torstai 30. marraskuuta 2017

Märkä ja masentava marraskuu

Onpa ollut pitkä marraskuu! Jotenkin tänä vuonna tämä pimeys ja ankeus on tosissaan koetellut jaksamista ja olen tuntenut itseni tavanomaista väsyneemmäksi koko kuun. Marraskuu on varmaan tuntunut niin synkältä osittain siksi, että sateita ollaan saatu enemmän kuin tarpeeksi. Kuukauden kuvia selatessa löysin sentään muutaman vähän värikkäämmänkin kuvan, mutta harvassa ovat olleet kuivat ja aurinkoiset päivät.


Juoksusuunnitelmat menivät heti alkukuusta plörinäksi, kun olin flunssassa suunnilleen pari viikkoa. Haaveet marrasputkesta sai haudata ja jättää putkijuoksut muille. Flunssa oli harvinaisen ärhäkkä. Viikon jälkeen luulin taudin jo menevän ohi, mutta sitten kurkku kipeytyy uudestaan ja sain kurkunpäätulehduksen. Siinä olikin sitten kärvistelyä, kun en saanut puhua ja kurkkukipu sekä yskä vaivasivat päiväkausia (ja yöt myös). En tunne olevani vieläkään täysin kunnossa, sillä yskin edelleen toisinaan.


Juoksin marraskuussa 74 kilometriä. Ottaen huomioon flunssan niin ihan ok, mutta 120 kilometrin tavoitteestahan tuli jäätyä selvästi. En ole vieläkään uskaltanut juosta kuin hyvin kevyitä lenkkejä, koska olo on vieläkin puolikuntoinen. Toisaalta neljän kilometrin hitaat hölkät on ollut helppo lomittaa muiden arjen touhujen väliin. Samalla linjalla aion jatkaa myös joulukuussa. Eli lyhyitä lenkkejä lähes päivittäin. Vuoden alusta juostuja kilometrejä on kasassa 884, joten eihän tässä muu auta, kuin laittaa joulukuun tavoitteeksi juosta tonni täyteen.


tiistai 28. marraskuuta 2017

Lyhyillä lenkeillä kaamosväsymystä karkottamaan

Mun haaveet marrasputkesta kaatuivat jo ennen kuin marraskuu ehti alkaakaan. Sitkeän flunssan jälkeen on ollut epävarmaa palata juoksun pariin, ja mua vaivaa edelleen yskä. Siksi en ole nyt marraskuussa juossut kuin lyhyitä kevyitä lenkkejä, etten rasittaisi itseäni liikaa.


Olen kokeillut myös putkessa juoksua tässä loppukuusta, ja pyrkinyt juoksemaan lähes joka päivä, jos siihen vain on järkevästi ollut aikaa. Lenkit ovat olleet kevyitä neljän kilometrin hölkkiä. Olen pyrkinyt siihen, että lenkille olisi mahdollisimman helppo lähteä, koska marraskuun säät eivät todellakaan ole houkutelleet ulkoilemaan. Yleensä olen tähän aikaan vuodesta ollut tyytyväinen siihen, jos ei ole ollut liukasta, mutta nyt on ollut niin synkkää, että sula maa on ollut laiha lohtu.


Lähes joka päiväinen lyhyt happihyppely onneksi todella auttaa kaamosväsymykseen. Mulla on myös käytössä aina aamuisin kirkasvalolamppu ja napsin d-vitamiinia talvikuukausina, mutta ulkoilu piristää parhaiten juuri työpäivän jälkeen. Silloin kun mieli tekisi vaan jäädä sohvanpohjalle koko illaksi, niin lyhyt lenkki aktivoi siihen malliin, että sen jälkeen jaksaa vielä tehdä jotain muutakin. Tai jos ei jaksakaan, niin ainakin voi hyvillä mielin hautautua peiton alle, kun on jo liikkunut.


Ihan joka päivä en ole viitsinyt lähteä edes lyhyelle lenkille. Eilen kastuin töistä kotiin kävellessä litimäräksi ja kotiin päästyä olo oli niin viluinen, että jätin lenkin väliin ja painelin suoraan kuumaan suihkuun. Tänään lähdin sitten duunista hiukan aikaisemmin päästäkseni juoksemaan päivänvalon aikaan. No, hämärä tuli jo ennen lenkkiä, ja sateinen sää teki maisemasta entistä harmaampaa. Lenkille lähtiessä vesisade vaihtui räntätuiskuksi ja loppulenkistä tuli jo märkää lunta. Mutta kannatti lähteä, ihan hyvin kulki juoksu ja nyt on taas hiukan pirteämpi fiilis!


