Juoksin 47 kilometriä. Siitä puolet kesäkuun ensimmäisellä viikolla, jonka jälkeen yllättänyt polvivaiva sotki loppukuun juoksut. Fiilikset ja tuntemukset polvessa ovat vaihdelleet kuun mittaan. Kivun alettua ihan yllättäen pidin jonkin verran totaalitaukoa juoksusta. Sitten kun varovasti kokeilin lenkkeillä, polvi selvästi otti nokkiinsa juoksusta, mutta lepo ja lääkekuuri tuntuivat vievän tilannetta koko ajan parempaan suuntaan. Tällä viikolla polvi on kuitenkin käyttäytynyt ihan epäloogisesti ja tuntuu, että toipuminen on pysähtynyt. Liikunta ei tunnu juurikaan muuttavan tilannetta suuntaan tahi toiseen, vaan polvi saattaa kipuilla vaikka pidemmän istumisen jälkeen. Tai sitten havahdun yöllä siihen, että asentoa vaihtaessa polvi vihloo.
Polvivaivan ilmaantumisen jälkeen kaikki juoksukokeilut ovat olleet sellaisia, että olen alkuhölkän jälkeen juossut kovavauhtisia vetoja. Ajatuksena, että kovatehoinen treeni pitäisi juoksukuntoa edes jollain tavalla yllä, kun pitkille lenkeille en ole polven kanssa uskaltautunut. Olen myös käynyt kahdesti vesijuoksemassa ja muutaman kerran tehnyt lihaskuntotreenit ulkokuntolaitteilla. Muuten olen aika lailla sohvaperunoinut. Näin jälkiviisaana olen todennut, että olisi varmaan ollut fiksua harjoittaa aerobista kuntoa edes jonkinlaisilla pidempikestoisilla liikuntasuorituksilla.
Olo lauantain puolimaratonin alla onkin todella epävarma. Tuntuu ihan absurdille lähteä juoksemaan puolikasta, kun viime viikkojen pisin matka on ollut 4,2 km. Ylihuomenna pitäisi juosta viisi kertaa tuo. Valmistautuminen ei todellakaan ole ollut sitä, mitä etukäteen ajattelin. Kesäkuusta piti tulla kova juoksukuu ja puolimaratontreenien huipentua vetotreenien ja vk-lenkkien osalta, vaan toisin kävi. Heinäkuulle en myöskään pysty nyt tekemään oikein mitään juoksusuunnitelmia, katsotaan nyt ensin, pääsenkö edes maaliin lauantaina.
Postauksen kuvat on napsittu eilen, kun oli Paavolla katsomassa Paavo Nurmen kisoja. Aurinkoisessa kesäillassa oli hienoa fiilistellä Thomas Röhlerin 91-metrisiä keihäskaaria ja NoLon rutiininomaisia 13 sekunnin alituksia sekä ihastella Petr Svobodan fysiikkaa ja 5000 m voittajan kepeää askelta.
Vautsi! Me katottiin noita kisoja telkkarista, onpa varmaan ollut hienoa olla paikalla!
VastaaPoistaMinun työkaverilla oli muuten hyppääjän polvi viime talvena (eikös se sinunkin vaiva ollut juuri se?) ja siihen auttoi kaikenlaisten kokeilujen jälkeen kalevalainen jäsenkorjaus.
Hyppääjän polvi on mun oma diagnoosi, jota hiljaa mumiseva työterveyslääkäri ei sen enempää kumonnut kuin vahvistanutkaan. Ajattelin kääntyä fyssarin puoleen, jos vaiva vielä jatkuu. Tuota jäsenkorjaustakin voisi kokeilla. :)
Poista