Nojatuolimatka Pohjois-Italian Dolomiiteille

Kaipaan ihan älyttömästi matkustamista. Vaikka en ole mikään himoreissaaja, jo se, että voi suunnitella matkaa on tosi hauskaa ja tuo arkeen sellaista kivaa projektia. Ja nyt ei yli puoleen vuoteen ole voinut suunnitella mitään reissua.

Nyt korona-aikana huomaa, että matkailu on selvästi joillekin tärkeämpää kuin toisille. Olemme erilaisia, ja varmaan myös saamme matkoilta eri asioita. Itse tunnustaudun elämysnarkkariksi. Janoan uusia kokemuksia ja elämyksiä ja niiden herättämiä tunteita. Nautin siitä, että pääsen irti arjesta myös maantieteellisesti. Toki kotona ja arjessa löytyy myös niitä elämyksiä ja hienoja kokemuksia positiivisine tunteineen. Juoksu, retkeily, leffaelämys, rakkaan seura, erityisen hyvä ruoka esimerkiksi voi olla elämyksellistä ihan kotosalla. Matkustamisessa on kuitenkin oma juttunsa, jota ei oikein muualta löydy. Matkan suunnittelu ja fiilistely ennen ja jälkeen reissun tekevät siitä myös erityisen.

Vuosi sitten olimme minilomalla Pohjois-Italiassa. Patikoimme Dolomiittien vuoristossa ja vietimme päivän Venetsiassa. Tuo matka oli yksi viime vuoden kohokohtia. Olen usein palannut muistoissa reissuun, ja koska nyt ei ole uusia reissuja tiedossa, pitääkin sitten vaan muistella vanhoja. Vähän omaksi ilokseni tein tällaisen nojatuolimatkan Dolomiteille!

Vuoden takaisen reissun kohokohta olivat huikeat patikoinnit Dolomiittien vuoristossa. Lehtikuuset hehkuivat ruskaa syksyn auringonpaisteessa vihreitä havupuita ja harmaita vuorenseinämiä vasten. Maisemat olivat henkeäsalpaavat ja matkan ajankohta oli sikäli otollinen, että kesän ruuhkia ei ollut missään. Usein matkakuvia myöhemmin katsoessa maisemat vähän latistuvat, mutta tämän matkan kuvia katsoessa tulee näin vuotta myöhemmin pikemminkin epäusko; oltiinko me todella tuolla?

Teimme reissun ensimmäisen patikoinnin Tre Cime di Lavaredon kierroksella. Nousu vuokra-autolla ylös serpentiinimäisiä vuoristoteitä oli jännittävä, mutta itse patikointi ole melko tasainen, tarjoten kuitenkin huikeita maisemia Dolomiittien teräväpiirteisiin vuorenhuippuihin ja niiden välisiin laaksoihin. Kymmenen kilometrin reitti on yksi alueen must-see-patikoinneista, eikä suotta.

Matkan toinen patikointi Sorapis-järvelle oli vieläkin elämyksellisempi. Meno Sorapis-järvelle tarkoitti mielettömien maisemien lisäksi nousua jyrkälle vuorenrinteelle rakennettuja portaita pitkin sekä pystysuorassa kallioseinässä alle metrin levyisenä kulkevia polkupätkiä. Kummallisen hammastahnan värisen Sorapis-järven jälkeen paluumatkan patikointi oli vieläkin huimempi. Fyysisesti rankan ja jyrkän nousun jälkeen olin korkeanpaikankammoni kanssa aivan äärirajoilla. Mutta tiukasta paikasta selviäminen palkitsi ja tuosta reitistä seurannut endorfiiniryöppy oli vertaansa vailla.

Majoituimme pienessä vuoristokylässä lähellä Cortina d'Ampezzon kylää. Valitsimme Valle di Cadoren kylässä sijainneen pikkuhotellin, Dolomiti Logde Villa Gaian, Jos aikoo patikoimaan Dolomiiteille, Cortina d'Ampezzon ympäristö on hyvä tukikohta, josta pääsee monelle reitille. Cortinan alueen hotelleja löytyy tästä linkistä (mainoslinkki Momondon hotellihakuun). Cortina on alueen keskus, mutta Venetsiaan johtavan tien varrella on monia pienempiä kyliä, joista löytyy viehättäviä pikkuhotelleja, jollainen meidänkin Villa Gaia -hotellimme oli.

Villa Gaia talviasussa. Kuva momondo.fi & booking.com

Valle di Cadoren kylässä ei ollut juuri mitään palveluja, mutta pienen perhehotellimme (mainoslinkki Momondon hotellisivulle) alakerrassa oli mahdollista syödä päivällistä tunnin ajan iltaisin. Paikan pizzat olivat alle kympin ja todella maistuvia. Reissu innosti kokeilemaan italialaista pizzaa myös kotona. Tässä muutamia ohjeita, joilla kotitekoisesta pizzasta saa tehtyä samanlaisen makuelämyksen kuin italiassa:

• Tee taikina aidoista pizzajauhoista, ja anna sen seistä ensin muutaman tunnin huoneenlämmössä ja sen jälkeen yön yli jääkaapissa. Ennakointi palkitsee, pohjasta tulee rapeareunainen.
• Tee tomaattikastike itse. Surraat nopeasti hyvän tomaattikastikkeen sauvasekoittimella seuraavista aineista
• Tölkillinen kuorittuja tomaatteja tai tomaattimurskaa
• Puoli desiä tomaattipyreetä
• 1-3 valkosipulinkynttä
• Kourallinen tuoretta basilikaa
• Pari ruokalusikallista hyvää oliiviöljyä
• Ripaus suolaa ja sokeria
• Käytä mozzarellaa. Voit käyttää myös tavallista juustoa, mutta juuri mozzarella sulaa täyteläiseksi pizzan päälle. Perinteisessä italialaisessa pizzassa ei ole muita aineksia kuin tomaattikastike ja mozzarella.
• Nautitaan katsellen ruskakuvia Dolomiiteilta!

Herkuttomuus koetuksella

Helmikuun herkkulakko on edennyt yli puolenvälin, eikä sortumista ole tullut, mutta kiusauksia sitäkin enemmän!

Viime perjantaina olin työpäivän jälkeen aivan poikki. Takana oli yli 9 tunnin jatkuvaa skarppina oloa vaativa työpäivä, työviikko ja useampi uniongelmien kuormittama huonosti nukuttu yö. Suutahdin vielä avomiehellekin siinä töiden jälkeen pienesti juuri ennen kauppareissua, ja kaupassa olisin vain halunnut lappaa ostoskoriin kaikki maailman herkut. Herkkuja harmitukseen, herkkuja väsymykseen, herkkuja palkinnoksi hyvin hoidetusta duunista. Jo ennen herkkulakkoa tiesin mun kompastuskivet, taipumuksen juhlistaa ja lohduttautua herkuilla, mutta tässä parin viikon aikana on entisestään kirkastunut, miten usein elämässäni onkaan tilanteita, jolloin normaalisti tulee herkuteltua.
 
Väsyneenä tulee syötyä enemmän ja epäterveellisemmin. Tämä on ihan tutkittu juttu, johon on kuitenkin kiinnitetty huomiota painonhallinnan kannalta vasta viime vuosina. Huomaan tämän tosi selvästi omassa elämässäni, ja voin kertoa, että uniongelmat eivät yhtään helpota herkuttomuudessa pysymistä.

Herkuttelu on mulle myös tapa. Telkkari-illan tai hyvän kirjan kaveriksi kaipaan aina myös jotain hyvää syötävää. Joskus olen huomannut ajattelevani jopa niin, että koti-ilta on ihan mälsä ilman jotain hyvää syötävää. Toisaalta herkut voi korvata jollain terveellisemmällä hyvällä syötävällä, kuten vaikka hedelmäsalaatilla, mutta toisaalta on hyvä myös miettiä, että pitääkö kaikkeen kivaan tekemiseen myös kuulua aina syöminen... Mulle on myös piintynyt tapa, että ruoan jälkeen pitää saada jotain makeaa, mutta se on onneksi helppo kuitata vaikka mukillisella kahvia tai teetä, ja makeanhimo menee yleensä myös nopsaan itsestään ohi, jos sen vain ignooraa.

Herkuttelu on mulle valitettavasti myös jonkinlainen lääke negatiivisiin tunteisiin sekä palkinto jostain erityisen kuormittavasta hommasta. Aikaisemmissa töissä on ollut sellaisiakin tilanteita, että työpäivästä on jäänyt ihan suoraan paha mieli syystä tai toisesta, ja silloin olen huomannut aika selvästikin sen, että lääkitsen pahaa mieltä herkuilla. Toki varmaan jokaisessa duunissa on välillä noita hetkiä, jolloin vaikka asiakkaiden tai pomon törttöily aiheuttaa harmitusta. Nykyisessä työssä tuollaisia hetkiä ei juuri ole ollut, mutta silti huomaan välillä työpäivän jälkeen kaipaavani herkkuja koska on ollut olevinaan niin raskas päivä. Välillä teenkin hiukan pidempää päivää ja tietysti silloin, kun joutuu olemaan koko päivän skarppina tai kiiren tuntu on selvä, työpäivä tuokin ylimääräistä kuormitusta. Silloin herkuttelua voi ajatella vaikka palkintona siitä, että on ahkeroinut. Perjantaina yritin päästä yli tästä ajattelumallista miettimällä, että entäs jos ostaisin ja söisinkin herkkuja? Auttaisiko ne lopulta mitään väsymykseen tai harmitukseen, tai tulisiko niistä oikeasti parempi olo? Vai olisiko seurauksena myös fyysisesti huonompi olo ja mässyjen myötä entisestään vaikeutuva uni?

Joudun myös hiukan "syyttämään" avomiestä liiallisesta herkuttelustani. Tiedän, että mies tarkoittaa hyvää kantaessaan kotiin pullaa ja jäätelöä, koska hän tietää, että tykkään niistä, mutta jos jompi kumpi tai molemmat kantavat kotiin kaksin käsin herkkuja, niin niitä kertyy aivan liikaa, ja itse en ainakaan osaa vastustaa kiusauksia silloin, kun kotona on mässyä ihan mua varten hankittuna.

Tässä nyt oli hiukan hajanaisia pohdiskeluja herkkulakon tiimoilta. Olo on ollut selvästi kevyempi nyt helmikuussa, ja painokin on tainnut hiukan pudota. Olen ihan tietoisesti lisännyt hedelmien mussutusta, ja ne ovatkin toimineet hyvinä korvikkeina herkuille. Välillä olen huomannut kaipaavani myös normaalia enemmän hiilareita, esimerkiksi leipää, jota normaalisti syön hyvin satunnaisesti, on nyt mennyt vähän tavallista enemmän. Tavallaan odotan myös herkkulakon päättymistä, sillä sain mm. ystävänpäivälahjaksi suklaata, ja kyllähän niitä tekee jo mieli. Toivon silti, että pystyn maaliskuussa opettelemaan kohtuutta ja olemaan herkuttelematta päivittäin. Sinänsä herkkulakko ei ole ollut erityisen vaikea, että olisin mihinkään sortunut, päätös herkuttomuudesta kyllä pitää.

Herkuton helmikuu

Tämmöiseen tuli siis ryhdyttyä. Työkavereiden kesken jo tammikuun alussa puhuttiin jotain herkuttomasta helmikuusta, mutta suurin osa ei innostunut. Mä heitin puolitosissani olevani mukana, mutta sitten yksi meidän tiimistä suhtautui haasteeseen muita vakavammin, ja niin mäkin päätin, että olen täysillä mukana.

Herkkulakot eivät ole mulle mitenkään uusi juttu, vaan olen viettänyt muutaman herkuttoman kuukauden ja selvinnyt niistä oikeinkin hyvin. Herkkujen syönti menee mulla helposti liiallisuuksiin ja siitä voi tulla sellainen kierre, jossa ei hommaa osaa ollenkaan kohtuullistaa vaan vetää kaksin käsin suklaata nassuun joka ilta. Totaalikieltäytyminen on jostain syystä helpompaa kuin yrittää kohtuullistaa herkuttelua silloin kun homma on liiallista. Olen joka kerta lakkoillessani ihmetellyt, miten voi olla lakon aikana niin helppoa kieltäytyä herkuista, kun tavallisesti se ei onnistu sitten millään. Lueskellessani tuossa jokin aika sitten opusta ”Tee siitä tapa, eli Kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä” (Rubin Gretchen), tajusin, mistä todennäköisesti on kyse. Tavathan ovat sellaisia, että niitä vaan tekee sen kummemmin asiaa ajattelematta. Jos jokin asia on tapa, niin ei joka kerta erikseen tarvitse tai joudu tekemään päätöstä siitä, että teenkö/jätänkö tekemättä tän asian x, kun tapoihin jo kuuluu toimia tietyllä tavalla. Se helpottaa elämää, kun ei tarvitse erikseen tehdä sitä päätöstä. Esim. herkkujen ollessa kyseessä, jos mietin kaupassa karkkihyllyn ääressä, että ostanko suklaata vai en, niin aika helposti keksin perustelut sille, miksi suklaan ostaminen on kannattavaa. Mutta jos olen jo etukäteen päättänyt, että en syö suklaata, niin minun ei tarvitse yrittää vastustaa kiusausta kaupassa. Kun olen herkkulakossa, olen siis tehnyt vain yhden päätöksen, jonka mukaan lakkoilun ajan tapoihini ei vaan kuulu syödä herkkuja. Se, että kyseessä on rajoitettu aika, helpottaa tilannetta, koska herkkuja ei tarvitse hylätä loppuelämäksi.

Miten sitten määrittelen herkut? Itselleni määrittely on selkeä, en syö niitä juttuja, jotka itse miellän herkuiksi ja joiden mussutus on välillä mennyt liiallisuuksiin. Eli suklaa, jäätelö, leivonnaiset, sipsit jne. ovat pannassa. Joku puritanisti jättäisi varmasti pois myös sokeroidut jogurtit ja rahkat, mutta mä en. Syön harvemmin makeutettuja maitotuotteita sellaisenaan, vaan useimmiten "lantraan" niitä maustamattomalla rahkalla. Kuitenkin nuo valmiit jogurtit yms. ovat niin helppoja välipaloina, että pidän ne ruokavaliossani, eikä niiden syönti ole ongelma. Jos joutuisin joka kerta pilkkomaan hedelmiä tai tekemään välipalaksi smoothien, niin herkkulakko tuntuisi paljon työläämmältä.

Nyt herkkulakkoa on takana vasta muutama päivä, ja tänään on ollut ensimmäistä kertaa joitain mielitekoja. Perjantai ja työviikon rasitukset väsyttävät, niin tekee makeaa mieli. Pitää vastata makeanhimoon syömällä hedelmiä ja pitämällä kiinni ateriarytmistä, niin eiköhän se siitä. Onneksi helmikuu on vuoden lyhyin kuu, vaikka nyt karkausvuosi onkin. Onko lukijoissa muita herkkulakkoilijoita?

P.S. Mulla ei nyt ollut mitään aiheeseen sopivaa kuvaa, niin laitoin nyt sitten ton kuvan kävyistä. En siis herkkulakkoile syömällä käpyjä tai muuta vastaavaa.

Pakkaspäivien lämmikkeeksi superhelppo linssikeitto

Pakkasella mehevä ja ruokaisa keitto on mitä parasta ruokaa, joten ajattelin laittaa jakoon helpon linssisopan ohjeen. Jos joku sattumalta kaipaa uusia reseptejä vegaanisen tammikuun viettoon, niin keitto on myös vegaaninen.

Tarvitset soppaan:

• 3 dl punaisia linssejä
• 1 purkki chili-tomaattimurskaa 
• 1/2-1 sipulia
• 1 paprika
• Mustia kivettömiä oliiveja

1. Huuhtele linssit runsaalla vedellä ja heitä ne sitten kattilaan. Pilko sipuli joukkoon.
2. Lisää tomaattimurska ja 2-3 murskapakkauksellista vettä. Voit lisätä vettä kypsentymisen aikana, riippuen siitä, miten paksua keittoa haluat. Linssit imevät melko paljon vettä, joten keiton tilannetta on hyvä tarkkailla.
3. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia, lisää sitten suikaloitu paprika sekä puolitetut oliivit ja keitä vielä n. 10 minuuttia.
4. Keittoa tulee noin 4 annosta, joten eikun syömään! Jos ei tykkää oliiveista, ne voi jättää poiskin. Itse asiassa olen jonkun kerran tehnyt keittoa ihan vaan linsseistä ja tomaattimurskasta, se on ihan ok niinkin. :)

