Tämän kertaisella polkulenkille lähdin liikkeelle kasvitieteellisen puutarhan nurkilta ja ideana oli juosta Ruissalon pohjoisosan polkuja Honkapirtin kautta Saaronniemeen. Honkapirtille asti kipittelin jo ihan ekalla polkulenkillä toukokuussa ja nyt totesin, miten huikeasti maisema muuttuu kahdessa kuukaudessa. Luulin, että polku olisi ihan tuttua, mutta siellä näyttikin ihan erilaiselta nyt keskikesällä kuin kevään kynnyksellä. Reitin alkuosa kiersi Kasvitieteellisen puutarhan ja heti alkuun jouduin kipuamaan vastikään kaatuneen puun yli. Poikkesin luontopolulta kuvailemaan lammen kasveja ja jatkoin sitten matkaa lehtimetsän halki.
Olin varannut hyvin aikaa, ja pysähtelin kuvailemaan ja katselemaan ympärilleni aina kun siltä tuntui. Polkulenkeillä kun ei kannata juostessa kauheasti ympärilleen vilkuilla. Tästä sain myös opetuksen eilen, kun ihan helpolla pätkällä pää pyöri maisemaa ihmetellessä ja meinasin lentää turvalleni, kun polulla olikin äkkiä vähän isompi juurakko. Vähän tylsemmillä pyörätiepätkillä pistin puhelimen reppuun ja kirmasin vähän reippaampaa tahtia, niin juoksu toimi samalla hyvänä vauhtileikittelylenkkinä.
Honkapirtiltä Saaronniemeen kulkeva osuus oli selvästi tämän kertaisen lenkin haastavin osuus. Alkuun polku oli helppoa, mutta sen jälkeen matkalla oli jonkun verran mäkiä ja polku oli selvästi teknisempi kuin alkulenkin helppo alusta. Tällä pätkällä kiipeilin kalliota ja hipsuttelin varovasti kamppaajajuurakoissa. Tuolla kalliolla kohtasin myös mieleen jääneen kolmikon. Kallionyppylän takaa näkyi nainen, sitten myös koira ja kun olin jo menossa ohi, huomasin porukassa myös kissan. Koira oli vapaana ja kissakin oli vapaana! Kuulemma kissa uskaltaa ulkoilla silloin, kun koirakin on mukana. Oli muuten aika lutunen otus, mitäköhän kisun palvelija ajatteli, kun jostain puskasta putkahtaa äkkiä hikinen juoksija ja alkaa lässyttää kissalle. :D
Tuolla Ruissalo Trailissa juostaan Kuuvassa sekä jonkin verran samoja polkuja kuin eilisellä lenkilläni. Ruissalon polkuja nyt kolmen lenkin verran testattuani voin todeta, että polkujuoksukisaan on valittu saaren kinkkisimmät polut. Eilisellä lenkilläni keli oli onneksi polkujuoksuun aivan ihanteellinen, polut olivat kuivia eikä tuuli haitannut juoksua. Saapuessani Saaronniemeen totesin kuitenkin, että uimiseen ja rannalla hengailuun päivä oli aivan liian kylmä ja tuulinen. Kävin kuitenkin pulahtamassa, niin sain lenkin hiet pestyä pois, vaikka merivesi olikin aivan pirun kylmää!
Ruissalo on kyllä huippupaikka polkujuoksuun! Tämän kertainen lenkkini oli pituudeltaan noin 7,5 kilometriä, ja lenkkiin meni taukoineen aikaa yli tunti. Menin ja tulin taas bussilla, ja nautin kevyen lounaan Saaronniemen Villa Saarossa ennen paluumatkaa. Jos olisi ollut lämpimämpi, olisin jäänyt rannallekin, tällä kertaa ei tarjennut. Postaukset aikaisemmista Ruissalon polkulenkeistä löytyvät tästä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti