Dolomiittien vuorenhuiput ovat hyvin teräväpiirteisiä ja vuorimaisema on erilainen kuin mitä olin nähnyt koskaan ennen. Dolomiitit ovat osa Alppien poimuvuoristoa, mutta oman kivilajinsa, dolomiitin, vuoksi erilainen vuoristo kuin missään muualla. Dolomiitit ovat olleet UNESCOn maailmanperintökohde nyt 10 vuotta, ja Tre Cime oli yksi vuoriston kansallispuistoista.
Vaellusreitit Tre Cime di Lavaredon alueella, mitä ja miten sinne pääsee?
Kolmen huipun alueella risteilee useita vaelluspolkuja, ja alue on sikäli helppo kokemattomallekin patikoijalle, ettei eksymisen vaaraa juuri ole. Tre Cime on koko ajan näkyvissä ja hallitsee maisemaa, joten aika huoletta voi myös poiketa vaelluskirjojen neuvomilta reiteiltä. Siitä kannattaa pitää huoli, että aikaa on kuitenkin tarpeeksi eikä pimeys pääse yllättämään. Maasto on kumpuilevaa ja kivikkoista, joten patikointi alueella tarjoaa kyllä haastettakin, vaikka menisikin enimmäkseen tasaisia vaellusreittejä.
Cortina d'Ampezzosta ajaa Tre Cimelle noin kolmessa vartissa ja bussillakin pääsee. Jos ajaa alueelle autolla, kannattaa huomioida parkkimaksu, joka oli meiltä 30 euroa, mutta ns. high season hinta taisi olla 35 euroa. Lisäksi alue on suosituimpaan aikaan melkoisen täynnä ja parkkitilaa on rajatusti. Toisaalta off-seasonina haittapuolena on se, että alueen ravintolat, rifugiot, ovat suljettuina. Itseäni ei kyllä yhtään haitannut, että sesonki oli jo ohi, sillä patikointipoluilla oli mukavan väljää lokakuun lopulla. Meille sattui onneksi myös hyvät säät, sillä loka-marraskuussa alueella sataa usein jo lunta, ja silloin vuorille ajosta tulee liukasta touhua. Jos tiellä on lunta, ei matkaa pääse jatkamaan ilman että autosta löytyy lumiketjut!
Alueella retkeilyyn löytyy reittejä useammastakin opaskirjasta. Eksymisvaara on pieni, koska kolmen huipun ollessa koko ajan näköpiirissä suunnistus on melko helppoa. Reitin pituutta kannattaa toki etukäteen miettiä ja lukea reittikuvaus, niin tietää, mitä odottaa ja missä pysähtyä. Reittikuvaukset löytyvät mm. kirjoista Shorter walks in the Dolomites* tai Sunflowerin Dolomites-oppaasta*, josta löytyy myös reittejä autoiluun Dolomiiteilla.
*mainoslinkit Adlibris-kirjakauppaan
Tre Cimen tasanko on noin 2500 metrin korkeudessa. Korkea ilmanala voi hiukan tuntua varsinkin ylämäkiin punnertaessa. Sää vuoristossa voi muuttua nopeasti ja lämpötila on selvästi alhaisempi kuin esimerkiksi Cortina d'Ampezzossa. Sää kannattaa tarkistaa vielä vaelluspäivän aamuna jostain vuoristo- tai paikallisesta sääpalvelusta.
Tre Cime di Lavaredo loop, noin 10 km kierros
Kiersimme Tre Cimen vastapäivään. Rifugio Auronzon parkkipaikalta kierroksen itäkulman kappelille meni hyvin tasaisen ja leveä polku, mutta maisemat alas etelään olivat hienot. Kun reitti kaartui kohti Tre Cimen itähuippua, myös polku alkoi nousta, ja lyhyellä matkalla tulikin jonkin verran nousumetrejä.
Polku nousi aivan itäisimmän huipun juurelle ja kiemurteli sieltä pienen tasangon kautta Rifugio Locatellille, joka sijaitsi kierroksen koilliskulmassa. Me emme nousseet ravintolalle asti, koska se oli kiinni, vaan jatkoimme kierrosta länteen ja lounaaseen päin. Tällä osuudella Tre Cime näyttäytyi kokonaisuudessaan ja polulta oli hienot maisemat myös kauemmas Dolomiittien muille huipuille. Kasvillisuus Tre Cimen pohjoispuolella oli enimmäkseen ruohoa, jossa siellä täällä yksinäinen puu tai kukka nousi tasangon pintaa ylemmäs.
Polku ja maisema olivat hyvin kivikkoisia. Polulla oli joitain jyrkkiä laskuja ja nousuja, mutta ei mitään sellaista, joista ei peruskuntoinen patikoija selviäisi. Vähitellen polku mutkitteli kohti läntisintä huippua ja Lange Almia. Länsikumalla kasvoi jo jonkin verran ruskan kellastamia lehtikuusia ja myös vuoristomäntyjä.
Lännessä harjanteen ylityksen jälkeen eteen avautui hieno näkymä Misurinan laaksoon ja ruskamaisemaan. Olimme ajoittaneet kierrokseen niin, että loppupuolella aurinko paistoi jo viistosti ja värjäsi maisemaan punaisen sävyillä. Vielä ennen paluuta Rifugio Auronzolle ja autolle polun varrelta löytyi hienona yksityiskohtana "reittimerkkipuisto", jossa lukuisat kivitornit reunustivat polkuja.
Vaikka olin etukäteen nähnyt kuvia ja lukenut reittikuvauksia, Dolomiitit ja Tre Cime yllättivät paikan päällä. Jos ajomatka kansallispuistoon oli hieno, ja patikointi alueella elämyksellistä. Reitti sopi myös korkeanpaikankammoiselle, ja kävellessä pärjää hyvin lenkkareilla. Tiukimmat nousut ja laskut ovat melko lyhyitä, mutta ihan kunnon treenin kyllä saa, kun patikoi 10 kilometrin kierroksen. Maisemat olivat upeat ja vaihtelevat. Ihastuin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti