Kesäkuun alussa oli Turku Street-O:n kevätsarjan viimeinen pistesuunnistus, ja siihen päättyi mun kevään kisakausi. Kisakauden päättymiseen osui myös superkiireinen viikko, jolloin olin useampana päivänä poissa kotoa aamusta iltaan. Ensin täysi työpäivä ja sen jälkeen menoa iltamyöhään asti. Väsytti ja ensimmäistä kertaa pitkään aika kävi myös niin, että skippasin suunnitellun lenkin ja koomasin sohvalla juoksun sijaan. En tuntenut asiasta edes huonoa omaatuntoa, koska alkuvuoden juoksut olivat menneet ihan suunnitelmien mukaan ja vähän ylikin. Jossain vaiheessa voi olla ihan paikallaan luisua suunnitelmista ja ottaa vähän kevyemmin.
Ajatuksena kuitenkin oli, että kun treenit kohti Nuuksio Classicia alkavat, olisivat myös muun elämän kiireet hiukan helpottaneet. Mutta sitten tulinkin kipeäksi, ja vaikka flunssa jäi lieväksi, jäi juoksuja väliin. Olin jo vähän huolestunut, kun pitkiä lenkkejä ei ollut alkukesästä pystynyt juoksemaan yhtään. Flunssan ja viikon juoksutauon jälkeen testasin kuntoa 12 kilometrin lenkillä, ja se meni sikäli ihan ok, ettei flunssa tuntunut ollenkaan hengityksessä tai muuten. Mutta huomasin, että kroppaa kyllä hieman kolotti lenkin jälkeen, ja se ei ole ihan tyypillistä vain alle puolentoista tunnin lenkin jäljiltä.
Jotenkin olo jatkui tukkoisena vielä tuostakin, ja kesäkuusta ei tullut lainkaan niin hyvä juoksukuu kuin olisin toivonut. Loppukuulle kaavailluista pitkistä lenkeistä tipahti pois kilometrejä eikä tuntuma ollut kovin hyvä. Tunsin itseni väsyneeksi enkä yrittänyt väkisin juosta.
Harjoitusohjelmaa kohti Nuuksiota piti keventää siis heti alkuunsa, ja kyllähän se vähän pisti huolestumaan. Kun nyt loppukuusta alkoi vihdoin tuntua, että olen vihdoin flunssaa edeltävässä juoksukunnossa, rohkenin lähteä kunnon pitkikselle. Halusin vähän testata, miltä tuntuisi juosta pitkästä aikaa pitkään.
Olin ottanut perjantaille lomapäivän ja niinpä otin jo ennen puoltapäivää suunnaksi Ruissalon ja tavoitteeksi 25 kilometrin juoksun. Lenkki ei ollut helppo, ja sen jälkeen muistutin olemukseltani lähinnä lonkkavaivaista mummoa. Mutta pystyin juoksemaan 25 km ja sen myötä tuntuu, että olen vihdoin saanut myös maratontreenit kunnolla käyntiin. Maisemat ainakin olivat hienot, ja postauksen kuvat ovatkin eiliseltä.
Tänään tein vielä palauttavan lenkin rannalle ja sen myötä sain nostettua kesäkuun juoksut 120 kilometriin. Ei ihan sitä, mitä suunnittelin, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin.
Viikko vielä töitä, ja sitten alkaakin kesäloma. Heti loman alkuun tiedossa on patikointireissu Helvetinjärvelle ja Seitsemiseen. Heinäkuussa on tarkoitus myös tehdä pieni reissu Ahvenanmaalle. Toivottavasti ehdin myös juosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti