Seitsemisen vaelluspäivä oli ollut kolea ja pilvinen, mutta seuraavana päivänä pilvet väistyivät ja saimme nauttia parinkymmenen asteen lämpötilasta Helvetinjärvellä. Oli mukavaa, kun päiväreppuun ei tarvinnut kasata lämmintä vaatetta vaan bikinit ja shortsit.
Lähdimme patikoimaan Kankimäen parkkipaikalta ja aikomuksenamme oli kävellä Helvetinkolun kautta Haukanhiedalle ja takaisin. Helvetinjärvellä ei ollut tarjolla sopivanpituisia ympyräreittejä, mutta edestakainen kävely oli ihan kiva, ja patikoinnin alkuun ja loppuun mentiin kuitenkin eri reittejä Helvetistä Itään - kierroksen maisemissa.
Helvetinportilta oli pari kilometriä Helvetinkolulle. Helvetinkolu on vain muutaman metrin leveä kalliosola, joka johtaa järven rannasta 40 metriä korkeammalla olevien kallioiden laelle. Korkeilta kallioilta oli hienot näkymät Isolle Helvetinjärvelle. Järven rantaan johtivat puuportaat ja alhaalla oli kiva ihailla tumman järven pinnalla leikkiviä auringonsäteitä.
Järven rannasta kävelimme kurkkaamaan Helvetinkolua alhaaltapäin. Yllätyin tajutessani, että kalliosolaahan pystyy kipuamaan ylös. Matkalla oli vain pari isompaa kivenlohkaretta, joiden kohdalla joutui hiukan taiteilemaan, mutta muuten nousu oli helppo. Oli hauska kivuta kolua ylös. Ylhäältä laskeuduttiin sitten taas alas toiselle puolelle kalliota ja jatkettiin patikointia ensin etelään ja sitten länteen päin.
Matka Helvetinkolulta Haukanhiedalle oli mukavan vaihtelevaa polkua. Sopivasti nousuja ja laskuja, juurakkoista ja kivikkoista polkua, pitkospuita ja puuportaita.
Jalat olivat mukavasti virkistyneet uinnista ja tauosta, ja paluumatka Helvetinkolulle menikin aika jouhevasti. Pysähdyimme kahville jo 1,5 kilometrin päässä lounaspaikalta, kun siinä oli sopivat istuskelukalliot aivan järven rannassa. Koko patikoinnin ajan ympärillä oli lennellyt sinisiipiä. Nyt perhoset riemastuttivat kahvihetkeämme laskeutuen milloin kahvikupin reunalle, milloin jonnekin muualle.
Paluumatkalla kävimme uudestaan ihailemassa maisemia Helvetinkolun päällä ja sitten suuntasimme takaisin Helvetinportille eri reittiä kuin menomatkalla. Helvetistä Itään -kierroksen eteläisemmä osassa oli suoalueita ja pitkospuita , jotka olivat lähestulkoon puuttuneet muuten reitiltä. Lakat olivat täälläkin raakoja, eikä niitä juuri edes näkynyt, mutta suossa kasvoi pikkuruisia lihansyöjäkasveja ja kämmeköitä.
Palasimme autolle 16 km mittarissa. Tykästyin Helvetinjärveen, sillä vaihteleva mäkinen maasto oli kiva patikoitava ja maisemat olivat upeita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti