Valopäät Turun kaduilla - Turku Street-O

Jo kauan ennen kuin olin kuullut termiä pistesuunnistus, olin sattumalta katsonut alas silloisen asunnon ikkunoista ja huomannut, miten alhaalla kadulla pomppi otsalampun valokeila. Ja toinen, kolmas, viides... Tyypeillä näytti olevan kartta, mutta vähän erilaisia reittivalintoja. Parin tunnin ajan kadulla vilahteli valopäitä ja takaraivoon jäi mietintä siitä, mistäköhän oikein oli kyse. Jonkun toisen kerran kotimatkalla tuli vastaan samanlaisia otsalamppupäitä ja fiksuna tyttönä päättelin, että jotain salaseuratoimintaa sen täytyy olla. :P

Kesällä 2018 polkujuoksukaveri kertoi kyseessä olevan pistesuunnistus. Kaupunkisuunnistus, rogaining, street-o. Pääni sisällä syttyi lamppu, kun yhdistin näkemäni otsalamppupäät termiin. Kun vuosi sitten marrasputkessani sitten päätin kokeilla lajia, aloin vähitellen ymmärtää, mistä hommassa oikein on kyse. Ensimmäisellä kerralla olin kyllä aivan pihalla ja kaikki keskittyminen meni siihen, että pysyin edes auttavasti kartalla.

Viime talvena osallistuin kolmeen Turku Street-O:n talvisarjan osakilpailuun ja jäin sen verran koukkuun, että kevätsarjan koittaessa kirmasin pisteiden perässä jokaisessa kisassa. Kun talvisarja käynnistyi nyt lokakuun lopussa, kaivoin otsalampun esiin ja löysin itseni taas keräämästä pisteitä Turun lähiöissä.

Turku Street-O:n nettisivulta löytyy perustiedot lajista sekä talven kalenteri. Ohjeet kannattaa lukea läpi, niin on ehkä hiukan paremmin (kirjaimellisesti) kartalla. Suoritusaikaa on tunti, ja rasteja kerätään vastaamalla kartan kääntöpuolella esitettyihin kysymyksiin. Kartassa on kiellettyjä alueita, joille ei saa mennä, vaikka kuinka suorin reitti kulkisi sitä kautta. Eli ihmisten pihojen kautta ei oikaista ja myös vaaralliset alueet on merkitty karttaan kielletyiksi. Karttamerkkejä kannattaa kerrata, niin ei tule ikäviä yllätyksiä, kuten aitoja tai jyrkänteitä.

Olen aina tykännyt pelaamisesta ja pistesuunnistuksessa on paljon pelillisiä elementtejä, joista tykkään. Kun kartan saa käteensä, pitäisi siitä pystyä löytämään aloituspiste ja keksiä, mille rastille lähtee siitä. Alkuun hermostuttaa, eikä aloituspistettä merkkaavaa kolmiota ole aina helppo löytää. Sitten kun tietää, missä on, pitäisi pystyä suunnittelemaan optimaalisin reitti, joka takaisi omaan kuntoon ja taitotasoon nähden suurimman pistepotin. Sitten kun rasteja alkaa löytyä, touhu vie mennessään, ja saa kokea riemua siitä, että osaa. Välillä reittisuunnittelu on ollut tosi haastavaa. Monta kertaa olen muuttanut suunnitelmaa lennosta ja välillä olen suunnilleen pyörinyt ympyrää paikallani, kun en tiedä, mille rastille lähteä.

Näin talviaikaan pimeys tuo oman haasteensa. En ole kovin tottunut juoksemaan otsalampun kanssa ja ympäristön havainnointi pimeällä on tietysti työläämpää. Hassusti sitä menee vaan siinä omassa otsalamppukuplassa, jossa kartalla pysyminen ja seuraavan rastin tiirailu vie kaiken keskittymisen. Tunnin suoritusajan loppupuolella sitä sitten yleensä huomaa, että tässähän on tullut pingottua ihan kiva kilometrimäärä ja paperiin on jopa kertynyt joitain vastauksia rastikysymyksiin.

Tämä alkutalvi on ollut Turun seudulla todella pimeää ja sateista. Multa on jäänyt monta pistesuunnistusta väliin, kun on laiskottanut ja ilma on ollut niin kaamea. Ne kisat, joihin olen päässyt osallistumaan, ovat olleet haasteellisempia kuin kevätsarjan osakilpailut, mutta enpä olekaan ottanut tavoitteeksi mitään pistepottia. Olen lähinnä halunnut fiilistellä erikoisempia rasteja ja nauttia pelillisestä juoksentelusta.

Ennen street-o-kokeiluani olin suunnistanut viimeksi lukiossa. Osa karttamerkeistä on edelleen minulle vain hämärästi tuttuja, mutta hämmästyttävää kyllä, olen ihan muutaman kisan jälkeen oppinut mielestäni melko hyvin lukemaan karttaa ja löytänyt rasteja ihan kiitettävästi. Reittisuunnittelu ja yleensäkin ymmärrys siitä, millaisen alueen kartalta pystyn tunnissa kiertämään, niissä on vielä haasteita. Mielestäni Turku Street-O on kuitenkin ollut todella kiva lajikokeilu ja hauska ja helppo tapa kokeilla suunnistusta. Suurin osa rasteista on katualueella, eli maamerkkejä on tietysti tiheämmin ja enemmän kuin metsässä. Kompassia ei tarvita, vaan otsalamppu ja säähän sopiva varustus riittävät.

Huomenna on vuorossa Turku Street-O:n jouluspesiaali. Se tarkoittaa sitä, että jos bongaa Turun itäisessä keskustassa otsalamppupään, saattaa hyvinkin kyseessä olla pistesuunnistajaksi naamioitunut tonttu!

Osallistuminen Turku Street-O:n talvisarjaan saatu blogiyhteistyössä.

Lokakuun retket ja reippailut

Lokakuu on usein ollut mulla kova juoksukuu. Tänä vuonna oli kuitenkin tiukkaa saada edes satanen täyteen. Alkukuusta oli työkiireitä ja nyt loppukuusta reissu, joten juoksun mahduttaminen elämään oli tavallista haastavampaa. Toisaalta tavoitteena ei ollut muuta kuin juosta se satanen, eikä siinä lopulta ollut juuri haastetta, enemmänkin olisi mennyt. Kuun juoksut olivat rentoja kirmailuja muun elämän lomassa. Välillä kivassa syyssäässä ja ruskaa ihaillen, mutta enimmäkseen sellaisia lenkkejä, joista ei jäänyt juuri mitään mieleen.

Mieleenpainuvaa oli sen sijaan miniloma pohjois-Italiassa. Huikeat patikointimaastot Dolomiiteilla olivat todellinen elämys. Auringonpaiste ja yllättävän lämpimät kelit toivat mukavan breikin Suomen syksyn keskelle.

Patikointikilometrejä kertyi kahdella vaelluksella 24 km ja kuun juoksut nousivat 102 kilometriin. Kuun alussa juoksin vielä poluilla, mutta loppukuusta valitsin vettyneiden metsäpohjien sijaan tasaista juoksualustaa. Juoksin enimmäkseen lyhyitä lenkkejä, arkena työpäivän jälkeen (tai työmatkalla) ja viikonloppuisin sitten pidempi lenkki. Helppoja juoksuja, jotka onneksi mahtuivat muuten täyteen kalenteriin.

Juoksun suhteen loppuvuosi on mulla erilainen kuin oikeastaan yhtenäkään aiempana vuonna. Vuoden päätavoite, Nuuksio Classic, oli jo syyskuun alussa ja sen jälkeen juoksukalenterini on ollut käytännössä tyhjä. Kuukausittaisille juoksuille asetin tavoitteeksi saada satanen täyteen joka kuussa. Eipä sekään ihmeitä vaadi, mutta on toki talvikuukausina hiukan työläämpää kuin kesällä. Monin tavoin tämä loppuvuosi on kuitenkin sellainen, että juoksu ei ole millään lailla pääosassa, vaan lenkkejä tulee juostua kalenteriin ja muuhun elämään sopivissa kokoissa.

Jotain hiukan spesiaalimpaa loppuvuoden juoksuun tuonee taas pistesuunnistus. Turku Street-O:n talvisarjan avaus oli eilen. Otsalamppupäitä oli kaupunkisuunnistamassa parisataa, joten rastien löytäminen oli ehkä hivenen helpompaa. Reittisuunnittelussa oli omat haasteensa isojen teiden halkomalla alueella, mutta keskityinkin enemmän fiilistelemään Halloween-teemaisilla rasteilla kuin optimoimaan reittiäni. Teemaan sopivasti kellossani oli suunnistuksen päätteeksi kilometrejä 6,66!

Mun koko vuoden juoksukilometritavoite oli 1200 kilometriä. Ja hupsista, sehän tuli täyteen viime viikonloppuna! En tosin huomannut tavoitteen täyttymistä ennen kuin tänään, kun tsekkailin näitä tämän kuun juoksuja. :D Joskus se on näin helppoa.

Turku Street-O pistesuunnistuksen kevätsarja

Turku Street-O järjesti pistesuunnistuksessa kevätsarjan, joka alkoi huhtikuun lopussa ja päättyi nyt perjantaina. Suunnittelin osallistuvani mahdollisuuksien mukaan suunnistuskisoihin, ja ilokseni pääsin mukaan jokaiseen seitsemään osakilpailuun! Olen päivitellyt instaan fiiliksiä suunnistusten jälkeen, ja nyt naputtelin pienimuotoiset kisaraportit jokaisesta osakilpailusta.

26.4. Kuloinen - Huhko

Kevätsarjan avaukseen lähdettiin Turun ja Raision rajalta alueella, jonka läpi olen ajanut monia kertoja, mutta jossa en ollut koskaan vieraillut. Sää oli upea, lämpöä oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi.

Lähdin mielenkiinnolla ensimmäiseen sulan maan pistesuunnistukseeni ja ihan kivasti meni. Reiteilleni osui mukavasti polkua, mutta hiukan epävarmaa oli suunnistukseni vielä ja tunnin kääntyessä loppupuolelle harmittelin, kun monta rastia jäi hakematta.

Päätin hakea vielä yhden 40 pisteen rastin, vaikka aikaa oli enää pari minuuttia jäljellä. Ei ollut mikään helppo keikka, sillä rasti sijaitsi korkean mäen päällä ja jalat hapoilla mäen ylös tunkkaaminen ja rastin jälkeen alas laskettelu ei ollut helppoa. Olin aivan töttöröö kuumassa kelissä enkä päässyt yhtään kovempaa maaliin, seurauksena tunnin aikarajan ylitys 17 sekunnilla ja siitä jokunen miinuspiste. Kuitenkin hyvä kauden avaus!

Pisteet 574/900, sijoitus 25/60.

3.5. Kärsämäki - Pallivaha

Pallivaha, legendaarinen Marja Tyrnin kotipaikka, kuuluu niihin Turun alueisiin, joissa en ollut koskaan ennen käynyt.

En jotenkin päässyt sinuiksi kartan kanssa ja olematon suunnistuskokemukseni näkyi epävarmuutena. Reittisuunnitteluni oli poukkoilevaa; meen tuonne, eikun meenkin tuonne, eikun keräänkin nuo rastit. :D Oli hauskaa suunnistaa itselleni aivan vieraissa maisemissa ja tältä seudulta jäi mieleen Leafin vanha makeistehdasalue.

Pisteet 580/900, sijoitus 25/77.

10.5. Kurala

Unelmien liikuntapäivään kuuluneessa pistesuunnistuksessa kisattiin Kuralan Kylämäen maisemissa.

Mulla kesti alkuun kokonaista kaksi minuuttia paikallistaa kartalta lähtö ja tehdä sellainen suunnitelma, että pystyin kipittelemään ekalle rastille. Ja sitten siinä ekalla rastilla vielä pyörin tovin ympyrää, kun en osannut päättää, missä järjestetyksessä ja mitä reittiä oikein alan rasteja kerätä. Mutta sitten kun sain ekat kaksi rastia poimittua Kylämäestä ja lähdin kohti Kuralan lähiötä, reittisuunnitelma onneksi selkiintyi.

Lopulta onnistuinkin mielestäni erinomaisesti suunnittelemaan hyviä pisteitä sisältävän kierroksen. Jätin viimeiseksi kaksi hieman erillään ollut 40 pisteen rastia, mutta koska aikaa oli, ehdin hyvin käydä nekin poimimassa. Päivä oli lämmin, mutta tunnin loppupuolella alkoi sataa ja se virkisti ihanasti.

Pisteet 640/900, sijoitus 14/51.

17.5. Hirvensalo

Lämmintä ja aurinkoista. Tiesin, etten halua kivuta Hirvensalon laskettelurinnettä, sillä viime syksynä Hirvensalo Traililla tuli todettua, että se on rankkaa puuhaa. Siksi tihrustelinkin erityisen tarkkaan kartan korkeuskäyriä, etten vahingossa hapottaisi itseäni heti alkuun.

Reittisuunnitteluni meni selvästi pieleen, kun huomasin puolen tunnin kohdalla olevani niin kaukana maalista, etten enää millään ehtisi kerätä edessä siintäviä rasteja ja siitä maaliin. Käännyin omia jälkiäni takaisin ja yritin jotenkuten reitittää itseäni vielä kunnon pisteille. Suunnistus meni ok, mutta taktisen kömmähdyksen vuoksi kauden huonoimmat pisteet ja sijoitus. Nautin silti maisemista, lämmöstä ja alkukesän vihreydestä!

Pisteet 430/900, sijoitus 29/66.

 

24.5. Peltola

Kartta oli sellainen, että lähtö ja maali olivat aivan kartan alaosassa. Suunnistukseni sujui aika mukavasti, mutta en ollut tarpeeksi rohkea. Puoliajassa käännyin takaisin kohti kartan eteläosaa, vain tajutakseni maalin liepeillä, että aikaa olisi vielä runsaasti jäljellä. Keräsin kaikki mahdolliset rastit matkalla maaliin, mutta ei auttanut. Kartan pohjoisosaan jäi rasteja, jotka olisin hyvin ehtinyt poimia, jos en olisi kääntynyt takaisin liian aikaisin.

Juoksu kulki erinomaisesti, ja ehkä aliarvioin kuntoni. Kun kaikissa aiemmissa kisoissa olin suunnistuksen loppupuolella jo aika tiltissä, nyt jäi hyvin voimia. Tuntui, että kevään kisakausi alkoi tuottaa hedelmää, ja nopeampi juoksu oli ihan huomaamatta muuttunut helpommaksi!

Pisteet 600/900, sijoitus 20/67.

31.5. Vasaramäki

Edellisistä kisoista oli jäänyt vähän hampaankoloon ja ajattelin, että nyt tulee hyvä kisa. Ei saisi miettiä tuollaisia etukäteen! Suunnistus meni tavallaan ihan ok, mutta tuntui, että jokaisella osa-alueella olisi ollut hiukan parannettavaa. Rohkeammalla taktiikalla olisin varmaan saanut enemmän pisteitä, ja taisin taas kääntyä kohti maalia liian aikaisin.

Mukana oli rasti, jossa olisi pitänyt kiivetä Luolavuoren laelle ja siellä paikallistaa pohjoisessa sojottava kirkon torni. Nokkelana tyttönä tiesin vastauksen jo luettuani kysymyksen. Se vesitti innon käydä rastilla ja siksi jäi 50 pistettä saamatta! Koska eihän sitä nyt voinut käydä rastilla, kun vastauksen tiesi käymättäkin, mutta ei sitä voinut vastauslomakkeeseenkaan merkitä, koska en oikeasti käynyt rastilla... :D Se huono puoli Turku Street-O:n leimaamattomuudessa on, että vastauksen voi halutessaan yrittää vaikka arvata.

Pisteet 610/900, sijoitus 14/73.

7.6. Littoinen

Kevätsarjan päätökseen osui hellekeli ja etukäteen hiukan hirvitti. Suunnistus lähti kuitenkin melko mukavasti käyntiin ja tällä kertaa päätin lähteä hakemaan rohkeammin isoja pisteitä.

Uskalsin luottaa nyt juoksukuntooni paremmin enkä hätkähtänyt, kun olin tunnin puolessavälissä aivan toisessa päässä karttaa kuin maali. Etenin lähdöstä polkuja pitkin kartan lounaiskulmaan ja tiesin, että paluumatka itäreunan pyörätietä pitkin olisi nopeampi.

Juoksemani reitti Littoisissa. Keräämäni rastit ja suunnistuskartta löytyvät tästä linkistä.

Rohkeus kannatti ja kun aikaa oli jäljellä enää vajaa vartti, tiesin, että ehtisin kerätä vielä viimeisetkin suunnittelemani rastit. Rantalepikossa sijainnut rasti aiheutti hiukan päänvaivaa. Kiireessä en ollut ihan varma, olinko oikealla polulla ja heti kun pysähdyin, sain kimppuun aivan järkyttävän hyttysparven. Paniikki meinasi iskeä, mutta sain itseni rauhoitettua, löysin rastin ja lähdin hurjaa lentoa kohti viimeisiä rasteja kellon laukatessa eteenpäin.

Helteestä huolimatta tossu oli syönnillään vielä viimeisillä minuuteillakin ja ehdin hakea vielä yhden rastin, josta olin ajatellutkin, että jos aikaa jää, juoksen maalin ohi vielä hakemaan sen. Ja sitten loppukiri maaliin, jossa leimasin tasan ajassa 1:00!

Jos muista kisoista oli jäänyt jotain hampaankoloon, niin nyt onnistuin omaan kuntooni ja suunnistustaitooni nähden erinomaisesti. Kun kisan jälkeen olin pulahtanut uimaan Littoistenjärveen, syötin vastaukseni nettilomakkeelle ja pisteiden lävähtäessä ruutuun tuuletin spontaanisti! Ennätyspisteet isolla marginaalilla ja kaikki 40 ja 50 pisteen rastit kerättynä! Ihan huippua saada kauden päätteeksi tehtyä paras suoritus. :)

Pisteet 760/900, sijoitus 9/60.

 

Toukokuun kisailut

Toukokuu tarjosi mulle ennenkokemattoman kisakauden, sillä juoksin joka viikko pistesuunnistuksen ja sen lisäksi kuun aikana kaksi polkujuoksukisaa.

Kilometrit nousivat ihan varkain hyviin lukemiin, 137 km tuli yhteensä juostua. Juoksin vain yhden pitkän lenkin, mutta se olikin sitten koko alkuvuoden pisin lenkki, 22 km. Hassua, että kuun ainoa yli kympin lenkki olikin sitten noin reippaasti yli. :D

Toukokuu alkoi todella kalseassa säässä ja olin aivan kohmeessa kuun alun Paimio Traililla. Siitä huolimatta kisa meni ihan kivasti ja oli ilo huomata, että olin selvästi paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten.

Heti Paimion jälkeen seuraavana päivänä pistesuunnistus meni myös mallikkaasti. Muuten kuun suunnistukset ovat olleet vähän vaihtelevia. Joka kerta on ollut hauskaa, mutta Hirvensalossa kämmäsin reittisuunnittelun ja olin sen kisan jälkeen tosi tyytymätön pistepottiini. Mitä pidemmälle Turku Street-O:n kevätsarja on edennyt, sitä kriittisempi olen ollut omaa suoritustani kohtaan.

Kuun loppupuolelle osui toinen kahden peräkkäisen kisapäivän rupeama. Ensin perjantaina pistesuunnistus Peltolassa ja sen jälkeen taas Turku Trail Cupin polkujuoksukisa. Tankkasin kunnolla ennen viikonloppua ja tuona perjantaina pistesuunnistaessa oli ekaa kertaa sellainen olo, että juoksu tuntui kevyeltä vielä kisan lopussakin. Joka kerta aiemmin oli meno alkanut tuntua tukkoisalta tunnin loppupuolella, mutta nyt saatoin ilokseni todeta, että oli hyvin voimia juosta koko kisa läpi.

Voimia jäi hyvin vielä seuraavan päivän polkujuoksukisaan. Länsikeskus Traililla oli sadesäästä huolimatta mainio juoksukeli ja hyvässä seurassa juoksin ennätysaikaan reitin.

Lähdin toukokuuhun sillä ajatuksella, etten erityisesti treenaa kisoihin, vaan käytän niitä korvaamaan vauhtitreenejä. Yritin kuitenkin pitää juoksuohjelman muuten kevyenä ja pitää huolta palautumisesta. Suunnitelma onnistui mielestäni hyvin. Kuun alussa nopeampi juoksu oli vielä tukkoista eikä oikein lähtenyt, mutta loppukuusta meni jo paljon helpommin. Ennätysjuoksu Länsikeskuksessa kertoi, että oikeaan suuntaan mentiin.

Länkkärin jälkeen olin kuitenkin todella väsynyt ja koko kuun viimeinen viikko onkin mennyt hyvin kevyesti. Tänään tuli silti kivasti kilometrejä toukokuun viimeisen pistesuunnistuksen myötä. Kesäkuussa on tarkoitus saattaa kisakausi pakettiin ja sen jälkeen alkavat sitten treenit kohti Nuuksio Classicia!

Koukussa pistesuunnistukseen

Hei, mä oon Anne ja mulla taitaa olla pistesuunnistus-addiktio. o.O

Kokeilin lajia ekaa kertaa marrasputkessa ja talvella ehdin osallistua kolmeen Turku Street-O:n talvisarjan osakilpailuun. Kun kevätsarja starttasi huhtikuun lopussa, suunnittelin varovasti, että voisin yrittää osallistua lähes kaikkiin sarjan osakilpailuihin. Nyt kevätsarjaa on kolme suunnistusta takana ja neljä edessä ja into osallistua kaikkiin on kova.

Pistesuunnistuksessa minua kiehtoo erityisesti homman pelillinen elementti. Kartalla on eriarvoisia pisteitä, joista pitäisi tunnin suoritusajan puitteissa kerätä mahdollisimman iso pistepotti.

Ihan ensiksi kartan käteen saadessaan pitäisi löytää aloituspiste ja itsensä kartalta. Alkuun hermostuttaa, eikä aloituspistettä merkkaavaa kolmiota ole aina helppo löytää. Sitten kun tietää, missä on, pitäisi pystyä suunnittelemaan optimaalisin reitti, joka takaisi omaan kuntoon ja taitotasoon nähden suurimman pistepotin. Olen todennut mulle toistaiseksi parhaaksi toimintamalliksi sen, että yritän ensin käydä hakemassa jonkun lähtöpaikan läheisen rastin ja siinä matkalla yritän hahmottaa karttaa ja suunnitella löyhästi reittiä, jolla saisin kerättyä mahdollisimman paljon pisteitä mahdollisimman helposti.

Tunnin aikana kropan lisäksi pää joutuu tekemään jatkuvasti töitä. Miten ison alueen kartasta saan tunnissa käytyä läpi? Missä järjestyksessä kerään rasteja? Missä rasti on ja millaisessa maastossa? Olenko varmasti oikeassa paikassa? Mitä tuo karttamerkki taas tarkoittikaan? Mihin suuntaan on fiksuinta lähteä ja millaisia reittejä valita?  Kuinka monta rastia ehdin vielä hakea ennen aikarajan päättymistä?

Ensimmäinen kisa meni mulla ihan ihmetellessä, sillä taisin olla sitä ennen suunnistanut viimeksi lukiossa. Kaupunkisuunnistus on onneksi helpompaa kuin kartan tulkinta metsässä, ja aika nopeasti hommasta sai kiinni. Tosin kartan mittakaavan kanssa mulla on edelleen vaikeuksia ja useamman kerran olen juossut rastista ohi, kun olen kuvitellut sen olevan kauempana mitä todellisuudessa. Alan kisa kisalta hahmottaa paremmin, miten ison osan kartasta ehdin tunnin aikana käydä läpi. Mutta tässä tulee vähän oma juoksukunto vastaan. Jos vain olisin paremmassa kunnossa, ehtisin vielä useammalle rastille. Ja toki jos en käyttäisi niin julmetusti aikaa epävarmaan suunnistamiseeni ja hahmottaisin karttaa paremmin, sujuisi touhu paljon suoraviivaisemmin ja nopeammin.

Mulla oli jonkinlainen muistikuva karttamerkeistä, mutta huomasin myös ekoilla suunnistuskerroilla, että vielä enemmän kartalta löytyi juttuja, joista en tiennyt. Jotta tietää kielletyt alueet, ylitsepääsemättömät aidat ja muut kommervenkit, kannattaa karttamerkit kerrata. Turku Street-O:n sivuilla on listaus kielletyistä kohteista, ja yleisimmät karttamerkit voi tarkistaa vaikka suunnistusliiton sivuilta.

Turku Street-O:n rasteilla ei leimata, vaan rasti suoritetaan vastaamalla kartan kääntöpuolen kysymykseen. Kevätsarjan avauksessa kysyttiin muun muassa, montako mitalia on puussa. Roska-astioita ja muuntajakoppien lukkoja on tullut laskettua useasti. Usein kisassa joltain rastilta löytyy jotain hassunkurista tai sitten rasti on muuten vain näkemisen arvoisassa paikassa. Pistesuunnistuksen ansiosta olen nyt vieraillut sellaisissa Turun lähiöissä, joissa en ole käynyt aiemmin kertaakaan Turussa asuminani 20 vuotena. :)

Veikkaan, että pistesuunnistus ja suunnistus yleensäkin on vähitellen nousemassa myös enemmän suuren yleisön tietoisuuteen ja ehkä jopa trendilajiksi. Suunnistuskouluja löytyy jo monelta paikkakunnalta ja tämän vuoden Jukolaan on ilmoittautunut ennätysmäärä osallistujia. Tavallinen suunnistus mielletään usein vaikeaksi, koska kompassin käyttöä harva osaa ja suunnistusmuistot ovat kouluaikoina negatiivisesti värittyneitä. Omalla kohdalla olen todennus, että pistesuunnistus kaupunki- tai lähiöympäristössä on huomattavasti helpompaa kokemattomalle, sillä rakennukset ja tiet ovat selkeitä maamerkkejä niin maastossa kuin kartallakin.

Juoksutreeninä pistesuunnistus on hyvin intervallityyppistä menoa. Kun suunta ja reitti on selvä, voi ja kannattaakin lasketella menemään. Voimia pitää kuitenkin osata säädellä siten, että jaksaa juosta koko tunnin. Ylämäkiin ei kannata tuhlata liikaa voimia ja ennen kaikkea ei kannata eksyä, koska siitä tulee turhaan ylimääräistä kipittelyä. Talvella juoksin pistesuunnistuksessa tunnissa noin 6 - 6,5 km. Nyt kevätsarjan kolmessa osakilpailussa matka on ollut 6,8 - 7,3 km. Tiedän, että pystyisin parempaankin, mutta pidempi juoksumatka ei välttämättä takaa parempaa pistesaalista.

Pistesuunnistuksen maksimipistemäärä on 900 ja kevätsarjan osakilpailuissa on kussakin ollut viitisenkymmentä osallistujaa. Oma pistepottini on vaihdellut välillä 574 - 640, jolla olen sijoittunut sinne parinkympin paikkeille. Nyt kun olen jäänyt koukkuun, homma on tietyllä tavalla jännittävämpää kuin alussa, jolloin olin ihan pihalla. Kun taidot vähitellen karttuvat, sitä huomaa myös omat tupelointinsa selvemmin. Olen vielä lajissa ihan aloittelija. En uskalla asettaa loppukaudelle mitään kummempia tavoitteita, mutta toivon vimmatusti, että pääsen osallistumaan kaikkiin kevätsarjan osakilpailuihin ja että olisi yhtä hauskaa kuin tähän asti on aina ollut!

Päivittelen muuten aina kisan jälkeen pienimuotoista kisarapsaa instagramin puolelle. Sieltä mut löytää nimellä @taivaanrannanjuoksija

Hieno huhtikuu

Juoksuvuosi on tähän asti ollut niin onnistunut, että vähän hirvittää. Joka kuukausi kilometritavoite on täyttynyt helponlaisesti ja olen edennyt juoksusuunnitelmissani kuin kone. Paitsi että olen myös nauttinut täysillä lenkeistä, ja erityisesti nyt huhtikuun lopun upea kevätsää on vetänyt suupielet ylöspäin lähes joka juoksulla.

Huhtikuulle suunnittelin noin 120 kilometrin verran juoksuja, ja se vielä ylittyi. Yhteensä juoksin 125 kilometriä. Tuosta iso pala meni kahdella kahdenkympin pitkiksellä kuun alussa ja puolivälin kieppeillä. Parikymppiset eivät olleet helppoja juoksuja, mutta olin tosi tyytyväinen niihin, sillä yritin pitää tasaista vauhtia ja juosta mun ns. maravauhtia siinä onnistuen. Muuten kuun juoksut olivat enimmäkseen leppoisaa pk-hölköttelyä.

Hiukan vauhdikkaampaa juoksuakin kuuhun sain, kun viime perjataina käynnistyi Turku Street-O:n kevätsarja ja pääsin taas pistesuunnistamaan. Tuo on kyllä niin koukuttavaa puuhaa, että toivottavasti pystyn osallistumaan kevätkaudella kaikkiin osakilpailuihin. Nyt tunsin, että juoksukuntoa olisi hyvä saada hilattua ylöspäin, sen verran hapokasta oli meno tunnin loppupuolella. Myös muutama pieni pummi tuli koettua, joten suunnistustaidon kehittyminen olisi sekin ihan bueno juttu. Mainio fiilis tuosta suunnistuksesta kuitenkin jäi, se on hauskaa puuhaa!

Olen kevään mittaan käynyt salilla noin kerran viikkoon. Sain työkaverista myös salikaverin, ja se on lisännyt intoa lähteä kuntosalille. Kerta viikkoon tuntuu tosin melko vähäiseltä, mutta on se parempi kuin ei mitään. Nyt juoksuinnon kasvaessa ja kevään edetessä salitreeni varmaan tulee jäämään kokonaan, mutta yritän sen tilalle löytää jonkin juoksijalle sopivan kotitreenin keskivartalolle.

Jos suunnitelmat toteutuvat, niin toukokuulle tulee pienimuotoinen kisakausi, jossa joka viikko on pistesuunnistus ja sen lisäksi vielä pari polkukisaa. Huh! Nuo kisailut saavatkin korvata kaikki nopeustreenit ja muuten ajatuksena on juosta hitaita ja rentoja lenkkejä.

Iloista vappua lukijat!

Entäs tämän vuoden tavoitteet?

Postasin viime vuoden koosteen vasta paria päivää ennen maaliskuun loppua. Koostettahan seuraisi loogisesti katsaus tämän vuoden tavoitteisiin, eikö niin?

Olen kokenut tavoitteet aiemmin motivoivina ja ne ovat kannustaneet lähtemään lenkille silloin, kun ei ole oikein huvittanut. Kuitenkin, kuten viime vuotta reflektoidessani totesin, olen muuttunut tavoitteellisesta juoksijasta enemmän elämysten etsijäksi. Juoksuharjoitteluni on aina ollut melko rentoa, ja olen tiedostanutkin sen, että tavoitteellisemmalla treenillä olisin varmasti kehittynyt nopeammaksi juoksijaksi. En kuitenkaan selvästikään pidä kehittymistä niin tärkeänä asiana, että jaksaisin panostaa siihen.

Ehkä tavoitteiden sijaan puhunkin mieluummin suunnitelmista. Tykkään suunnitella juttuja, mutta suunnitelmissa on se hyvä puoli, että niitä voi myös aina muuttaa lennossa. Tämän vuoden juoksusuunnitelmat tähtäävät siihen, että pääsisin taas kokemaan upeita juoksuelämyksiä. Elämykset eivät ole syntyneet aikatavoitteista, mutta on selvää, että mitä helpommin juoksu kulkee, sitä helpompi on myös saavuttaa elämyksiä. Niinpä koko vuosi on tarkoitus juosta sopivasti ja toki treenaan myös tavoitteellisemmin silloin, kun siihen on tarve.

Suunnitelmissa on taas liuta juoksukisoja, mutta näissä kilpailen aina vain itseäni vastaan ja suurella todennäköisyydellä aika moneen kisaan menen vaan fiilistelemään ja höntsäilemään.

Kokeilin talvella pistesuunnistusta muutaman kerran, ja huhtikuun lopussa starttaa Turku Street-O:ssa kevätsarja, joka houkuttelee tällä hetkellä aika lailla. Pistesuunnistus on hyvinkin intervallityyppistä menoa, ja mietin, että olisiko noista suunnistuskisoista korvaamaan nopeustreenejä kevään osalta.

Turun seudun polkujuoksusarja Turku Trail Cup järjestetään tänä vuonna kolmatta kertaa. Viime vuonna starttasin kisakauden TTC:llä jo huhtikuussa, nyt sarjan ensimmäinen kisa on toukokuun alussa ja nimeni löytyy taas osallistujalistalta. Tuttuja kivoja tapahtumia ja tuttua huippuporukkaa, joten näihin tulee osallistuttua mahdollisuuksien mukaan.

Perinteinen kisa on myös Paavo Nurmi Marathon, jonne olen taas ilmoittautunut puolikkaalle. Vuorossa olisi jo seitsemäs puolimaratonini Paavolla. Kummasti kisakalenteri alkaakin täyttyä, kun näitä aiempina vuosina hyväksi havaittuja kisoja kertyy. 

Luvassa on myös jotain ihan uutta ja jännittävää. Viime syksynä mielessäni alkoi itää ajatus vähän pidemmästä polkujuoksusta. Ajankohdan ja sijainnin perusteella tapahtuma oli helppo valita, mutta vitkuttelin ilmoittautumisen kanssa, koska hirvitti. Pisin juoksemani polkukisa on ollut kymppi. Pisin polkulenkkini on ollut noin 18 kilometrin mittainen. Olen juossut vain kerran maratonin ja sen hyvin tasaisella reitillä. Pystynkö todella juoksemaan poluilla kymmeniä kilometrejä? Se punnitaan syyskuussa, kun lähden kokeilemaan maratonia poluilla Nuuksio Classic Trail Marathonilla. Jännää!

Näyttää siis siltä, että kisakalenterissa kyllä riittää tapahtumia, ja koska meno on näin polkupainotteista, uskoisin pääseväni kokemaan nimenomaan elämyksellisiä juoksuja, joissa loppuaikaa enemmän merkitsee itse matka ja fiilistely. Harjoitella toki pitää kelloa vastaankin, koska polkumaraton ei ole mikään pikkujuttu ja mielelläni olisin sellaisessa kunnossa, että voimat riittävät hyvin juoksuun. Mutta mitään aikatavoitteita en tapahtumiin aseta. Jos jokin tavoite pitää ääneen sanoa, niin päästä lähdöstä maaliin ehjänä ja hyvällä fiiliksellä!

Tapahtumien lisäksi juoksu kuuluu tietysti arkeen ympäri vuoden. Viime vuonna juoksuhaaste toi mukavaa lisätsemppiä normaaliin lenkkeilyyn, mutta nyt en oikeastaan koe tarvitsevani erityisempiä lisätsemppareita. Alkuvuoden speliaalijuttu oli juoksuloma Kanarialla, mutta muuten kilometrit ovat kertyneet hyvän rutiinin ansiosta. 

Minulla on suunnitelmissa juosta joka kuussa vähintään 100 kilometriä. Tasaisen vauhdin taulukolla vuodessa kertyisi siis 1200 kilometriä. Niin kauan kuin tavoitteellinen juoksu on ollut osa elämääni, olen asettanut vuoden kilometritavoitteeksi tasan tonnin. Ilokseni voin todeta, että olen hissukseen kehittynyt juoksijana niin, että 1200 kilometriä vuodessa on realistinen päämäärä. Mutta en ota siitäkään sen kummempia paineita. Arkena juoksen peruslenkkejä ja kenties viikonloppuisin vähän pidempää lenkkiä tai retkijuoksua poluilla, sillä nuo kilometrit varmaan kertyvät lähes itsekseen. :)

Ai niin, mietin myös, että pitäisikö ottaa tavoitteeksi yrittää saada itsestään vuoden aikana edes yksi onnistunut lenkkiselfie. Aika haastavaa, kuten näistä viime vuoden kuvista voinee päätellä. :P

Istuttaisko kahville?

Heippa pienen tauon jälkeen! Blogitauoista voi yleensä päätellä, että joko on härdelliä tai sitten jonkinlainen kriisi. Tällä kertaa kyse on ensinmainitusta, eli maaliskuu on ollut melkoista rumbaa, enkä ole ehtinyt kirjoitella. Joten jospa istuttaisiin kahvikupposen ääreen ja juteltaisiin hiukan kuulumisia?

Jos istuttaisiin kahville, niin kertoisin, että viime viikolla olin ensin kolmen päivän työmatkalla, ja siitä lähdin sitten yhden pyykinpesupäivän jälkeen Ruotsiin. Matkakohteena oli Östersund ja siellä ampumahiihdon MM-kisat.

 

En ollut koskaan aiemmin ollut kisoissa, ja kokemus oli tosi hieno! Olin reissussa siskojeni kanssa, ja meillä oli AirBnb:n kautta vuokrattu talo käytössämme. Östersundissa oli ihan kunnon talvi, paljon enemmän lunta kuin täällä läntisessä Suomessa, ja maisemat majapaikkamme ympäristössä todella idylliset. Suomalaismenestystä ei ampumahiihdossa tullut, mutta kannustimme ladunvarressa pikakisoissa ja sunnuntain takaa-ajoissa nautimme pääkatsomon tunnelmasta. Erilainen ja hauska reissu!

Jos otettaisiin kupponen kuumaa, niin mainitsisin myös, että keskiviikkona kävin taas pistesuunnistamassa. Kyseessä oli talvikauden viimeinen osakilpailu ja mulle kolmas kerta lajin parissa. Oli taas tosi hauskaa, vaikka keli olikin melko ankea. Mutta pysyin pystyssä ja pienestä pummailusta huolimatta sain taas enemmän pisteitä kuin edelliskerralla, joten nousujohdanteinen oli tämä pistesuunnistus"kausi". :D

Vähän tylsempänä kuulumisena kertoisin, että selkäni on taas vähän jumissa. Työmatkan autossa- ja kisamatkan koneessaistumiset alla saattoivat vaikuttaa, kun työmatkalla liukastuin ja meinasin kaatua, tuloksena viiltävä kipu alaselässä ja lihakset suojakrampissa. Nyt vaiva on jo vähän helpottanut, mutta vaatinee visiittiä kiropraktikolle ja hierojalle, että saan selän taas iskuun.

Juoksukuulumisista sen verran, että olen saanut alkukuusta kerättyä kilometrejä yllättävänkin hyvin lyhyillä lenkeillä. Sekä työmatkalla että Östersundissa kävin lenkillä! Loppukuusta ei onneksi ole mitään ihmeempää ohjelmaa, joten kunhan saan selkäjumin selätettyä, uskoisin pääseväni juoksemaan taas kunnon lenkkejä.

Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Istuisitko mun kanssa kahville ja kertoisit kuulumisia?

Ihanasti pihalla pistesuunnistuksessa

Pysyin tosi hyvin kartalla, mietin hakiessani tänään viimeisiä rasteja Turku Street-O:n pistesuunnistuksessa. Pääsin nyt toista kertaa kokeilemaan lajia, ja jos ensimmäisellä kerralla olin kuvainnollisestikin ihan pihalla, tällä kertaa homma oli jo jollain lailla hanskassa. :)

Ensimmäistä kertaa rogainingia kokeillessani yritin kerätä rasteja välittämättä niiden pistearvosta tuon taivaallista. Nyt olin jo etukäteen päättänyt, että pyrin taktikoimaan minkä pystyn. Niinpä reititin itseni isompien pistepottien äärelle ja jätin kympin ja kahdenkympin rastit kokonaan väliin. Olisin niitäkin toki napsinut, jos olisi osunut sopivasti reitille.

Lähdössä saatuani kartan käteen kävin ensin nappaamassa ihan vieressä olleen helpon rastin ja sitten aloin vasta tutkia karttaa tarkemmin. En mitenkään osannut heti sanoa, montako rastia olisi realistista kerätä, joten päätin lähteä hakemaan pari lähistöllä olevaa 30 ja 50 pisteen rastia ja hahmotella niiden jälkeen reittiäni tarkemmin. Alun reittivalinta tuntui ihan fiksulta ja sain ensimmäisen puolen tunnin aikana kerättyä kivasti rasteja.

Kartan mittakaavan hahmotus tuotti ehkä hiukan vaikeuksia, mutta muuten pysyin todella hyvin kartalla koko suunnistuksen ajan. Ainoastaan yhdeltä polkurastilta lähdettäessä en ollut ihan varma suunnasta, mutta onneksi edessä näkyi muita otsalamppupäitä ja pian jo tiesinkin taas tarkkaan, missä olin.

Aikaa rastien keräämiseen oli tunti, enkä halunnut missään nimessä ylittää aikaa ja saada siitä miinuspisteitä. Jälkimmäisellä puolituntisella vietinkin vähän liikaakin aikaa pähkäillessäni, mitkä rastit olisivat vielä saavutettavissa ja miten saisin parhaan pistepotin helpoimmin. Rastien etäisyydet vähän kasvoivat, mutta toisaalta valitsin helppoja reittejä ja saatoin juosta ihan kunnon vauhtia.

Olin maalin liepeillä 50 minuutin täyttyessä ja päätin käydä hakemassa vielä yhden 30 pisteen rastin. Olisin ehkä ehtinyt myös hakea yhden parikymppisen, mutta totesin, ettei maksa vaivaa, ja leimasin maalissa jo 55 minuutin jälkeen. Keli oli nyt hiukan hitaampi kuin marraskuun alussa, ja matkaa kertyi tuossa ajassa 6,1 kilometriä. Vietin tosin tovin jos toisenkin paikallani tuijottamassa karttaa.

Päivän pistesuunnistus oli Turun Uittamolla, jossa olen nyt tammikuussa lenkkeillytkin muutaman kerran. Alueen tuntemisesta oli ehkä inasen etua, mutta enimmäkseen olin kyllä niin kartan ja seuraavan rastin lumoissa, etten juuri kiinnittänyt ympäristööni sen enempää huomiota kuin mitä suunnistuksen kannalta oli välttämätöntä.

Lumi valaisi sen verran tienoota, että mielestäni ympäristöä oli paljon helpompi hahmottaa kuin ensikokeilulla marraskuun pimeydessä. Liukasta ei ollut kuin paikoin, joten pärjäsin hyvin polkujuoksukengillä ilman nastoja. Nyt kun olin pistesuunnistuksesta paremmin kartalla, pääsin heti lähdöstä hyvään saalistusmoodiin ja oli tosi hauskaa yrittää taktikoida maksimaalista pistesaalista! Oikeita vastauksia ei ole vielä nettiin ilmestynyt, mutta jos sain kaikki löytämäni rastit oikein, keräsin 490 pistettä, kun ensikokeilulla jäin 270 pisteeseen. Koukuttavaa puuhaa. :)

Eksymässä lähiöön - kokeilussa Street O!

Kaupunkisuunnistus, pistesuunnistus, rogaining, street orienteering eli tuttavallisemmin Street O. Mulla oli jonkinlainen käsitys näistä termeistä ja muutama juoksukaveri on näistä joskus maininnut, mutta selkeää käsitystä hommasta ei ollut. Niinpä lähdin aikalailla ummikkona tänään kokeilemaan pistesuunnistusta.

Päivän tapahtuma oli osa Turku Street-O -sarjaa. Tapahtuman sivuilla kerrotaan seuraavaa: kyseessä on pistesuunnistus, jossa on 1 tunti aikaa kerätä mahdollisimman paljon pisteitä. Rasteja on 30 kpl ja rastit on pisteytetty. Rastit sijaitsevat pääosin katujen varrella. Leimaus tapahtuu vastaamalla kartan takana olevaan kysymykseen ko. rastipisteestä näkyvästä yksityiskohdasta.

Pakollisina varusteina oli otsalamppu ja permanenttitussi, jollaisen kävinkin shoppaamassa matkalla kisapaikalle.

Näine alkutietoineni siis hiippailin tänään päivän tapahtuman lähtöpaikalle. Kertamaksu oli 7 euroa ja Emit-laitteen (leimauslaite) vuokra oli 2 euroa siihen päälle. Emitin alkuleimausta vastaan sain kartan ja sitten alkoikin ihmettely. Toisilta rasteilta olisi saanut isomman pistemäärän kuin toisilta, mutta en välittänyt nyt niistä. Koko aivokapasiteetti meni suunnistuskartan hahmottamiseen ja itseni paikallistamiseen kartalla.

Tapahtumaan saattoi lähteä joustavasti 1,5 tunnin ajan sisällä. Itse lähdin matkaan noin vartin päästä aloitusajasta. Koska muista otsalamppupäistä oli kiistatonta hyötyä rastien löytämisessä, oli fiksumpaa lähteä melko pian tapahtuman startin jälkeen. Päästyäni (kirjaimellisesti) kartalle, löysin kaksi ensimmäistä rastia melko helposti. Mutta sitten käännyinkin sokkelomaisella Vasaramäen omakotitaloalueella väärästä kulmasta ja jouduin hetkeksi eksyksiin. Pyrin olemaan hermostumatta, palasin takaisin omaa reittiäni ja keskityin kartan tutkimiseen.

Pienen eksymisen jälkeen homma alkoikin sujua ja aloin hahmottaa karttaa ja sen mittakaavaa paremmin. Koin fiksuimmaksi strategiaksi pysytellä melko lähellä lähtö- ja maalialuetta sen sijaan, että olisin lähtenyt kartan reuna-alueille. Rastit olivat enimmäkseen katualueella ja pyrin myös juoksemaan mieluummin katuja pitkin kuin oikomaan ja eksymään. Yhden poikkeuksen tein valitsemalla reitikseni hautausmaan viertä kulkevan polun. Reittivalinta alkoi hiukan epäilyttää, kun polku olikin paikoin hyvin liukas ja vaikeasti hahmotettavissa otsalampun valossa. Onnekseni ohitseni juostiin juuri tuolla polkupätkällä ja peesissä oli paljon helpompaa tulla.

 

Kun kelloni näytti aikaa 48 minuuttia, kilometrejä oli kertynyt 5 ja päätin hakea vielä yhden vähän kauempana sijaitsevan rastin, joka oli kuitenkin helposti löydettävissä. Rallattelin kunnon reipasta juoksua rastille ja sieltä kohti maalia. Olin ajatellut, että noin 6 kilometriä olisi realistinen matkatavoite, ja maalissa kellossa oli 6,5 kilometriä, eli aika hyvin olin arvioinut. Aikaakin jäi parisen minuuttia alle tunnin.

Kisan jälkeen rastien vastaukset pitää itse syöttää saman illan aikana nettilomakkeelle. Poimin kymmenen rastia kolmestakymmenestä. Enempäänkin olisi varmasti ollut saumaa, samoin erilaisella reittivalinnalla kerätä enemmän niitä rasteja, joilta sai enemmän pisteitä. Nyt ensimmäisellä kerralla kaikenlainen taktikointi jäi kyllä puuttumaan, ja vasta kotona katsoin, miten rasteista olisi oikein saanut pisteitä. :D

Mutta olipahan kuulkaa koukuttavaa puuhaa. Kun homma lähti sujumaan, niin oli huisin hauskaa löytää rasteja! Varsinkin tunnin loppupuoliskolla reititin itseäni melko selville ja suorille katuosuuksille ja sain myös juosta kunnolla. Jälkikäteen jäi ehkä hiukan kismittämään, etten yhtään katsonut rastien pisteitä ja suunnitellut reittiä sen mukaan, mutta luulempa, että kokeilen lajia vielä uudestaankin, ehkä sitten olen paremmin kartalla heti alkuun!