Polven ja selän vaivojen myötä mulle tuli vuoden lopulla pisin juoksutauko varmaan viiteen vuoteen. Lokakuussa jatkoin vielä juoksua, vaikka se taisi
olla virhearviointi. Marraskuussa pidin totaalista juoksutaukoa, mutta
yritin jumpata selkää ja kävin salillakin muutamaan otteeseen. Tilanne
ei tauon aikana kuitenkaan parantunut, mutta
alkoi kohentua joulukuussa, kun olin pari viikkoa saikulla. Sairasloman
loppupuolella kokeilin varovasti juoksua vain todetakseni, että pystyn
juoksemaan maksimissaan kilometrin, mutta siitä kun jatkaa, niin
alaselkä vetää jumiin. Myös pidemmillä kävelylenkeillä
selkä jumiutui, tai oikeastaan kaikesta tekemisestä. Useamman tunnin
istuminen (myös välillä seisten tauottaen) veti selän jumiin ja niin
vähän kaikki muukin. Kuitenkin vasta tuo juoksukokeilu herätti
tajuamaan, että tämä ei nyt ole yhtään normaalia, ja sen
jälkeen varasinkin ajan kiropraktikolle.
Kun kiropraktikko sai korjattua lantion vinoutta, uskalsin taas kokeilla varovasti juoksua. En uskalla puhua lenkeistä, vaan kilometrin-parin pyrähdykset kulkevat juoksupäiväkirjassakin nimellä kokeilu. Parempi olla toivomatta liikoja. Eli en ole suunnitellut mitään juoksuohjelmaa, vaan teen vain varovaisia kokeiluja. Aloitin kilometrin hölkistä joulukuun lopussa, enkä ole lenkkejä siitä merkittävästi vielä uskaltanut pidentää. Tammikuun puolivälissä juoksin ensimmäisen "pitkiksen", kokonaista 4 kilometriä! :D
Liukkaat kelit ovat asettaneet omat haasteensa, sillä liukkaalla lyhyt kävelykin meinaa vetää alaselän juntturaan. Mulla on nastalenkkarit (Icebugin Anima2), mutta ne eivät ole parhaat mahdolliset omiin jalkoihin, enkä haluaisi käyttää niitä kaikissa ulkoiluissa. Toisaalta kun lenkit ovat niin lyhkäisiä, on helpompi löytää juostavaa alustaa myös huonoilla keleillä, kun ei tarvitse keksiä kympin ympyrälenkkiä kierrettäväksi. Onneksi koko tammikuu ei ole ollut liukkaan ankea, ainakin yhdelle viikonloppulenkilleni sattui aivan mahtava aurinkoinen talvisää. Postauksen kuvat ovat tuolta lenkiltä.
Tammikuu on siis mennyt varovasti kokeillen taas säännöllistä juoksua. Tiedostan, että kuntoutuksen kannalta juoksu ei välttämättä ole nyt se paras vaihtoehto, mutta henkisen jaksamisen kannalta se on tosi tärkeää. Lisäksi juoksu on tärkein motivaattorini kuntouttaa selkää, ja samalla toimii ainakin jonkinlaisena mittarina sille, missä mennään. Tammikuun pikkupätkistä kertyi lopulta juoksua 35 kilometriä. Se on noin puolet kevyen talvikuukauden normisaldosta, mutta silti enemmän, kuin uskalsin vuodenvaihteessa toivoa!
Juoksun lisäksi olen käynyt nyt alkuvuodesta ahkerasti salilla. Kuun alussa aloitin salitreenit hyvin varovasti pienillä painoilla ja kroppaa kuunnellen. Loppukuusta olen jo hiukan nostanut painoja kohti tavoitteellisempaa treeniä. Salitreenini on silti edelleen aika kevyt ja sisältää vähän liikkeitä. Kävinkin salilla peräti 8 kertaa tammikuussa. Noista kaksi kertaa oli sellaisia, että poljin kuntopyörää puolisen tuntia ja sen jälkeen tein vain polven tukilihaksia vahvistavia liikkeitä.
Helmikuussa aion jatkaa samoin kuin tähänkin asti. Varovaisia muutaman kilometrin hölkkiä ja salitreeniä. Niiden rinnalla kulkevat fyssarin neuvomat kotijumppaliikkeet. Mitään tavoitteita en vieläkään aseta, mutta olen kuntoutumisen suhteen nyt varovaisen toiveikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti