Taivaanrannan juoksija: Kansallispuistojen parhaat kohteet

Kuten tuossa aiemmin alkusyksystä kerroin, mulla on käytynä puolet Suomen kansallispuistoista! Kansallispuistobongauksen ollessa näin puolivälissä (tai oikeastaan hiukan yli), ajattelin kertoa mun suosikkikohteita. Postauksen lopusta löytyy myös listaus kaikista käymistäni kansallispuistoista sekä blogijutut kohteista, mikäli olen blogiin kirjoittanut aiheesta.

Nämä omat suosikit ovat täysin omien subjektiivisten kokemuksien perusteella muodostuneita. Olen päiväretkien kävelijä, en mikään vaeltaja. Tykkään tehdä kansallispuistoissa lähinnä lyhyitä retkiä ja arvostan matkailupalvelujen läheisyyttä. Olen reissannut kansallispuistoissa lähinnä kesäisin ja toki kokemukseen vaikuttaa myös vierailun aikainen sää, ötökkätilanne yms. seikat. Joissain puistoissa olen ollut juoksutapahtumassa. Polkujuostessa ehtii katsella kyllä maisemia, mutta ei ihan samalla tavalla kuin patikoidessa. Polkujuoksukisoissa oman juoksun onnistuminen tuo tietysti oman mausteensa kansallispuistokokemukseen.

Jokainen kansallispuisto on erilainen ja jokaisessa on hienoja, käymisen arvoisia luontokohteita. Ajattelin, että nostan tähän postaukseen viisi hienoa kohdetta, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet minuun erityisen vaikutuksen. Valinta oli tosi vaikea, mutta lopulta päädyin näihin kohteisiin. Kyse ei ole viidestä parhaasta kansallispuistosta, koska sitä valintaa en osannut tehdä, vaan nämä kyseiset kohteet kansallispuistoissa ovat olleet minulle omalla tavallaan erityisiä ja jääneet mieleen.

Erityisen kiva pitkä patikointireitti: Helvetinjärven kansallispuisto

Patikoimme Helvetinjärvellä siskoni kanssa kesällä 2019. Lähdimme liikkeelle Helvetin portilta, jossa ylösalaisin käännetyt puunrungot toivottivat hyvää matkaa Helvettiin. :D

Kävelimme ensin lyhyttä Helvetistä itään -reittiä Helvetinkolulle. Tutkimme kolua sekä alhaalta järven rannasta että sen päältä. Näkymät alas olivat upeat. Siitä matkamme jatkui Haukanhiedan upealle hiekkarannalle, jossa keitimme lounaat ja kävimme uimassa. Paluumatka tehtiin osin samaa polkua, kunnes Helvetistä itään -kierrosta menimme ympyräreitin toista puolta. Kävelyä kertyi yhteensä 16 kilometriä.

Tämä reitti jäi mieleen todella monipuolisten maisemien ja maastojen vuoksi. Reitillä on jylhää rotkojärveä, portaita, kalliota ja kivikkoa, metsäpolkua, hiekkaranta sekä suo-osuus pitkospuineen. Päälle vielä hienoja taukopaikkoja ja uintimahdollisuus. Helvetinjärvi on kävijämäärältään varsin rauhallinen puisto, mutta ehdottomasti pidemmänkin retken arvoinen!

Paras lyhyt kävelyreitti: Kauhalammin kierros Kauhaneva-Pohjankankaalla

Kävimme siskoni kanssa kesäkuussa Lauhanvuorella ja Kauhanevalla saman päivän aikana. Mielestäni nämä puistot sopivat hyvin yhdistelmäretkeen. Kauhanevalla eri puolilla kansallispuistoa on kaksi lyhyttä patikointireittiä, joista valitsimme iltapäivän kävelyretkeksi Kauhalammin kierroksen.

Kauhalammin kierros pääsi yllättämään sillä, että lyhyellä pitkospuureitillä (n. 3 km) tuntui pääsevän syvälle suolle. Suo tuoksui ja levittäytyi eri väreissä ympärillä. Kauhalampi oli iso järvi, joka kimmelsi kirkkaansinisenä. Keskikesällä ei lintuja kauheasti näkynyt, mutta järvi on keväisin lintujen suosiossa. Sinne olisi päässyt myös uimaan.

Kauhaneva-Pohjankangas on Suomen hiljaisimpia kansallispuistoja kävijämäärien suhteen. Osittain siksikin haluan vinkata tästä reitistä, jonka kävelee hyvin vaikka ohikulkumatkalla pienellä jaloittelutauolla, jos ei halua jäädä haistelemaan suon tuoksuja tai tuijottelemaan sinisen taivaan heijastuksia suojärven pinnasta.

Paras kokonaisuus: Pyhä-Luoston kansallispuisto

Tänä kesänä olin Pyhä-Luostolla neljä yötä ja yllätyin positiivisesti kansallispuiston monipuolisuudesta suhteellisen pienellä alueella.

Patikoimme Ukko-Luoston huipun kautta menevän kävelyreitin. Kävelimme Luostolla myös Lampivaaran polun ja tutustuimme ametistikaivokseen. Juoksin Nuts Pyhällä puolimaratonin, jossa reitti kulki Aittakurua sekä Peurakeroa ja sivusi Noitatunturia nousten lopulta Kultakeron huipulle. Juoksua seuraavana päivänä käveltiin vielä Tunturiaavan luontopolku. Reiteissä viehätti monipuolinen luonto, hyvät opasteet ja luontopolkujen infotaulut. Reittejä oli soraistettu ja rakennettu niin portaita kuin taukopaikkojakin siten, että kulku oli mukavaa.

