Nihkeää lenkillelähtöä

Tänään jouduin tosissani maanittelemaan itseäni lenkille. Vuorossa oli viikon nopea lenkki, ja ne ovat aina vähän nihkeitä. Olen hidas ja tykkään hitaasta juoksusta. VK-lenkeillä tulee hiki, hengästyttää ja pitää tsempata ihan eri lailla kuin hitailla PK-lenkeillä. Vaikka toisinaan nopea juoksukin maittaa, lenkille lähtee eri fiiliksellä silloin, kun tietää lenkin olevan jo lähtökohtaisesti helppo. Se, että olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen persoona, ei auta asiaa. Erityisesti keväällä minulla olikin melkoisia vaikeuksia nopeustreenien kanssa, en jaksanut, ei huvittanut, jätin väliin milloin milläkin tekosyyllä. Olin myös ajoittain hyvinkin väsynyt ja stressaantunut, enkä vain saanut itseäni ylipuhuttua juoksemaan silloin, kun päivä oli muutenkin ollut raskas ja kotisohva huuteli sulokutsuaan. Syyskuun myötä energiat tuntuvat olevan vähissä, kuin kävisin aurinkoenergialla ja sadepäivien myötä virtaa ei oikein ole. Kesällä olin paljon pirteämpi ja onnistuin jopa hämmästyttämään itseni nukkumalla välillä todella sikeitä yöunia. Olen kärsinyt jotakuinkin koko ikäni unettomuudesta, jonka vaikeus tosin vaihtelee paljon elämäntilanteen mukaan. Tämä viikko on ollut nukkumistenkin suhteen haasteellinen, sentään viime yönä sain kunnon yöunet.

Menossa on kevennetty viikko, juoksen koko viikon aikana vain noin 20-26 kilometriä. Kyllähän se ainakin ajatuksen tasolla tuntuu kevyeltä, kun koko viikon juoksumäärä jää edellisviikon pitkää lenkkiä lyhyemmäksi! Silti jotenkin tämä nopea lenkki ei olisi innostanut. Lykkäsinkin siinä lähtöä niin, että tuli jo hiukan kiire muiden menojen kanssa. Sitten, kun olin juossut jo parisataa metriä, tajusin, että hei, sain kuin sainkin itselleni lenkkikamat päälle ja ruhoni ulko-oven kynnyksen yli. Jee! Rutiinit auttavat silloin, kun on nihkeää. Kun vain juoksee säännöllisesti, lenkille lähdöstä tulee rutiini jota ei niin vain skippaakaan. Nyt olin onnistunut hoitamaan lähtörutiinit niin tyhjällä päällä, että huomasin tosissani päässeeni liikkeelle vasta liikkeellä! Hyvä homma!

Eikä se nopea lenkki nyt niin kamala ollutkaan (taaskaan). Ensimmäinen nopea kilometri meni hiukan vaivalloisesti, toisellakin jäin hiukan tavoiteajasta, mutta kolmas meni jo tavoiteaikaan. Pyrin vain nostamaan askeltiheyttä ja pitämään lantion ylhäällä, enkä pusertamaan väkisin. Neljäs ja viimeinen nopea kilometri menikin sitten jo sen verran letkeästi, että kiristin tahtia ja otin kiinni ensimmäisillä kilometreillä tuhratut sekunnit. Kyseessä oli vasta syksyn kolmas VK-lenkki, olen ottanut kesän rennosti ja juossut lähinnä hitaita ja rennon letkeitä lenkkejä. Tavallaan maratontreeni tuntuu puolimaratontreeniä helpommalta siinä, ettei tarvitse panostaa nopeustreeneihin... :) Nytkin pyrin pääsemään helpolla; jokaviikkoinen VK-lenkki on todella simppeli. Alkuun ja loppuun kilometri verryttelyä, siellä välissä sitten 4 kilometriä 5:30/km tasavauhtisesti. Matka ei syksyn mittaan pitene, vaan lenkkien tavoite on vain pitää ohjelmassa ja kropassa tuntumaa vähän nopeampaan tahtiin.