Sydämentykytyksiä

En haluaisi olla "se juoksubloggaaja, jolla on jatkuvasti terveysongelmia", mutta toisaalta en nyt oikein halua jatkaa yhtään blogin luonnoksissa olevaa hyvänmielentekstiäkään, ennen kuin tämä homma on käsitelty. Joten tässä uusimmat terveys(sairaus)kuulumiset.

Mulla alkoi suunnilleen vuodenvaihteen tienoilla olla silloin tällöin outoja sydänoireita, muljahduksia ja tykytyksiä. Ei mitään, mikä olisi tuntunut juostessa, mutta esimerkiksi nukkumaan mennessä ja sängyssä maatessa sydän tuntui muljahtelevan ja jättävän lyöntejä väliin. Koska sairastamani kilpirauhasen liikatoiminta altistaa sydänongelmille, eivätkä oireet vähentyneet itsekseen vaan ovat koko ajan hiukan lisääntyneet, hakeuduin oireiden kanssa tutkimuksiin. Sain lähetteen ekg:hen ja jo ensimmäisessä mittauksessa näkyi poikkeamaa. Kontrollikäynnin jälkeen sain sitten rytmihäiriödiagnoosin. 

Mietin, olenko jotenkin tietämätön, mutta aiemmin kuvittelin, että rytmihäiriöön liittyisi aina rintakipua. Muhun ei kuitenkaan ole missään vaiheessa sattunut, vaan rytmihäiriöt ovat tuntuneet lähinnä muljahteluina ja tykytyksenä. Toinen virhekäsitys mulla oli, että rytmihäiriöt näkyisivät sykemittarissa, mutta näin ei suinkaan aina ole. Kilpirauhasen liikatoiminta kiihdyttää sykettä, ja tuon huomasi tietysti selvästi silloin, kun sairaus oli päässyt jo pahaksi. Mun leposyke huiteli liikatoiminnassa 90 päällä ja kevyessä rasituksessa pk-vauhdeilla syke keikkuikin vk-alueen yläpäässä. Mutta nyt leposyke on ollut koko ajan mulle aika normaali 50-60 lyöntiä, jopa noiden rytmihäiriökohtausten aikana. Sykemittari ei pystykään kertomaan noista lisälyönneistä, tai muuten epäsäännöllisestä sykkeestä. Itse asiassa sykkeen tunnustelu käsin voi kertoa enemmän kuin sykemittari. Mulla nuo lisälyönnit ovat tuntuneet sykettä tunnustellessa siten, että tuntuu, kuin lyönti jäisi välistä.

Tietenkään ei ole mahdollista tietää varmasti, onko kilpirauhasen liikatoiminta sydänoireiden taustalla, mutta se tosiaan altistaa sydänsairauksille jopa vuosikymmeniä liikatoiminnan toteamisen ja hoidon jälkeen. Ekg:ssa mulla näkyi sekä kammiolisälyöntejä että sydämen vasemman etuhaarakkeen katkos. Lisälyönnit ovat juurikin niitä, jotka aiheuttavat oireita. Haarakatkoksen pitäisi olla oireeton, mutta se tarkoittaa sitä, että sydämen sähköimpulssit eivät kulje normaalisti. Kumpikin noista voi olla vaaraton löydös, mutta voi myös viitata johonkin (alkavaan) sydänsairauteen. Siksi minuakin tutkitaan nyt vielä lisää. 

Stressi voi pahentaa rytmihäiriöitä ja lisäksi myös pahentaa kilpirauhasen liikatoimintaa. Mutta yritäpä tässä nyt sitten olla stressaamatta. Mun olo ei ole tuon liikatoimintadiagnoosin jälkeen ollut vielä kertaakaan täysin normaali, ja nyt sain kaupan päälle vielä sydänoireita. Huoh. Mulla liikatoiminnan aiheuttaa Basedown tauti. Syön nyt liikatoimintaan pitkää lääkitystä, joka ei kuitenkaan paranna sairautta, mutta lääkitys sammuttaa liikatoiminnan ja jos hyvin käy, liikatoiminta pysyy poissa, kun lääkitys lopetetaan. Jos liikatoiminta uusii, niin sen lopullisina hoitovaihtoehtoina on kilpirauhasen tuhoaminen radioaktiivisella jodilla tai poisto leikkauksella. Lääkitys on noiden rinnalla kevyin vaihtoehto, mutta koska se sammuttaa kehon omaa kilpirauhashormonituotantoa, se vaikuttaa aineenvaihduntaan ja kaikkeen, mihin kilpirauhashormonitkin. Esim. mulla on koko lääkityksen ajan lihakset kipeytyneet juoksusta ja kroppa ei toimi normaalisti. 

Olen yrittänyt tuon liikatoiminnan ja sen lääkityksen tuomien ongelmien kanssa pysyä positiivisena, mikä on kamalan vaikeaa tällaiselle perusnegatiiviselle ihmiselle. Olen kuitenkin pystynyt palaamaan juoksupoluille, ja vaikka en pysty juoksemaan niin paljon tai kovaa kuin ennen sairautta, niin olen kuitenkin päässyt jo ihan ok tasolle. Siihen on vain vaikea tyytyä, kun haluaisi olla täysin kunnossa. On vaikea hyväksyä sitä, että kun tässä samalla vanheneekin, niin en ehkä enää ikinä pääse siihen kuntoon, missä olin joitain vuosia sitten. 

Onneksi sydänoireiden vuoksi ei tullut juoksukieltoa. Mun stressinhallinnassa juoksulla on myös iso osuus, ja osittain siksi nämä terveysongelmatkin ovat syöneet naista, kun jouduin liikatoiminnan myötä toviksi juoksukieltoon ja senkään jälkeen juoksu ei ole ollut niin huoletonta kuin ennen kilpirauhassairautta. Siitä tulee ihan turhaa lisästressiä. 

Tämmöinen avautumispostaus tällä kertaa. Tutkimukset jatkuu ja kirjoittelen aiheesta varmaan lisää, jos jotain selviää. Onneksi juoksutkin jatkuvat, joten niistä ainakin kirjoittelen taas pian lisää.