Maaliskuun matalalentoa

Maaliskuun juoksusuunnitelmat menivät aika lahjakkaasti vihkoon, kun polvi kipuili suunnilleen koko kuun ja muutenkin oli hiukan nuutumusta ilmassa. Tällä Turussa ilma on ajoittain ollut sakeana katupölystä, ja varmaan tuo aiheutti minullekin tukkoista oloa. Ehkä jonkinlaista kevätväsymystäkin oli ilmassa, ja tietysti vaivat, no, vaivaavat. Vaikka polvikipu ei mikään järjetön olekaan, se vie kuitenkin mielen matalaksi, kun hölkätessä ajatukset ovat suunnilleen koko ajan siinä kivussa ja ikävissä asioissa. Juoksun suhteen tuli siis takapakkia, ja juoksin vain 10 lenkkiä, joista pisimmät hölkät olivat nelikilometrisiä. Yhteensä kilometrejä kertyi 37, eli valitettavasti tässä kuussa tuli selvää takapakkia juoksun suhteen.

Juoksulenkeillä tässä kuussa parasta olivat aurinkoiset päivät, jotka sulattivat lumen ja toivat valoa katupölyn harmaannuttamaan maisemaan. Aurinkoisella säällä on aina muhun mieltä piristävä vaikutus, ja lumen ja jään vaihtuminen märkään, mutta sulaan maahan oli sekin kivaa. Tuuliset kelit sitä vastoin eivät oikein napanneet, eikä tässä kuussa vielä tullut sellaista kunnon kevätfiilistä.

Salilla kävin maaliskuussa kahdeksan kertaa. Pidin kuun puolivälissä viikon tauonkin tukkoisuuden takia, joten olen tosi tyytyväinen treenien määrään. Tämä alkuvuoden ”salikausi” on ollut mulla tehokkain koskaan. Olen yrittänyt kuntouttaa itseäni ja vahvistaa polven ja selän tukilihaksia. Jos olen siinä samalla saanut hiukan lihasta ja voimaa, niin hyvä. Kahdesti viikossa tehtävä salitreeni on kuitenkin vienyt myös melkoisen osan viikon liikunta-ajasta, ja suunnitelmissa on huhtikuussa käydä salilla vain kerta viikkoon.

Toivon todella, että pääsisin vähitellen rakentamaan kestävyyskuntoakin. Kahden kuukauden päästä pitäisi olla Kolilla kipuamassa vaaroja ylös alas, joten kunto pitää nyt saada nousuun ja nopsaan. Siitä sitten kuukauden päästä olisi Paavo Nurmen puolikas, joka sekään ei mene läpi näillä 4 kilometrin treenilenkeillä. Huhtikuu on toivoa täynnä, vai miten se meni :)