Bloggaaminen kannattaa aina

Bongasin aamutuimaan Lenkillä-blogista, että tänään on blogiperjantai! Haaste kolahti, ja äkkiä blogi-ideoista tyhjä pääni pohdiskelikin seuraavaa tekstiä.

Lukeminen kannattaa aina, on tuttu mainoslause ja halusin tällä tekstillä tuoda esiin, miksi minusta kannattaa sekä lukea että kirjoittaa blogia!

Monet seuraamistani juoksublogeista ovat vuosien varrella hiljentyneet, mutta onneksi Lenkillä ja muut edelleen suositut ja päivittyvät blogit todistavat, etteivät blogit ole kuolleet. Sosiaalinen media on siirtynyt yhä enemmän kuviin ja videoihin, ja välillä tuntuu, ettei kukaan jaksaisi enää lukea pitkiä tekstejä. Paitsi minä ja onneksi myös muut, sillä edelleen löytyy paljon lukijoita, jotka pitävät enemmän blogiteksteistä kuin lyhyistä videoista,  joita some on nykyään pullollaan.

Vaikka oma keskittymiskykyni on heikentynyt internetin myötä, tykkään edelleen lukea pitkiä tekstejä ja seurata blogeja. Seuraan luonnollisesti muitakin juoksublogeja, vaikka en välttämättä ihan joka postausta lue. En suinkaan kuvittele olevani täysinoppinut juoksun saralla, mutta kuitenkin oma tietämys juoksusta on vuosien varrella karttunut ja esimerkiksi harjoitusohjelmani teen itse. Silti aina kun kurkkaan johonkin juoksublogiin, löydän sieltä jotain mielenkiintoista tiedonmurusta. Minusta on sääli, jos vaikkapa kisaraportit kirjoitetaan nykyään mieluummin instaan tai faceen, koska niissä tekstin määrä on kovin rajallinen ja näkyvyys niin hetkellinen. Blogit tarjoavat alustan, josta on helppo hakea tietoa ja muiden kokemuksia vielä kuukausia ja vuosia jälkeenpäinkin. Esimerkiksi omalle ensimmäiselle maratonille valmistautuessa luin ensikertalaisten kisaraportteja suurella innolla. Polkujuoksukisojen rapsat ja reittikuvaukset ovat myös todella arvokkaita ensimmäistä kertaa uusiin maastoihin suunnatessa.

Toinen aihe, joka blogeissa ei lakkaa kiinnostamasta ovat matkajutut. Seuraavaa reissua suunnitellessa omakohtaiset kokemukset kohteesta tuovat aina erilaisen näkökulman kuin matkaoppaat. Joskus jokin bloggaajalle käynyt hauska sattumus voi olla hyvinkin arvokas tieto pakkauslistaa tehdessä tai muuten matkaa suunnitellessa. Esimerkiksi mieleen on jäänyt, että Monemvasian linnoituskylän vierailulle ei kannata laittaa jalkaan kovapohjaisia sandaaleja, koska kivetyt kadut ja portaat ovat niillä liukkaita. Tällaisen pienet yksityiskohdat blogien matkajutuissa herättävät paikat eloon.

Monemvasia-tarinat ovat Karkkipäivä-blogia kirjoittavan Sannin käsialaa. Karkkipäivä-Sanni on kirjoittanut viime vuosina myös somesta parikin kertaa fiksuja ja pohdiskelevia tekstejä, ja on ollut ilo huomata, että hänen kommenttiboksissaan lukijat kertovat seuraavansa edelleen blogeja ja etsivänsä myös uutta luettavaa kuvatykityksen sijaan. Olen itsekin miettinyt suhtautumistani someen Karkkipäivän tekstien myötä.

Pääsin jokin aika sitten juttelemaan yhden lempikirjailijani, Johanna Sinisalon kanssa. Hän kertoi osanneensa lukea ja kirjoittaa jo hyvin nuorena. Hän oli huomannut, että kirjoittaessaan tarinoita niissä oli se jokin, joka näkyi omaperäisyytenä ja välittyi lukijallekin. Huomatessaan omaavansa lahjoja kirjoittamiseen hän alkoi hioa taitoa ja kehittyi entisestään. Itse en koe, että olisin kirjoittajana erityisen lahjakas. Olen lukenut todella paljon siinä iässä, jossa kielelliset taidot kehittyvät ja sen ansiosta osaan kyllä kirjoittaa koherenttia ja kieliopillisesti oikeaa tekstiä. En vain mielestäni ole kovin taitava siirtämään lennokkaita ajatuksiani kirjalliseen muotoon, vaan tekstini on aina jotenkin latteampaa kuin toivoisin. Minulla on vilkas mielikuvitus ja lapsena haaveilin kirjailijan urasta. Kuitenkin, kun olen yrittänyt jotain tarinoita kirjoittaa, minusta on joka kerta tuntunut, etten yksinkertaisesti saa paperille sitä samaa taikaa, joka kertoo tarinoita pääni sisällä. Kirjoittaminen on minulle kuitenkin luonteva itseilmaisun muoto ja blogin pitäminen on ollut antoisaa siksikin, että se on antanut kannustimen kirjoittaa säännöllisesti. Kun viime vuonna tein opintoja, huomasin, että olen harjaantunut kirjoittajana myös työvuosien aikana, ehkä osittain juuri blogin ansiosta. En ehkä ole lahjakas kirjoittaja luonnostani, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi koko ajan kehittyä ja myös nauttia kirjoittamisesta. Eihän minulla juoksuunkaan mitään lahjakkuutta ole, mutta silti tässä vain mennään jo kymmenettä vuotta tuhannen vuosikilometrin tahtia ja nautitaan juoksusta!

Lenkillä-blogin Elina kertoo omassa Blogiperjantain jutussaan, että "Bloggaajan kannattaa tarttua mieleen tuleviin ajatuksiin samoin kuin tartuin kauniiseen hetkeen kesäisessä Helsingissä. -- Tuskin mikään idea, ajatus tai jutunaihe on turha tai liian vähäpätöinen kerrottavaksi." Päätin noudattaa neuvoa saman tien tällä tekstillä! :)

Lisää Blogiperjantai-tapahtumasta Facebookissa.