Kannustusjoukoissa juoksutapahtumassa

Kerroin viime postauksessa mun pienimuotoisesta valmennusprojektista. Tein miesystävälleni parin kuukauden juoksuohjelman, joka tähtäsi Espoon rantamaratoniin ja siellä puolimaratonilla kahden tunnin alitukseen. Rantamaraton juostiin viime lauantaina, ja tässä "kisaraporttia" sieltä valmentajakatsomon puolelta! :D

Minua jännitti etukäteen varmaan enemmän kuin valmennettavaa. Toivoin, että kaikki menisi hyvin, mutta tiesin myös kokemuksesta, että juoksu olisi rankka kokemus, vaikka kaikki menisikin putkeen. 

Lauantaina aikaisen herätyksen jälkeen suuntasimme kohti Espoota. Kisa-aamuna voi olla vaikea saada syötyä tarpeeksi, varsinkin jos pitää herätä ajoissa, mutta lähtö on vasta puoliltapäivin, kuten nyt oli. Matkalla pysähdyttiinkin kauppaan ja syötiin kunnon hobittityyliin vielä toinen aamiainen. Espoossa kisakansliavisiitin jälkeen vuorossa oli vielä hiukan hiilareiden tankkausta ja alkuverryttelyä. 

Koronatoimien vuoksi lähtö tapahtui tänä vuonna ryhmissä. Tämä selvästi vähensi ruuhkia esim. vessajonoissa, mutta toisaalta viimeisten tuntien valmistautuminen oli hiukan haastavaa, kun kisanumero piti hakea ajoissa ja sitten oli runsaasti luppoaikaa ennen starttia. Bongasin siinä hengaillessa omaan kisaansa valmistautuvan Lenkillä-blogin Elinan, joka oli valmistautumassa ennätystavoitteluun, ja vaihdoimme muutaman sanan. 

Espoon rantamaratonilla puolikas juostiin yhtenä lenkkinä. Reitti kulki Otaniemestä rantaa pitkin Westendiin ja kääntyi takaisin päin Matinkylässä. Paluumatkalla juostiin tovi Länsiväylän vartta ja ennen maalia kierrettiin Otaniemi rantaa pitkin.

Olimme jutelleet vauhdinjaosta etukäteen ja suunnitelma oli, että ensimmäinen kymppi menisi noin 5:40 tahtia, sen jälkeen saisi hiukan kiristää noin 5:30 tahtiin ja viimeiset kilometrit saisi nostaa vauhtia viiden pintaan, jos voimia vielä olisi. Olen sitä mieltä, että nousujohteinen vauhdinjako ja negative split toimii varsinkin silloin, kun kokemusta kovavauhtisesta kisasta ei vielä kauheasti ole. 

Ennen lähtöä juoksija vaikutti suhtautuvan vähän epäuskoisesti kahden tunnin alitukseen. Tuttu tunne. Kun ennen kisaa on kevennelty ja tankattu, on viimeisestä pitkästä lenkistä jo aikaa ja suunniteltu vauhti hirvittää. Itseäkin vähän mietitytti, että olikohan syöminen ennen kisaa mennyt hiukan pieleen, mutta toisaalta olin myös luottavainen siihen, että juoksukunto olisi kohdallaan. Sekin vähän jännitti, että miten sujuisi juomapisteillä, kun niistä ei ollut aiemmin kokemusta. 

Pari geeliä taskussa juoksija lähti kohti syyskuun auringonpaistetta ja puolimaratonia. Kun valmennettava oli saatu matkaan, kävin heittämässä tavarat autolle ja lähdin itsekin lenkille! Olin tutkinut puolimaratonin reittikarttaa etukäteen ja katsonut, että maalialueelta pääsisi melko helposti reitille jonnekin 18 ja 19 kilometrin väliin ja ehtisi siitä vielä maaliin ennen puolimaratoonaria. Kävin ensin lenkilläni kartoittamassa tuon kannustuspaikan ja juoksin sitten Otaniemen rantareitin takaisin kisa-alueelle.

