Vesijuoksemassa

Näin viikon juoksutauon jälkeen alkaa jo vähän tuskastua, kun polvi vammailee edelleen. Eilen päätin yrittää korvaavaa harjoittelua vesijuoksemalla. Olen kokeillut vesijuoksuvyötä joskus aiemmin vesijumpan yhteydessä, mutta pidempään en ole aiemmin juossut vedessä. Pikaisen tiedonhaun myötä tutustuin tekniikkaan ja luin, että vesijuoksu voi olla jopa meditatiivista.

Lapsia täynnä olevassa maauimalassa ja mummojen kansoittamassa vesijuoksualtaassa touhusta oli kyllä mediataatio kaukana. Vesijuoksuvyön säätämisessä oli omat probleemansa, ensin se hölskyi ja parin kiristyksen myötä tuntui, että en pysty kohta enää hengittämään vyön kanssa. Sitten kun vyö istui kohtuu mukavasti, oli vaikeaa löytää oikeaa rytmiä juoksemiseen. Siinä missä kuivalla maalla juoksutahti asettuu ihan itsekseen, vedin altaassa välillä hitaaseen tahtiin ja välillä nopeaa tikkausta. Käsillä pumppaaminen alkoi jossain vaiheessa tuntua hartioissa ja välillä juoksin ilman käsien apua yrittäen rentouttaa hartianseutua.

Kurttu-varpaat :D

Etukäteen ajattelin juoksevani max. tunnin ajan. Vartin jälkeen touhu tuntui sen verran
vaivalloiselta ja tylsältä, että mietin kolmen vartin riittävän. Tai ehkä ei pitäisi ahnehtia, jospa puoli tuntia riittäisi näin ensimmäiselle kerralle. No, kun kolme varttia tuli täyteen, jatkoin sitten kuitenkin ja lopulta treenasin tunnin ajan. En ihastunut lajiin, mutta vähitellen rytmi löytyi ja tunnin jaksoi ihan kevyesti. Mutta aika hidasta ja tylsää homma oli. Yhteen altaan kierrokseen meni monta minuuttia, ja kun kuitenkin koko ajan piti keskittyä tekniikkaan ja varoa muita juoksijoita, ei pystynyt samalla lailla uppoamaan omiin ajatuksiin kuin kuivalla maalla juostessa. Positiivisena asiana polvessa (tai muuallakaan) ei tuntunut pahalta, ja kotiinpäin kävellessä olo oli kivan kevyt, kun oli pitkästä aikaa päässyt liikkumaan. Menen ehkä toistekin, mutta ensisijaisesti toivon, ettei tarvitsisi, vaan että polvi kokisi (ihme)parantumisen ja pääsisin nopsaan taas lenkkipoluille!