Downshiftausta tai jotain

Viime vuonna kesälomalla sain ajatuksen puolivuotisesta nelipäiväisestä työviikosta, ja laitoinkin tuulemaan heti syksyn aluksi. Hiukan jänskätti, kun tuossa vaiheessa olin ollut nykyisessä työssä alle vuoden, että miten suunnitelmiin suhtauduttaisiin. Pomo oli kuitenkin tosi ihana ja sitä mieltä, että osa-aikaisuus kyllä järjestyy. Niinpä olenkin ollut nyt vuoden alusta töissä vain maanantaista torstaihin, ja nelipäiväinen työviikko jatkuu aina juhannukseen asti.

Mulla oli kaksi syytä ryhtyä tähän. Ensimmäinen oli se, että yksin asuvalla leski-isälläni todettiin pari vuotta sitten muistihäiriö, ja halusin käydä isän luona useammin ja olla siellä paremmin hyödyksi. Mun molemmat siskot asuvat lähempänä, ja varsinkin toinen siskoistani käy isän luona todella usein. Itsekin kävin siellä jo ennen tätä osa-aikaisuutta kyllä lähes joka toinen viikonloppu, mutta tunsin usein olevani työviikon jäljiltä niin puhki, etten oikein jaksanut puuhailla siellä mitään. Nyt olen viettänyt joka toisen viikonlopun isän luona ja vähintään siivonnut tai laittanut ruokaa siellä, ja silti olen päässyt myös hiukan relaamaan lapsuudenkodissani.

Toinen syy osa-aikaisuuteen oli epämääräisempi. Mulla on jo pidempään ollut sellainen fiilis, että haluan karsia elämästäni pois turhia asioita ja keskittyä olennaiseen ja kivaan tekemiseen. En ole koskaan ollut mikään kerskakuluttaja, mutta viime vuosina olen enenevässä määrin kiinnittänyt huomiota siihen, etten kantaisi kotiin mitään tarpeetonta. Noin viisi vuotta sitten myös raivasin entisestä asunnostani vuosikausia nurkissa hautomiani turhia tavaroita, mm. pinoittain vanhoja aikakauslehtiä ja sekalaista krääsää, jota olin saanut lahjaksi tms. Haluaisin elämäni ja elinympäristöni olevan selkeä ja siisti, ja että kaikki tavarani olisivat oikeasti tarpeellisia ja minua miellyttäviä. Haluaisin, että jaksaisin harrastaa sitä, mistä oikeasti tykkään, ja turhat velvollisuudet ja epämääräinen mitään-tekemättömyys jäisivät elämästä pois. Jotenkin tämä pyrkimys on kuitenkin jäänyt kaiken elämän hektisyyden alle. Vaikka nykyinen vakiduuni onkin todella antoisa ja paras työ, missä olen ollut, olen joutunut huomaamaan, että ensimmäinen vuosi uudessa työssä oli myös hyvin kuormittava. Olen ehkä turhankin tunnollinen enkä osaa sulkea työasioita pois mielestäni vapaallakaan. Usein (aivan liian usein) joudun esimerkiksi illalla sängyssä maatessani lähettämään itselleni sähköpostia, jotta saan mielessä pyörivän työasia-todo-listan vaikenemaan. Halusin siis myös olla vähemmän töissä, jotta pystyisin paremmin keskittymään olennaiseen.

Kevät on mennyt todella nopeasti, ja minua surettaa jo nyt, että osa-aikaisuuden loppu on lähempänä kuin sen alku. Minulla oli alun perin paljon suunnitelmia vapaille perjantaipäiville, mutta olen toteuttanut niitä vähän vaihtelevasti. Erityisesti Turussa viettämiini vapaapäiviin olin ehkä ladannut vähän liikaakin odotuksia. Suunnittelin siivoavani kaappeja, vieväni tavaroita kirppikselle ja juoksevani kuin pieni orava. No, vaivojen vuoksi treenisuunnitelmat eivät ole samalla lailla toteutuneet, mutta tuossa maaliskuussa heräsin myös miettimään, että olivatko suunnitelmani turhan kunnianhimoisia muutenkin. Aloinko suorittaa tätä lisääntynyttä vapaa-aikaa, ja tuliko siitä sitten stressiä? Olen kyllä siivonnut ja pidin kirppispöytääkin kahden viikon ajan. Miksi minulla sitten on vähän sellainen olo, etten ole saanut tarpeeksi aikaiseksi?

Perjantai-vapaat ovat olleet ihania, ja parhaimmilla olen todella pystynyt pysähtymään hetkeen ja tekemään niitä asioita, joihin muuten ei tunnu jäävän aikaa tai energiaa. Huhtikuu oli mulla viime vuonna aika kiireinen, ja sama juttu näyttäisi olevan tänäkin vuonna. 80 prosentin työaika ei tällä hetkellä oikein riitä. Pääsiäinen tulikin nyt todella hyvään saumaan, kun tuntuu, että pystyin vapaalla taas keskittymään siihen, mikä on oikeasti tärkeää ja mukavaa. Olen ollut torstai-illasta asti isän luona, ja huomenna aamulla palaan Turkuun viettämään loppuja pääsiäispäiviä miehen kanssa. Olen käynyt lenkillä kirkkaassa kevätauringossa ja sankassa lumisateessa, taisivatpa molemmat sääilmiöt olla jopa samalla lenkilläkin... Olen vetänyt suklaamunaöverit ja katsonut Areenasta Skam-maratonia. Olen yrittänyt saada unta, kun hoitokissa on halunnut käyttää minua patjana, ja olen rapsutellut kissaa kyllästymiseen asti (kissan, minä kyllä jaksaisin). Olen jättänyt kaikki velvollisuudet ja vain ollut, ihan kunnolla leppoistellut. Se on ollut todella rentouttavaa.

Mitenkäs sinun pääsiäisesi on mennyt? Nautitko leppoisasti vapaista tekemättä mitään vai onko toiminnantäyteinen loma enemmän omaan mieleen? Ajatuksia downshiftaamisesta?