Maratonaamiainen

Olen todella huono heräämään ja toimimaan heti herättyäni. Normiaamuina käytän ensimmäiset 45 minuuttia koomaten kahvimukin äärellä, ja vasta kun heräämisestä on kulunut pari tuntia, tekee mieli syödä jotain. Yleensä työpäivinä syönkin aamupalan vasta töissä päivän ensimmäisellä kahvitauolla. Maratonin lähtö on kuitenkin jo kello 11, joten koska en halua herätä ihan kamalan aikaisin, minun pitää saada ruokaa koneistoon jo yhden kahvimukillisen jälkeen ja vielä ihan kunnon annos. Onneksi smoothiet on keksitty, ja testasin jo hyvissä ajoin etukäteen tällaista reseptiä, jonka voin surauttaa valmiiksi jo edellisenä iltana.

Mango-kookos-maratonsmoothie:
1 dl soijamaitoa (tai vastaavaa)
2 dl soijakookosjogurttia
1 päärynä
1,5 dl mangososetta
1 tl neitsytkookosöljyä
1 tl maca-jauhetta

Normisti heittäisin mukaan vielä tavallista maitorahkaa, mutta maitotuotteita kehotetaan välttämään ennen suoritusta, joten siksi pelkkiä soijatuotteita. Kookosöljystä ja macasta voisi ehkä päätellä minun olevan joku superfood-fani, mutta itse asiassa, jos kotimaisia marjoja ei lasketa, tuo maca on ainoa epäsäännöllisesti käyttämäni superruoka. Macan pitäisi nostaa suorituskykyä, ja koska siitä ei ole ollut ainakaan haittaa, laitan sitä smoothieen. Kookosöljyä ostin kokeiluun, kun se oli Ruohonjuuressa tarjouksessa, ja sehän olikin tosi hyvää, nam! Tosin tuossa smoothiessa sitä on vain nimeksi, mutta tuopahan hiukan makua. Tykkään hulluna kookoksesta, ja tuo Alpron kookos-soijajogurtti on yksi ehdottomia lemppareitani, siksi heitän sitä usein smoothieihini. Smoothien lisäksi maratonaamiaiseeni kuuluu pari ruisleipää, joiden päällä juustoa ja (suola)kurkkua. Juominen pitää muistaa lopettaa hyvissä ajoin ennen starttia, mutta siinä puoli tuntia ennen ajattelin vielä mutustella banaanin ja hörpätä ihan pikku kulauksen vettä. Näillä eväillä siis mennään!

Ruokaa verkkokaupasta!

Jaiks, näin alkuun täytyy heti tunnustaa, että olen turkulainen, jotta tästä postauksesta olisi kenties jotain hyötyäkin jollekulle! Sain idean testata Turun alueen ruoan verkkokauppaa seuraamastani Arkijärki-blogista, jossa oltiin testattu pääkaupunkiseudun ruokaverkkokauppoja. Pikaisen googletuksen perusteella Turussa ainoa kotiinkuljetuksella ruokaa toimittava verkkokauppa on K-Market Puhakka. Myllyn Prisma tarjoaa myös ruoan verkkokauppaa, mutta he ainoastaan keräävät ja pakkaavat ostokset, ne pitää itse hakea kaupasta. Itseäni kiinnosti nimenomaan kotiinkuljetuspalvelu, koska näin autottomalle kävellenliikkujalle kaupassakäynti on välillä turhankin rasittavaa arkiliikuntaa. Erityisesti isoja juomapulloja ja pyykinpesuainetta on ankea raahata, koska reppu tulee äkkiä täyteen ja painavaksi.

Hämeenkadulla sijaitseva Puhakka on tuttu kauppa, ja sen valikoima on ihan ok, mutta mieluummin olisin tehnyt ostokset Cittarin laajasta valikoimasta ja edullisemmista hinnoista. Erityisesti hedelmien ja tuoreiden vihannesten kohdalla en uskaltanut tilata kuin muutamaa lajia, sillä hevi-osaston laatu ei valitettavasti ole pikkukaupoissa Cittarin tasoa. Muutamissa tuotteissa tiesin myös, että saisin ne halvemmalla jostain muusta kaupasta, mutta laitoin ne kuitenkin homman helppouden vuoksi tilaukseen.

