytä huoleen ei ole, vaan lisälyöntisyys on kohdallani hyvälaatuista ja hoidontarvetta ei ole. 

Lisämurhetta tuohon samaan syssyyn tuli, kun sekä iäkäs isäni että toinen siskoistani joutuivat yllättäen sairaalaan. Sen enempää läheisten terveysasioita avaamatta voin kertoa, ettei kyse ollut kummallakaan koronasta tai mistään tarttuvasta. Oli puhdas sattuma, että perheessä sairastuttiin samalla viikolla. Nyt kumpikin on jo päässyt kotiin toipumaan, joten on itselläkin helpompi hengittää. Varsinkin muistisairaan isäni kohdalla sairaalan vierailukielto lisäsi huolta, kun isä ei osaa enää edes käyttää kännykkää.

Liikunta ja itsestään huolen pitäminen ei ole ihan ensimmäisenä mielessä, kun elämässä on huolta. Mutta ainakin itsellä juoksu toimii myös terapiana, ja varsinkin pienemmät murheet jäävät kyllä juoksupoluille. Onneksi en myöskään saanut liikuntakieltoa sydänoireiden vuoksi, ja rasituksessa ei mitään tuntunutkaan, joten pystyin käymään juoksemassa myös tänä aikana, kun rytmihäiriöitä selviteltiin. Juoksulenkit eivät ole vieneet huolia mennessään, mutta ainakin päätä on päässyt tuulettamaan raikkaassa kevätsäässä.

Maaliskuulle kertyikin juoksua 120 kilometrin verran, eli alkuvuoden ennätyskilometrit! Vaikka olen valitellut, etten ole kilpirauhasen liikatoiminnan ja sen lääkityksen myötä päässyt oikein juoksukuntoon, niin kivastihan homma ainakin kilometrien puolesta sujuu. Kuukauteen mahtui kyllä poikkeuksellisen paljon nihkeitä juoksuja, mutta myös sellaisia hyvänmielenlenkkejä, joista jää positiivinen fiilis pidemmäksikin aikaa. 

Koronan hiljentämä arki on nyt mahdollistanut sen, että lyhyille lenkeille ehtii useastikin, ja vaikka en juossut kuussa juurikaan pitkiksiä, tiheiden juoksujen myötä kilometrit kertyivät. Juoksin maaliskuussa pari 12 km lenkkiä, mutta en yhtään sen pidempää juoksua. 

Alkukuun huoliajatusten enimmäkseen väistyttyä ja keväisen sään myötä nyt loppukuusta mieli on ollut positiivisempi ja juoksukin kulkenut. Toivottavasti kevät nyt etenee vauhdilla ja tossu on syönnillään jatkossakin!