Kulminaatiopiste

Olen totaalisen kyllästynyt talveen. Jonain vuonna tämä piste on saavutettu jo tammikuun puolivälissä, joten kai parempi, että tänä vuonna kyllästyminen saavutti huippunsa vasta helmikuussa. Mutta blaah, talvea on pahimmillaan vielä pari kuukautta jäljellä, tiedossa ei ole matkaa etelään eikä muutenkaan mitään kovin ihmeellistä.

Juoksuharrastuksen myötä talvista on tullut siedettävämpiä, mutta on tämä edelleen inhokkivuodenaikani. En tykkää liukkaista, en pimeästä, en kylmästä. Vaatekerrosten pukeminenkin on niin rasittavaa, ja jos erehtyy pukemaan liikaa tai liian vähän, niin olo on entistä epämukavampi. Tahdon lämpöä, valoa ja sulaa baanaa lenkkareiden alle.

Hölkkäsin tällä viikolla peräti kolme 4 kilometrin lenkkiä. Lukema tuntuu vähäiseltä, mutta tammikuussa tein vasta kaksi samanpituista lenkkiä. En ole vielä uskaltaunut pidentämään yhtään lenkkiä merkittävästi, mutta nämä nykyiset juoksumäärät eivät ole tuoneet selän toipumiseen takapakkia, joten olo on toiveikas. Mieli kirmailee jo reippaasti edellä kevättä ja haaveilen kunnon lenkeistä kevätauringossa. Vielä pitää kuitenkin malttaa, ja toppuutella itseään, etten nyt torppaa kuntoutumista yli-innokkuudella. Oli kuitenkin pakko kaivaa koneelta pari kuvaa viime toukokuun alusta, pitkiksellä napsittuja otoksia totta kai!