Itse verkkokaupan käyttö rekisteröitymisineen oli simppeliä. Tuotteiden jaottelu kategorioihin ei kaikilta osin ihan auennut, mutta löysin kuitenkin kaikki ne tuoteryhmät, joista olin kiinnostunut. Kategorioiden sisällä tuotteet oli oletuksella järjestetty suosituimmuuden perusteella. Itse klikkasin tuotteet joka kerta hintajärjestykseen, ja olisin toivonut, että sivulta toiselle siirtyessä tuo valinta olisi säilynyt… Valikoima oli suunnilleen samanlainen kuin itse kaupassakin, paljon Pirkka-tuotteita sekä tunnetuimpia merkkejä. Tuotekategorioiden sisällä oli mahdollista valita näkymään vain tarjoustuotteet. Itse olisin toivonut näkymää, johon olisin saanut KAIKKI tarjoustuotteet, koska usein teen nimenomaan tarjoustuotteiden perusteella viikon ruokalistaa. Ostoskorin voi halutessaan tallentaa ostoslistaksi, joka pysyy omilla sivuilla muistissa, ja josta voi lisätä kerralla kaikki tuotteet ostoskoriin. 

Alle 60 euron tilauksiin tulee 10 euron kuljetusmaksu, mikä on mielestäni aika paljon, joten kasasin ostoskoriin tuotteita tietysti yli tuon 60 euron. Tilasin pyykinpesuainetta, käsitiskiainetta, astianpesutabletteja, terveyssiteitä ja hammastahnaa varastoon, samoin kuin erinäisiä pitkään säilyviä papu- sun muita kasvissäilykkeitä. Muut ruokatuotteet tulivat sitten viikonlopun ja lähipäivien aikana syötäviksi. Koska verkkokaupassa ei ole mitään varastosaldoja, ei kaikkien tuotteiden saatavuudesta ollut varmuutta. Valmiiseen ostoslistaan voi jokaisen tuotteen kohdalle erikseen laittaa, haluaako, että tuotepuute korvataan vastaavalla tuotteella. Itse laitoin tämän osaan tuotteista, mutta en kaikkiin, eikä mitään tuotetta jouduttu korvaamaan toisella. Sitä vastoin yhtä tuotetta tuli 3 kappaleen sijaan vain 1, ja tämä oli selkeästi merkitty kauppakassien mukana tulleeseen vahvistukseen.

Ruokakassien toimitukselle annettiin 2 tunnin aikaslotti, joita oli kolme päivässä. Jos kuljetuksen haluaa samalle illalle klo 18-20, piti tilaus tehdä kello 11 mennessä. Itselleni tuli tuon aikarajan kanssa hiukan kiire, joten siksi ostoslista ei ollut ihan niin harkittu kuin olisi voinut. Ruokakassit tulivat sovittuun aikaan, maksu hoitui kortilla ja ruokakassien purkaminen oli hauskaa, ihan kuin olisi lahjoja avannut. Ruokien päiväyksistä mikään ei ollut ihan heti, mikä oli mukavaa, sillä olisi ollut ikävää saada vaikkapa kuivaa leipää tai seuraavana päivänä vanhaksi menevää rahkaa.

Aion ehdottomasti käyttää palvelua toistekin! Saimme tällä kertaa viikonlopun ruoat todella kätevästi kotiovelle ja samaan syssyyn ison satsin pesuaineita yms. Lisäksi kassien avaamisessa oli jotain erityisen hauskaa. Voisin kuvitella, että isommassa taloudessa tuo 60 euron raja ilmaisella kuljetukselle tulisi helposti täyteen. Omassa kahden hengen taloudessakin 60 euron ostokset saisi toki kasaan, kunhan vain suunnittelisi ruokailuja kunnolla etukäteen ja ostaisi kulutustavaroita ja hyvin säilyviä varastoon. Kuitenkin tässä tulee pienen K-Marketin valikoima ja ei-ihan-niin-edullinen hintataso vastaan, joten viikottaista käyttöä palvelulle ei tule olemaan. Mutta aiomme tässä miehen kanssa laittaa ylös juttuja, mitä seuraavaan tilaukseen voisi laittaa, ja seuraava tilaus lähtee viimeistään pesuaineiden ollessa taas vähissä!