Seitsemisen kansallispuistossa tsekkasimme ensin luontokeskuksen puiston pohjoisosassa. Harmi kyllä keskuksen aukioloajat olivat niin suppeat, ettei sisälle ollut asiaa alkuviikosta. Suuntasimme sitten saman tien kävelyreittimme aloituspisteeseen Koveron perinnetilalle.
Koveron tilalta lähdimme seuraamaan Seitakierroksen vaellusreittiä etelään päin. Heti reitin alkuun paikoitiin aarniometsässä korkeuksiin kurkottavien havupuiden ja paksujen kelohonkien keskellä. Vanhimmat puut ovat tuolla yli 400 vuotta vanhoja.
Reitin eteläosasta jatkoimme koilliseen kohti Pitkäjärveä. Pysähdyimme lounastauolle ja viritimme tulet nuotiopaikalle. Sen muutaman kerran kun olemme siskon kanssa olleet vaeltamassa ja kokkailleet lämpimät lounaat, olemme keksineet toimivan systeemin lounaan ja kahvin keittoon. Ensin keitetään kahvivesi kattilassa ja tehdään kahvi valmiiksi termokseen. Sitten samassa kattilassa valmistuu ruoka. Säästyy tiskaamiselta ja kahvi pysyy hyvin lämpimänä termarissa.
Taukopaikalla tuuli sen verran, että ruoanlaitossa nuotiolla meni tovi. Toisaalta tuuli piti hyttyset poissa, sillä niitä oli kyllä alvariinsa muuten inisemässä ympärillä.
Pitkäjärven rannalta jatkoimme matkaa suon laitaa ja pian bongasimmekin reissun ensimmäiset lakat. Harmi kyllä sato oli vasta kypsymässä. Sieltä täältä sai poimittua suuhun muutaman marjan.
Reitillä tuli vastaan useampikin hillasuo, mutta missään ei vielä ollut kunnolla kypsiä marjoja. Ehkä parempi niin, sillä olisimmekohan malttaneet ollenkaan lähteä, jos marjoja olisi ollut kerättäväksi asti.
Kävelimme Seitakierroksen muuten, mutta pohjoispäässä oikaisimme pikkuisen emmekä kävelleet aivan luontokeskukselle astu. Nousimme Isolta Kivijärveltä Seitsemisharjulle ja laskeuduimme sen länsipuolelle, josta jatkoimme takaisin kohti etelää.
Matkalla takaisin kohti Koveron tilaa bongasimme harjumaisemasta useammankin suppakuopan ja ihastelimme reitin varren metsälampia.
Ympyräreitillemme kilometrejä kertyi 17 ja maasto oli pääosin helppoa. Muutama harjulle kipuaminen ja pienet pätkät juurakkoista ja kivikkoista polkua olivat ainoat hiukan haastavammat kohdat. Päivä oli pilvinen ja kolea, mutta ei sentään satanut.
Oli kiva kävellä, ja vanha metsä isoine puineen oli hieno. Samoin lakkasuot ja metsälammet tarjosivat hienoja maisemia. Silti reitti oli mielestäni hiukan tylsä. Mietin useamman kerran, että olisin ehkä saanut vaelluksesta enemmän irti polkujuosten. Silloin olisi voinut keskittyä urheiluun ja pysähtyä katselemaan maisemia silloin, kun jotain katselemisen arvoista oli. Olen ehkä mielipiteeni kanssa yksin. Tykkäsin kyllä, mutta voin jo etukäteen mainostaa, että seuraavan päivän patikointi Helvetinjärvellä oli kuitenkin huomattavasti enemmän mieleeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti