Helmikuun juoksuvaatteet

Hohoo, keksin ihan itse tällaisen haaste-tyyppisen jutun, jossa kuvaan joka kuukausi sille ajalle tyypillisen lenkkiasun ja kerron niistä vaatteista. Mun on pitänyt aiemminkin puhua blogissa juoksuvaatteista, mutta en ole osannut mielessäni rajata aihetta riittävästi. Nyt ajattelin, että tässä tulisi käsiteltyä juoksuvaatteita sopivasti vuodenkierron mukaan.

Helmikuussa mulla taisi olla joka lenkillä tuo sama takki, eli Everest-merkkinen sini-harmaa takki, ostettu Stadiumin alesta muistaakseni 2014 n. 18 euron hintaan. Takki on mun kahdesta juoksutakista lämpimämpi ja käytössä noin asteissa +5 - -25, tuonne alle sitten tarpeen mukaan muuta vermettä. Takin etuosa on vuorattu, muuten vuoria ei ole. Sininen kangas on tuulenpitävää ja kosteutta hylkivää, harmaa ihan vaan paksua trikoota. Rintataskussa on kuulokevienti ja kauluksen pielessä lenkki kuulokkeiden johdolle, ja tuo olisikin muuten hyvä systeemi, mutta kosteus tiivistyy taskussa takin päälliskangasta vasten niin, että vähänkään pidemmällä lenkillä ei tuossa kannata kantaa mitään elektronista laitetta. Rintataskun lisäksi takissa on kaksi tavallista vetskaritaskua ja hyviä yksityiskohtia, mutta suurin miinus on se, että vähänkin enemmän hikoillessa ja lämpimämmällä säällä takki on kuuma, kun tuo tuulenpitävä osa hengittää vähän huonosti.

Housut ovat Intersportin oman halppismerkin, Pro Touchin, ostettu kaiketi 2014 alennuksesta noin 25 eurolla. Tykkään tuulihousuissa siitä, että niissä on vain ohut tuulenpitävä kerros ilman mitään kinnaavia vuoreja, joten nämä housut ajavat siinä mielessä asiansa. Tuulihousut ovat vetoketjujen yms. puolesta ihan ok, mutta ompelujälki ei ole hääppöistä. Jo parin viikon käytön jälkeen housujen ulkosauman ompeleet purkautuivat parin sentin matkalta ja muistakin saumoista roikkui kosolti langanpätkiä. No, parin vuoden käytössä housut ovat kuitenkin pysyneet päällä eikä enempää reikiä ole ilmaantunut. Lahkeensuiden vetoketjut ovat kätevät, mutta kun vetoketju on kokonaan kiinni, suljinosa hakkaa ikävästi nilkkaan ja menee helposti kengän kauluksen alle. Housut ovat sen verran ohuet, että vaativat talvikeleillä alleen pitkät kalsarit, ja yksinään en noita oikein käytäkään, sillä lämpimämmillä keleillä puen mieluiten juoksutrikoot. Nämä ovat kuitenkin kivan hengittävät ja kevyet, joten toimivat ok uloimpana kerroksena kylmillä ilmoilla.

Päällyskerroksen alla mulla on useimmin ollut pitkähihainen ja –lahkeinen tekninen Helly Hansenin alusasu, jonka olen saanut lahjaksi. Tuo on mielestäni oikein toimiva kerrasto, erityisesti paita on istuva ja miellyttävä, housut ovat yläosasta hiukan turhan löysät. Välillä alusasuna on myös ollut muita yhdistelmiä, kuten tuossa kuvassa capri-pituiset trikoot sekä polvipituiset sukat. Helmikuun keleillä yksi aluskerros on ollut riittävä, yhdellä lenkillä mulla oli jopa pitkähihaisen sijaan vain tekninen t-paita takin alla! Asusteina helmikuun lenkeillä on ollut yleensä aina juoksuhanskat, usein myös kaulan suojana buffi. Nilkkojen suojana on lumisemmilla keleillä ollut säärystimet muutamaan kertaan.

Jos joku lukija innostuu ottamaan haasteen vastaan, niin pointtina on siis julkaista kerran kuussa edustava kuva sen ajan lenkkivaatetuksesta ja kertoa vaatteista. Mulle tässä ainakin on haastetta, sillä vaikka rekrytoin sekä siskon että miehen kuvaamaan parina eri päivänä, siedettäviä kuvia oli silti lähes mahdoton saada. Tähän tosin auttaisi, jos vain rajaisin kuvista pään pois. Lisäksi omasta alavartalosta selfien otto oli äärimmäisen hankalaa ja vaati useamman epäonnistuneen otoksen, jossa näkyi joko liikaa kodin sotkuja tai vaikka vain toinen jalka. Kokeilkaa vaikka, ei ole helppoa!