Pyhä-Luoston alueella oli myös useampi kiva uimapaikka. Kävimme uimassa sekä idyllisellä Aarnilammella että isossa Pyhäjärvessä. Aarnilammen ranta oli todella upea hiekkaranta, josta näkyi sopivasti edellisenä päivänä kipuamamme Ukko-Luoston nousu. Tosi kivaa oli myös se, että rannalle tuli hengaamaan pieni poroporukka. :D Muutenkin näimme paljon poroja, niitä oli mm. kävelemässä huoneistomme parvekkeen alla. Itselle porot ovat eksoottinen kokemus ja oli kiva nähdä niitä läheltä. Aiemmilla Lapin reissuilla ja tällä matkalla esim. Lemmenjoella ei samalla lailla törmätty poroihon, vaan niitä tuntui olevan eniten juuri Pyhä-Luostolla.

Majoitusvaihtoehtojen paljous oli myös yksi syy, miksi valitsin Pyhä-Luoston tähän lyhyeen listaan. Hiihtokeskusten ansiosta alueella on runsaasti eritasoista majoitusta, ja kesän patikointeja ajatellen majoituksen saa todennäköisesti edullisemmin kuin talvisesonkina. Meillä oli pieni kahden makuuhuoneen huoneisto, jonka sijainti Nuts Pyhää ajatellen oli mitä parhain. Lähtöalueelle oli matkaa ehkä 200 metriä ja kämpiltä pääsi suoraan myös useammalle patikointireitille.

Suppailuun: Kelventeen saari Päijänteen kansallispuistossa

Olen suppaillut muutamassa kansallispuistossa, ja mielelläni tekisin suppailuretkiä enemmänkin! Suplaudat ovat kuitenkin suht painavia, ja sää vaikuttaa suppailuun huomattavasti enemmän kuin patikointiin. Muutamalla reissulla sup-laudat ovat jääneet auton takakonttiin, kun keli ei ole suosinut vesillä retkeilyä. Päijänteen kansallispuistossa vieraillessakin nousi suppailupäivän alkuillasta kunnon ukkoskuuro. Saimme kuitenkin tehdä retken Kelventeen saareen mitä upeimmassa auringonpaisteessa ja varsin tyynellä kelillä.

Kelvenne on Suomen suurimpia harjusaaria, noin 8 kilometriä pitkä ja sen päästä päähän kulkee polku. Täytyy tunnustaa, että vaikka meilläkin oli aikomus hiukan kävellä, vei hieno aurinkoinen keli patikointihalut. Rantauduimmekin retkellä vain syömään eväitä, uimaan ja paistattelemaan päivää hietikoille, emmekä pukeneet edes kenkiä jalkaan saaren kamaralla. Kirkasvetiset luonnonhiekkarannat olivat lumoavia! Päijänteen vesi oli todella kirkasta, ja hiekkapohjaa jatkui kymmeniä ellei satoja metrejä rannasta. Mainio uimapaikka siis. Paikoin veden alla näkyi myös isoja siirtolohkareita ja lähellä Höysniemen rantaa oli veneen hylky. Sup-laudalta näki syvälle pinnan alle ja bongasin myös yhden aivan jättimäisen kalan.

Kelventeelle pääsee vain vesiteitse. Saareen tehdään veneretkiä, mutta sup-laudalla ei ollut riippuvainen mistään aikatauluista. Höysniemen rannasta tuli matkaa vain muutama kilometri Kelventeen isoimmalle hiekkarannalle, joten retki oli varsin leppoisa.

Örön saari Saaristomeren kansallispuistossa

Jos minun pitäisi valita yksi kohde kansallispuistoista, johon palaan aina innolla, se olisi Örö. Sata vuotta suljettuna ollut saari avautui matkailijoille vuonna 2015 ja se on palanen erikoista saaristoluontoa yhdistettynä sotilasmenneisyyteen. Koko saari on osa kansallispuistoa ja sen luonnossa on piirteitä ja kasveja, joita ei muualta Suomesta löydy.

Kokonaisuutena Örön luonto on mielestäni aivan upea. Pidän saaristosta ja Örössä on perinteistä saaristomaisemaa silokallioineen. Niiden lisäksi saaren luonnonhiekkarannat merikaaleineen sekä paahdeniityt ovat erityisen viehättäviä. Saaren perinnemaisemia ylläpitävät lehmät ja lampaat. Öröä halkovat vanhat mukulakivitiet ja koko saaren voi kiertää luontopolkuja pitkin. Näkemistä riittää hyvin kahdelle päivälle, mutta n. 12 km luontopolut kiertää kyllä päiväretkelläkin.

Örössä on myös toimivat matkailupalvelut ja saarelle kulkee säännöllisesti maksullinen yhteysalus. Olen yöpynyt kahdesti saaren hotellissa sekä syönyt useamman maukkaan aterian ravintoloissa. Viime kesänä osallistuin Örössä myös juoksutapahtumaan! Örö on monipuolinen saaristokohde.