Tämän päivän lenkille en edes ottanut puhelinta mukaan, se olisi kuitenkin kastunut. Mutta viime lauantaina pääsin pitkästä aikaa juoksemaan poluilla, ja vieläpä kuivassa kelissä; postauksen kuvat ovat tuolta lenkiltä.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Minä vahingossa maratonille

Olen katsellut ensi vuoden juoksukisoja sillä lailla toisella silmällä. Varovasti, että jospa ensi keväänä jo pystyisin täysipainoiseen harjoitteluun vaivojen jälkeen. Ehkä jotain pidempääkin matkaa voisi harkita, mutta toimisin järkevästi ja jättäisin ilmoittautumisen kevääseen.

Hups. Harkitsemani tapahtuman ilmoittautuminen olikin Black Friday -tarjouksessa kympin halvempi. Sorruin. Pari klikkausta myöhemmin olin ilmoittautunut ja maksanut ilmoittautumisen elämäni toiselle maratonille. Ensimmäisestä onkin jo kaksi vuotta aikaa, ja se oli ennen näitä polvi- ja selkävaivoja. Onneksi seuraavaan on aikaa vielä yli puoli vuotta, mutta tästä se alkaa, maratonprojekti kohti Forssan Suvi-iltaa 16.6.2018!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Joululahjavinkit juoksijalle

Olen jouluihminen ja tykkään antaa (ja saadakin) lahjoja. Joulun alla kauppojen ihmispaljoudessa tungeksiminen ei kuitenkaan missään nimessä kuulu lempipuuhiini. Pyrin tekemään joululahjahankinnat hyvissä ajoin ja mikäli mahdollista, mukavasti kotisohvalta käsin verkkokaupoista. Tähän postaukseen keräsin tukun vinkkejä juoksijalle sopivista joululahjaideoista. Tällä viikolla verkkokaupoissa on black friday -viikon ansiosta runsaasti alennuksia, joten nyt on oiva aika ostaa lahjat ja välttää viime hetken paniikkia.

Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä (*). Mainos- eli affiliatelinkkien kautta tehdyista ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-8% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista.


Pehmeät paketit


Juoksuhanskat. Juostessa ei tarvitse paksuja hanskoja, vaan juoksuhanskojen kannattaa mieluummin olla sellaiset, jotka mahtuvat tarvittaessa taskuun, kun lenkillä tulee kuuma. Monissa hanskoissa on sormenpäissä älypuhelinkäyttöä tukeva pinnoite, mikä onkin kätevää. Joissain hanskoissa on lisäksi frotee- tai fleecekangasta, jolloin hanskoja voi tarvittaessa käyttää nenäliinan korvikkeena. Ällöttävää, mutta käytännöllistä. :D Juoksuhanskoja on saatavana myös sormien päälle vedettävän hupun kanssa, jolloin hanskat menevät kylmemmissä ja tuulisemmissa olosuhteissa. Mulla on nämä Socin hupulliset hanskat*, ja ne ovat tosi hyvät ison heijastavan pinnan ansiosta.

Juoksusukat. Nämä ovat kulutustavaraa, joten takuuvarmasti käyttöön menevä lahja, kunhan koko on oikea. En lähtisi ostamaan kompressiosukkia tietämättä lahjan vastaanottajan mieltymyksistä, mutta tavalliset juoksusukat ovat helppo lahja. Hyvissä juoksusukissa on kummallekin jalalle nimetty sukka ja mielellään vahvikkeet/pehmikkeet mm. varapaissa ja kantapäässä. Esimerkiksi nämä sukat* ovat mukavat ja toimivat juostessa.

Jos osaa neuloa, niin älyttömän hieno lahja olisivat säärystimet, joissa on käytetty heijastinlankaa. Heijastavaa lankaa on myynnissä ihan tavarataloissa, esim. Prismassa ja Tokmannilla. Ylellä oli vastikään juttu heijastavan langan ominaisuuksista.

Näin talvella varsinkin poluilla säärystimet eivät välttämättä riitä pitämään lunta ja röhnää pois kengistä. Juoksukengän päälle viritettävät gaiterit* suojaavat nilkkaa ja kengät suuta.


Kovat paketit


Juomapullo & juomapullovyö*. Pitkiksillä juomapullovyö on tarpeen. Näitä on paljon eri malleja eri tarpeisiin. Juomapulloa on hyvä myös aika ajoin vaihtaa. Pullo voi olla myös pehmeä*, jolloin se vie tyhjentyneenä vähemmän tilaa.

Juoksukengän päälle vedettävät nastat* ovat kätevät ainakin silloin, kun nastakenkiä ei ole tai niitä ei ole fiksua roudata mukana, esim. reissuilla tai työmatkajuoksuissa. Mulla on Nordic Gripin nimenomaan juoksuun tarkoitetut nastat, ja ne ovat ihan ok, joskaan eivät nastakenkien veroiset käyttömukavuudessa.

Tietoa


Juoksija-lehden irtonumero tai vuositilaus, jos lahjan saajalle ei lehteä jo tule.

Juoksukirja. Tietokirjoja juoksusta ilmestyy tasaiseen tahtiin, mutta jotkut ovat parempia kuin toiset. Itse voin suositella ainakin Fitness Führerinä paremmin tunnetun Sofia Kilpikiven kirjaa Maratonmimmi, joka on muuten nyt Adlibriksen kamppanjassa alle kympin*. Jos saisin valita itselleni lahjakirjan, se olisi Kirsi Valastin #hyväjuoksu*, josta olen kuullut paljon kehuja, mutta en ole ehtinyt vielä itse lukea.

Elämyksiä ja hemmottelua


Juoksutapahtuman osallistuminen. Vielä parempi, jos lahjanantaja lähtee kaveriksi juoksemaan. Jo mietintävaiheessa kannattaa hiukan tsekata tapahtuman aikataulua ja paikan päälle saapumista yms. käytännön juttuja, jotta lahjatapahtumasta muodostuu varmasti mieluisa.

Lahjakortti hierontaan, kylpylään tms. Juoksija hyötyy varmasti hieronnasta, joka voi oman valinnan mukaan olla palauttavaa tai jumeja avaavaa. Myös vedessä lilluminen edistää palautumista, sillä pelkästään veden paine lisää veren virtausta kudoksiin ja edistää kuona-aineiden poistumista kropasta.

Mulle kelpaisi tältä listalta kaikki jutut, joita en jo omista. :) Jostain syystä perheenjäsenet ovat jo kyllästyneet, kun joka joulu toivon lahjaksi sukkia, mutta kun niitä kuluu niin paljon! Mitäs teidän joululahjalistalta löytyy?

lauantai 18. marraskuuta 2017

Seuraa blogia Facebookissa!

Taivaanrannan juoksijaa voi nyt seurata myös Facebookissa! Olen miettinyt fb-sivun tekoa jo tovin, mutta kuvittelin sen olevan jotenkin työlästä tai vaikeaa, enkä saanut aikaiseksi. Sivun teko olikin ihan simppeliä, samoin postausten jakaminen sivulla.


Olen aiemmin kertonut, etten ole blogin lisäksi kovinkaan aktiivinen somessa. Facebookissa omalla profiilillani en ole tykännyt kauheasti jakaa juoksujuttuja, kun jotenkin tuntuu, että yleisesti ihmiset inhoavat liikuntasaavutusten hehkutusta ja ylenpalttista oman harrastuksen esille tuomista. Toisaalta henkilökohtaisten asioiden ja mielipiteiden jakoon en myöskään koe oman profiilin oikein soveltuvan, kun kaverit ovat varsin heterogeenistä porukkaa ja muutenkin juttelen asioista mieluummin livenä. Toisaalta haluaisin näyttää myös somessa omalta itseltäni, mutta se on vaikeaa, kun harvemmin tulee postattua muuta kuin jotain kepeitä matkakuulumisia tai vastaavia.

Jotenkin koenkin tämän blogin ja muiden blogiin ja juoksuun liittyvien somekanavien kautta elämäni jakamisen kivempana kuin oman, henkilökohtaisen tilin kautta kuulumisten kirjoittelun. Blogia, instaa ja nyt blogin fb-sivua saa itse kukin seurata tai olla seuraamatta, ja itse postaan mitä tykkään välittämättä siitä, kuka sen mahdollisesti näkee. Se on jotenkin vapaampaa. Olenkohan ihan yksin näiden ajatusten kanssa, vai onko muilla kenties samoja mietteitä?

Jaa niin, se Facebook-sivu, se löytyy täältä: https://www.facebook.com/taivaanrannanjuoksija/

Tervetuloa seuraamaan!

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Juoksijan tekniikkaharjoituksia

Käsi ylös, kuka tekee säännöllisesti juoksun tekniikkaharjoituksia? En minä ainakaan, vaikka tarvetta olisi. Olen kertaalleen ollut tekniikkatreeneissä ja lukenut aiheesta lukuisista juoksukirjoista, mutta hyvistä aikeista huolimatta juoksutekniikan treenaaminen on jäänyt vähiin. Nyt kaivoin koneelta kuvat viime kesältä, kun osallistuin Elixian vetämään tekniikkatreeniin ja päätin naputella ylös tuolloin opeteltuja harjoituksia.

Kuva: Elixia Jokivarsi.

Juoksijan tekniikka- ja koordinaatioharjoitusten tavoitteena on opetella nopeampaa askelkontaktia, parantaa juoksuasentoa ja lisätä kimmoisuutta. Juoksijalle sopivia harjoituksia piisaa, mutta tässä muutama toimiva ja yksinkertainen tekniikka- ja koordinaatioharjoitus.

Kuva: Elixia Jokivarsi.


Kävely ja juoksu kädet ylhäällä
Nouse päkiöille ja nosta kädet suoriksi pään yläpuolelle. Pidä lantio ylhäällä ja kävele lyhyin askelin ryhdikkäässä asennossa. Kun kävely sujuu, kokeile juoksua. Harjoitus auttaa erityisesti löytämään lantion oikean asennon.

Polvennostokävely ja polvennostojuoksu
Nouse päkiöille ja pidä lantio edessä. Askella rytmikkäästi nostaen polvea ja paina jalka terävästi päkiälle. Kun kävely sujuu, kokeile polvennostojuoksua. Polvennostojuoksussa pysy päkiöillä ja pyri siihen, etteivät kantapäät osu maahan. Kädet rytmittävät ja avittavat liikettä. Linkki Youtube-ohjevideoon.

Pakarajuoksu
Juokse ryhdikkäässä asennossa vieden joka askeleella kantapää pakaraan. Linkki Youtube-ohjevideoon.

Saksijuoksu
"Juoksua" jalat suorina vartalon edessä. Näyttää saksiliikkeeltä, siitä nimi. Linkki youtube-videoon, josta saa selkeämmän kuvan liikkeestä. 

Vuorohyppely
Hypätään ylöspäin nostaen toisen jalan polvea korkealle. Samalla ponnistava jalka tekee pienen hypyn. Linkki youtube-videoon.

Juoksuloikka
Juoksua loikkien siten, että jalan kontakti maahan on mahdollisimman lyhyt. Ponnista loikatessa pitkälle eteenpäin niin että taakse jäävä jalka suoristuu. Loikkimista on syytä tehdä lyhyitä pätkiä ja pyrkiä pitämään hyvä tasapaino.

Varoituksen sanana, ettei kaikkia tekniikkaharjoituksia kannata ehkä tehdä samalla kertaa ja kylmiltään. Ainakin mulla kävi niin, että treenien jälkeen pohkeet menivät aivan juntturaan. Muutenkin hyppely kannattaa aloittaa varovasti ja lisätä harjoitusmääriä vähitellen.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Paluu juoksemaan flunssan jälkeen

Pääsin vihdoin palaamaan juoksun pariin sitkeän flunssan jälkeen. On aina vähän arpomista, milloin on taudin jälkeen taas juoksukunnossa. Tällä kertaa tein juoksua edeltävänä päivänä kuuden kilometrin kävelylenkin ja kun se ei pahentanut oireita, päätin uskaltautua hitaalle hölkkälenkille.

Hissuttelin neljän kilometrin lenkin alle 130 sykkeillä. Tuntui kevyeltä, mutta kun vaihdoin kävelyksi, jalkoihin valahti tukkoisa tunne. Ihmettelin tovin, että miten lenkki tuntuu enemmän jaloissa kuin hengityselimistössä, mutta kotvasen kuluttua yskinkin jo keuhkojani pihalle. Hmm, olikohan sittenkin hitusen liian aikaista palata juoksun pariin?


Mistä sitten tietää, milloin voi palata liikunnan pariin flunssan jälkeen? Aina kipeänä mietin tätä samaa kysymystä, eikä siihen ahkerasta googlettelusta huolimatta ole löytynyt tyhjentävää vastausta. Muutamia nyrkkisääntöjä kannattaa kuitenkin noudattaa:
  • Jos flunssaan liittyy kuumetta, täytyy pitää yksi kuumeeton päivä ennen liikuntaa, mutta vielä parempi on lepäillä 2-3 päivää kuumeettomana ennen lenkkipoluille lähtöä.
  • Ylähengitysteihin rajoittuvassa flunssassa jälkitautien riski on pienempi kuin taudissa, jossa on oireita myös alahengitysteissä, esimerkiksi yskää tai keuhkojen ärsytystä. 
  • Monesti puhutaan sydänlihastulehduksen vaarasta. Sydänlihastulehdusriski on koholla erityisesti silloin, kun flunsassa oireina ovat lihaskipu tai peitteinen nielu. 
  • Sydänlihastulehduksen oireita ovat rintakipu, poikkeava väsymys, hengenahdistus ja rytmihäiriöt. Lääkäriin kannattaa lähteä, jos oireita ilmaantuu flunssan aikana tai sen jälkeen.
  • Paluun liikuntaan pitää olla kevyttä ja kevennettyä treeniä on alkuun hyvä jatkaa niin pitkään kuin sairaus kesti ja vasta tämän ajanjakson jälkeen palata normaalisti kuormittavaan harjoitteluun.
  • Ensimmäisillä lenkeillä flunssan jälkeen on tärkeää tarkkailla omaa vointia sekä liikunnasta palautumista. Normaalia korkeampi syke kertoo, ettei ole vielä kunnossa. Jos olo huononee liikunnan aikana tai sen jälkeen, niin keho tarvitsee vielä lepoa.
Lähteet:
Urheilulääkäri Pippa Laukan blogi
tohtori.fi

tiistai 7. marraskuuta 2017

Näin mokaat juoksutapahtumassa - viisi vinkkiä!

Joko siellä mietitään ensi vuoden kisakalenteria ja sinne tulevia juoksutapahtumia? Mulla flunssa jatkuu, joten pääsen juoksemaan vain ajatuksissani. Ja kyllä, mietteet kääntyvät jo kohti ensi kevättä sekä kesää, ja mietin, mihin juoksutapahtumiin olen osallistumassa.


Kaikissa juoksutapahtumissa, joissa olen juossut, on ollut hyvä henki ja mulle on jäänyt aina pääosin positiivinen fiilis tapahtumasta, vaikka oma juoksu ei aina olekaan kulkenut toivotulla tavalla. Jonkun kerran joku yksittäinen kanssajuoksija on saanut kurtistamaan kulmia, mutta harvemmin sellaistakaan on sattunut. Muiden blogeista ja foorumeilta olen kuitenkin toisinaan lukenut tyypeistä, jotka onnistuvat omalla käytöksellään pilaamaan muiden juoksufiilistä. Päätinkin koota listauksen, miten mokata juoksukisassa! Kuvatut tilanteet eivät siis ole mistään omasta kisastani, ja lista on kieli poskessa tehty, joten tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä.


Mutta asiaan. Jos siis haluat mokata juoksutapahtumassa, toimi näin:
  1. Älä missään nimessä lue osanottajan opasta tai mitään muutakaan ohjetta. Tiedät varmasti paremmin ja eihän juoksussa mitään ohjeita tarvita. Erityisen fiksua on osallistua pitkään polkukisaan lukematta ohjeiden listaa pakollisista varusteista ja muista turhakkeista.
  2. Osallistu kisaan jo valmiiksi hien kangistamissa juoksuvermeissä. Puolikkaan tai maratonin jälkeen tuskin kukaan tuoksuu kovin freesiltä, mutta pro-juoksija löyhkää jo lähtöviivalla vanhalle hielle. Erityisen mukavaa toimintaa massatapahtumissa suosituimman jäniksen joukoissa juostessa. Hajujen kakofoniaa voit lisätä roiskimalla päällesi haju- tai partavettä, niin tuoksuallergikotkin tykkäävät!
  3. Ohittele, jarruttele ja vaihda juoksulinjaa jatkuvasti. Mikään ei pidä kanssajuoksijoita paremmin hereillä kuin oman juoksulinjan poikki alituiseen suhahteleva kanssakisaaja. Miksi juosta suoraan, ellet ole Starkin perheen vesa? Polkujuoksukisoissa tämä on vaikeampi toteuttaa, mutta sitäkin kivempaa kanssajuoksijoille, kun onnistuu poukkoilemaan polulla edessä ja takana ihan miten sattuu.
  4. Massatapahtumissa tulee usein väistämättä pientä kontaktia, vaikka et noudattaisikaan kohtaa kolme. Kun kyynärpäät osuvat yhteen vieressä juoksevan kanssa, älä missään nimessä pyydä anteeksi. Älä esitä edes turkulaista pahoittelua "oho", vaan mulkaise vieressä juoksevaa ja tarjoile uudestaan kyynärpäätä kylkiluille. Oppiipahan antamaan tilaa, jos kohdat 2 ja 3 eivät jo ole karkottaneet ympäriltäsi muita juoksijoita.
  5. Ole mahdollisimman epäkohtelias tapahtuman toimitsijoille ja vapaaehtoisille. Nehän ovat siellä vain töissä, tai talkoohommissa ilman palkkaa, eli sylkykuppina toimiminen kuuluu duunin luonteeseen. Jos reitti oli mäkinen, kunto loppui kesken ja juoksukengässä oli kivi, se on mitä ilmeisimmin toimitsijoiden syy. 
Kuten huomaatte, mielestäni juoksutapahtumassa ei mokaa esimerkiksi juoksemalla hitaasti, kävelemällä tai olemalla ensikertalainen. Matkan kertyessä ja väsymyksen hiipiessä jalkoihin voi itse kukin tötöillä huomaamattaan, eikä se ole niin vakavaa, kunhan yleensä osaa ottaa kanssakilpailijat huomioon.

Oletteko samaa mieltä näistä mokista? Onko tullut kohdattua jotain vastaavaa juoksutapahtumissa?

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Marraskuun alku ei mennyt ihan putkeen

Haaveilin marrasputkesta. Viime vuonna en marraskuussa juossut selkävaivan vuoksi yhtään ja ajattelin, että olisi supersiistiä juosta tänä vuonna joka päivä. No, ei mennyt putkeen tämä suunnitelma. Jo heikentyneeltä näyttänyt flunssa ottikin uusia kierroksia, diagnoosina kurkunpääntulehdus. Juoksukengät jäivät eteiseen lepäämään.

Taudista huolimatta päätin, että menen suunnitellusti koulutukseen Helsinkiin. Työn kannalta oli tärkeä ja vielä maksullinenkin koulutus. Douppasin reippaasti flunssalääkkeillä, mutta huonostihan se meni. Paluujunassa nousi taas kuume ja olo oli entistä surkeampi. Nyt mulla on ääni mennyt aivan kokonaan, ja nukkuminen on jatkuvan yskän takia aika haastavaa...


Kaupassa ja apteekissa on aika kiusallista käydä, kun ääntä ei tule yhtään. Tarvitsisin mukaan jonkun lapun, jossa kerrottaisiin, etten ole epäkohtelias, en vain pysty puhumaan. Miehen kanssa pantomiini toimii enimmäkseen, paitsi välillä, kun vastapuoli tulkitsee mun eleitä ihan päin honkia. Mua alkaa naurattaa, joka johtaa yleensä hirveään yskänpuuskaan.

Lokakuun loppupuolella juuri kehuskelin, että juoksuharrastuksen myötä flunssat ovat nykyään lievempiä, ja sitten tämä tauti jatkuukin jo pitkälti toista viikkoa... Olo ei onneksi ole enää niin huono kuin pahimmillaan, mutta juoksukunnossa en taida olla vielä moneen päivään. Kilometrien keräilyn kannalta harmillista, mutta ei voi nyt mitään. Inkivääriteetä olen litkinyt litratolkulla, jospa se auttaisi, tai ainakin maistuu hyvälle. Marrasputkea seuraan tällä kertaa vain muiden blogeista... 