Oman 4 km hölkän jälkeen söin vähän välipalaa ja aloin jännittyneenä vilkuilla kisan tulospalvelua. Tässä vaiheessa miehen puolimatkan väliaika oli ilmestynyt tulospalveluun. Keskivauhti tasan 5:40, juuri sitä mitä pitikin! Mutta en voinut tietää, oliko se tullut helpolla ja pystyisikö hän kiristämään vauhtia suunnitellusti, vai olisiko alkumatka vaatinut kaikki voimat ja jälkimmäisellä puolikkaalla vauhti hyytyisi.

Lompsin noin 18,5 kilometrin kohdalle reitin varteen. Koska tuon jälkeen maratonreitti kiertäisi vielä Otaniemen pohjoiskärjen, ehtisin maaliin ajoissa reitin varrelta. Laskin nopeasti päässäni, mihin aikaan valmennettava suunnilleen olisi tuossa kohtaa, ja asetuin paikalle hyvissä ajoin. Puolikkaan ja kokonaisen maratonin juoksijoita kirmasi ohi tasaisena nauhana. Taputin ja yritin tsempata juoksijoita, joista selvästi osalla matka painoi jo, kun taas osa paineli kohti viimeisiä kilometrejä reippaasti ja hyvävoimaisen näköisenä. Elina juoksi ohi todella hyvää vauhtia ja keskittyneen oloisena, ja hän olikin juossut hienosti ennätyksensä!

Mies tuli kannustuspisteelleni selvästi edellä sitä aikaa, jonka olin laskenut riittävän kahden tunnin alitukseen. Olin tosi iloinen hänen puolestaan, ja vähän helpottunutkin. Juoksu selvästi kulki ja askel oli kevyt! Dataa myöhemmin kellosta katsoessa täytyi todeta, että vauhdinjako oli mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Puolimatkaan 5:40 tahtia, siitä vauhdin nosto ja viimeisillä kilometreillä vielä ruuvia hiukan kireämmälle.

Vauhti näytti tuossa viimeisten kilometrien alkaessa niin hyvälle, että mullekin tuli kiire ehtiä maaliin ajoissa. En joutunutkaan siellä kauaa odottelemaan, kun valmennettava ilmestyi Otaniemen stadionille, jossa juostiin viimeiset sadat metrit. Tavoite täyttyi, ja maaliviiva ylittyi ajassa 1:56:18! Hieno suoritus!

Matkan ensimmäinen puolikas oli mennyt aikaan 59:47 ja jälkimmäinen 56:32. Kisan nopeimmat kilometrit olivat ne viimeiset. Jälkikäteen mietimme, että kisa meni juuri niin kuin pitikin. Hiukan voisi jossitella, että olisiko loppuaika ollut vieläkin kovempi, jos alkuun olisi juossut vähän kovempaa. Mutta kun tavoitteeseen päästiin ja maalissa tuntui siltä, että kaikki on reitin varrelle annettu, niin silloin ei juuri kannata jossitella. Parempi niin, että saa viimeisillä kilometreillä vähän ohitella, siitä jää vielä kisan loppuun hyvä fiilis!

Olin tosi ylpeä miehen suorituksesta. Ja pakko myöntää, myös omasta valmennuksesta, vaikka vähän nolottaakin kehua itseäni tässä yhteydessä. Valmennettava oli tyytyväinen siihen, että hän sai valmiin juoksuohjelman. Kuulemma oli helppoa, kun ei tarvinnut itse ottaa selvää, vaan voi vain juosta ohjeiden mukaan niin treeneissä kuin kisassakin.  

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olin juoksutapahtumassa vain katsomon puolella. Osana juoksuhaastetta kävin maratontapahtumassa tsemppaamassa maratonin juoksijoita viimeisillä kilometreillä. On kivaa ja palkitsevaa mennä juoksutapahtumaan myös vain kannustamaan!