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Juoksuvaatetta loppusyksyyn ja alkutalveen

Olen nyt syksyllä juossut lenkit tavallisilla juoksutrikoilla, mutta ne tuppaavat olemaan hiukan kylmät muutaman plusasteen keleillä. Mulla on myös ohuenohuet tuulihousut, jotka yhdistettynä aluskerrokseen pitävät koivet kyllä lämpöisinä tuulisilla keleillä sekä miinusasteissa. Tuulettomassa syyssäässä kahdet housut päällekkäin ovat kuitenkin olleet liian kuumat, joten olen kaivannut juoksuvaatekaappiini paksumpia trikoita. Kun tuli hyvä tarjous vastaan, päätin ostaa paitsi talvijuoksutrikoot, myös niiden kaveriksi vielä juoksupaidankin. Mulle on epätyypillistä ostaa vaatteita muualta kuin aleista ja poistomyynneistä, mutta tällä kertaa shoppailin ihan tämän syksyn mallistosta juoksuvermeitä. Kun näitä edelleen kaupasta löytyy, niin ajattelin vinkata teillekin! Postaus sisältää mainoslinkkejä (*).


Kokeilin muutamia eri trikoita, mutta päädyin näihin Stadiumin Soc-merkin trikoisiin*, koska ihastuin noihin lahkeiden heijastinkuvioihin. Tykkään tuollaisesta vinosta leikkauksesta lahkeissa sekä heijastinyksityiskohdista. Juoksutrikoot ovat normaalia paksummat ja niissä on pehmeä harjattu sisäpinta. Vaikka trikoot ovat vain hiukan normaalia paksumpaa kangasta, ne yllättivät lämpöisyydellään! Housujen vyötärönauhassa on verkkotasku, joka on ihan ok, mutta itse olisin taskuhulluna kaivannut vetoketjullista isompaa taskua. Onneksi tähän aikaan vuodesta päällä on aina myös juoksutakki, jossa on kunnon taskut. Juoksutrikoissa mun suurin ongelma on löytää pöksyt, jotka istuisivat jaloista ja pepusta, mutta joiden vyötärö ei valuisi juostessa alaspäin, sillä on todella ärsyttävää kiskoa housujen vyötäröä juostessa ylemmäs. Tässä mallissa tuota ongelmaa ei ole, ja vyötäröllä on vielä kiristysnyöritkin, joilla saa tarvittaessa hiukan napakkuutta lisää housunkaulukseen. Harkitsin myös näitä Socin trikoita*, joissa oli vielä näkyvämmät heijastimet, mutta päädyin kuitenkin tähän malliin, jossa heijastimet olivat vain lahkeiden alaosassa.


Mulla ei varsinaisesti ollut huutavaa tarvetta ostaa myös juoksupaitaa, mutta pakettitarjouksella tirkoista ja tästä saman merkin paidasta* sai kivan alennuksen. Mintunvihreä väri oli mielestäni tosi kiva, mutta paitaa on myös mustana. Erikseen kummallakin oli hintaa 39,90, mutta pakettitarjouksessa sai ylä- ja alaosan yhteishintaan 59,90. Tuohon kun vielä yhdisti Stadiumin jäsenalekoodin, niin maksoin setistä vain 45 euroa. Heijastavat juoksuvaatteet ovat näin marraskuun pimeydessä tosi kätevät, vaikka toki heijastavan vaatteen lisäksi on hyvä olla juoksulenkeillä mukana myös tavallinen heijastin.


Ajattelin, että paidalle löytyy kyllä käyttöä juostessa ja muuten ulkoillessa, ja nyt kun se on ollut pari kertaa käytössä, olenkin tosi tykästynyt siihen. Näillä keleillä paita on yksinään hiukan liian viileä, mutta parin asteen tihkusateessa se oli juuri passeli juoksutakin alla. Paita on sopivasti hiukan väljä niin, että sen alle mahtuu vielä kylmemmillä säillä ihonmyötäinen aluspaitakin. Erityisesti tykkään tuosta korkeasta kauluksesta. Se suojaa hyvin niskaa, mutta tarvittaessa kauluksen vetoketjun voi avata ja viilentää siten oloaan. Paidassa myös nuo heijastinyksityiskohdat ovat tosi kivat, vaikka ne jäävätkin useimmin takin alle piiloon. Postauksen kuvista osa on otettu salamalla, niissä nuo heijastinkuviot näkyvät hauskasti.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...