sunnuntai 13. elokuuta 2017

Taas polkukisaan!

Olen hurahtanut. Ilmoittauduin taas seuraavaan polkujuoksutapahtumaan, ensi lauantaina juostavaan Maaria Trailiin. Kyseessä on taas Turku Trailcup -sarjaan kuuluva polkujuoksu, samoin kuten aikaisemmatkin polkujuoksukisani. Molemmissa aiemmissa tapahtumissa on ollut aurinkoista ja päälle 20 astetta lämmintä, toivottavasti sama sää jatkuu, eikä tule sadekeliä niin kuin ennusteet nyt lupaavat.


Maaria Traililla juoksen kympin, mutta tarjolla olisi tuplamatkakin. Itseäni hirvittää hiukan jo tuo kymppikin, sillä maasto lienee selvästi Ruissalo Trailin polkuja haastavampaa. Lisäksi mulla ei edelleenkään ole alla kovin pitkiä juoksuja. Heinäkuun alun puolikkaan jälkeen olen juossut kerran kympin ja kahdesti 12 km.


Mietin aika viime tippaan tuon ilmoittautumisen kanssa, ja alunperin ajattelin, että ajankohta on huono. Kun ensi viikonloppu olikin ohjelmasta vapaa, epäröin vielä vähän kalliimman osallistumismaksun (35€) kanssa. Tapahtumassa on kuitenkin ruokatarjoilu, ja kun kerran kasvissapuskaakin on tarjolla, heitin lopulta ilmoittautumisen sisään. Maaria Trail järjestetään jo toista kertaa ja tapahtuma on selvästi vähän isompi kuin nuo aiemmat polkujuoksut, joihin olen osallistunut. Vaikka olen asunut Turussa yli 15 vuotta, tuo Maarian altaan ympäristö on mulle aivan vierasta aluetta. Kiva päästä uusille poluille kirmaamaan!


Olen tässä lueskellut juoksijoiden kokemuksia eiliseltä HCM:ltä, aika extreme säätä on ollut. Ukkosrintamat ovat kiertäneet Lounais-Suomen tänä kesänä lähes tyystin, viime viikonloppuna ehkä pikkaisen jyristeli. Postauksen kuvat ovatkin viime viikon pitkikseltä, jolloin taivaanrannassa mustanpuhuvina roikkuneet pilvet hajaantuivat lenkin aikana lähes kokonaan. 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ex tempore polkulenkki Littoistenjärvellä

Rantapäivästä kehkeytyikin kunnon juoksu- ja retkeilypäivä, kun tiistaina päädyin hetken mielijohteesta polkujuoksemaan Littoistenjärven luontopolulle. Littoistenjärvi on Kaarinan ja Liedon rajalla oleva, nykyään hyvin kirkasvetinen järvi, jonka pohjoisosassa on matala hiekkaranta. Järvi pääsi keväällä otsikoihin, kun sumea vesi kirkastettiin kemikaaleilla.

Olin tullut järvelle juosten, matkaa kertyi sinne 8,4 kilometriä, ja aikomuksenani oli jättää päivän kuntoilut siihen. Käytyäni uimassa ja nautittuani retkilounaan totesin kuitenkin, että päivä oli niin pilvinen ja tuulinen, etten oikein tarjennut vain lojua rannalla. Hiekkarannan kupeesta lähti luontopolku, jota olin jo aiemmilla visiiteillä katsonut "sillä silmällä", joten päätin lämpimikseni lähteäkin patikoimaan polkua. Kaikki tavarani mahtuivat piskuiseen juoksureppuuni, joten oli helppo tehdä suunnitelmanmuutos ja lähteä kävelemään rantsusta metsän siimekseen. Koska mulla oli valmiiksi juoksukamat mukana, teinkin sitten niin, että kävelin luontopolun toiseen suuntaan ja juoksin takaisinpäin. Menomatkalla oli hyvä kävellen tutustua maisemiin ja vähän kuvailla, ja kääntöpaikalla järveen pulahduksen jälkeen polkujuoksu maistui mainiosti.

Luontopolku oli yhteen suuntaan noin 3 km ja ilahduttavan monipuolinen. Tein suunnitellun poikkeaman lintutornille ja suunnittelemattoman rannan kaislikkoon, kun en oikein ollut selvillä, missä polku kulkee. Loppumatka menikin sitten märillä sukilla ja kengillä. Reitti oli pääosin hyvin merkitty, mutta parissa kohtaa joutui hiukan arpomaan, mihin risteyksestä kääntyä. Paluumatkalla onneksi osasin jo, joten reittikartassa ei näy harhailuja. Polkujuoksuun luontopolku sopi erinomaisesti, ja juurakkoa, kalliota ja kiviä riitti. Järven itärannalla polku kulki paikoin niin lähellä järveä, että pikku horjahdus kallioilla olisi johtanut ylimääräiseen pulahdukseen. Littoistenjärven olisi hyvin voinut kiertääkin juosten, tämän polkupätkän lisäksi teitä ja pyöräteitä pitkin matkaa olisi tullut yhteensä noin 7 kilometriä. Mulle riitti tällä kertaa luontopolun talsiminen ja polkujuoksu.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Lajikokeilussa SUP-lautailu

Kokeilin suppailua ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten Italian lomalla Garda-järvellä. Silloin ajattelin innostuneena, että lajia pitäisi päästä harrastamaan koto-Suomessakin, mutta kuten näissä niin usein käy, käytännön toteutus jäi uupumaan... Kunnes tänä kesänä aivan sattumalta bongasin sup-lautojen vuokrauspisteen läheiseltä Littoistenjärveltä ja pääsin kokeilemaan sup-lautailua uudemman kerran. Postauksen kuvista varmaan huomaa, mikä on Gardalta ja mitkä Littoistenjärveltä. :D


SUP-lautailu (SUP = Stand Up Paddling) on alunperin Hawaijilta alkunsa saanut surffauksen kantamuoto, jossa melotaan seisaaltaan suurella surffilaudalla. Kerrotaan heti alkuun, että mulla on surkea tasapaino, mutta osittain sen kehittymisen takia halusin suppailua kokeillakin. Gardajärvellä kävi vain siten, että ensikokeilu tuli tehtyä niin tuulisessa säässä, etten päässyt laudalla kertaakaan edes seisomaan. Onneksi reissulta päätettiin vuokrata sup-lauta toisenkin kerran huomattavasti tyynemmissä oloissa, jolloin lajiin pääsi jo hiukan sisälle. Kunnolla suppailemaan pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä tuolla Littoistenjärven maisemissa. Suppailua on melko helppo kokeilla, sillä lautavuokra maksaa noin 15-30 euroa tunti, eikä opastettu kokeilukaan ole kuin viitisenkymppiä.


Vinkkinä aloittelijoille, että rantavedessä kannattaa mennä laudan päälle ensin polvilleen ja vasta syvemmässä vedessä yrittää pystyyn. Jos molskahtaa kunnolla veteen, niin ei ole sitten ainakaan heti pää pohjassa. Tuulisemmassa säässä voisi varmaan meloa pidempäänkin polvillaan tai istuallaan, jos pystyyn ei meinaa päästä. Mulla alkuun meno oli tosi epävarmaa, ja tuntui, että jalat ihan tärisivät pelkästään siitä, kun yritin pitää tasapainoa yllä. Mutta tunnin vuokra-ajan loppupuolella tasapaino oli jo sen verran harjaantunut, että laudalla pysyi pystyssä pienessä aallokossakin.


Suppailu tuntui kevyesti hartiaseudun lihaksissa seuraavana päivänä, mutta tuntikin laudalla on vielä aika leppoisaa liikuntaa. Sen huomasin, että kun ensin olin suppailut tyynenä päivänä ja seuraavaksi tuulisempana, niin tuulisessa säässä joutui tekemään enemmän töitä. Vastatuuleen oli paikoin mahdoton liikuttaa lautaa, ja sivutuuleen mennessä piti koko ajan meloa vain toiselta puolelta, mikä oli pidemmän päälle raskasta. Suppaillen pääsi kuitenkin katsomaan tuolla Littoistenjärvelläkin esimerkiksi ulpukoita ja rannan taloja ihan eri kulmasta kuin uiden, joten pienen liikunnan lisäksi meloen näki järveä ihan eri kantilta.

Suppailua oli kiva kokeilla, mutta harrastaminen vaatisi ehkä vähän pidempää kesää... :) Löytyykö lukijoista sup-lautailua kokeilleita? Mitäs tykkäsitte?

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Huikea heinäkuu

Heinäkuu oli kaikin puolin mahtava kuukausi! Lomaa, aurinkoa ja kunnolla juoksua ensimmäistä kertaa vaivojen jälkeen. Heinäkuussa kertyi juoksukilometrejä 115, joista päälle parikymmentä heti kuun ekana Paavo Nurmen puolikkaalla.

Tuo puolimaraton oli mulle sellainen testi, että ajattelin, että jos sen juoksen ilman kremppoja, niin sitten voin juosta "vapaasti" ilman että pitää koko ajan murehtua selän ja polven tilannetta. Puolikas meni vaivojen osalta oireetta, mikä oli tosi hieno juttu. Kasvaneet juoksumäärät ovat kuitenkin aiheuttaneet heinäkuussa sen, että selkä on hiukan taas jumitellut, joten edelleen joudun hiukan tasapainottelemaan vaivojen ja juoksuhalujen kanssa. Mieli tekisi siis jatkuvasti juosta enemmänkin, mutta toki siitä juoksufiiliskin kärsii, jos tulee vaivoja ja kipuja. Eli maltillisesti jatketaan edelleen. Heinäkuussa maltillisuus on näkynyt ensisijaisesti siinä, että olen edelleen jättänyt pitkikset pääosin väliin ja tehnyt lyhyempiä lenkkejä vaikka poluilla, jotta selkä ei pitkästä iskutuksesta kärsisi. Osallistuin heinäkuussa myös polkujuoksutapahtumaan, Ruissalo Summer Trailiin, jossa pääsin kirmaamaan Ruissalon jo tutuksi käyneitä polkuja.

Kuva: Antti Suonpää, Ruissalo Trail.

Salitreenit jätin heinäkuuksi kokonaan pois, koska en halunnut yrittää aikatauluttaa lomalle moisia. Olin sen verran paljon poissa Turusta, että käytännössä en olisi päässytkään kuntosalille mitenkään säännöllisesti. Salitreenien sijaan olen mm. ulkoillut muutenkin kuin juoksemalla, polskinut järvessä ja meressä, frisbeegolfannut ja sup-lautaillut.


Mulla on ollut nyt lomaa 3 viikkoa ja vielä tämä viikko jäljellä. Lomassa parasta on ollut se, että olen voinut viettää niin paljon aikaa ulkona. Olen myös risteillyt merellä erikoisen paljon, niin isoilla kuin pienilläkin paateilla. Saariretkiä tuli tehtyä Maarianhaminaan, Vepsään ja Isokariin. Olen myös tehnyt useamman juoksulenkin siten, että määäränpäänä on ollut jokin rantakohde, jossa olen sitten viettänyt päivän uiden ja auringossa lojuen. Juoksu on ympäri vuoden huippua, mutta kesäaikaan juoksu rannalle on aivan erityistä parhautta! :)

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Lomaterkut kuvien kera

Kesä <3

Mulla on ollut tosi toiminnallinen loma, olen käynyt uimassa rannoilla ympäri Lounais-Suomen ja juoksemassa kivoilla poluilla. Kokeilin polkujuoksua jopa Isokarin majakkasaaressa, tosin vain 1,5 kilometrin luontopolun verran. Monesta vierailukohteesta saisi omankin postauksen aikaan, mutta tyydyn nyt heittämään vain kuvaterkut eetteriin. Yhteistä kaikille kohteille on, että olen niihin/niissä juossut! Ihanaista kesän jatkoa lukijoille!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Päiväretki Vepsän saareen

Vepsä on ulkoilusaari Turun edustalla Airistolla. Olen käynyt saarella aiemmin kahdesti ja tämän kesän lomalla tuli kolmas vierailu. Saari on pieni, mutta sinne mahtuu vaikka mitä kivaa kesäpäivän aktiviteettia. Vepsässä on myös vuokrattavia mökkejä ja saunoja sekä vierasvenesatama, mutta omat reissut ovat olleet päivämatkoja ilman majoituksia. Turusta pääsee saarelle vesibussilla muutaman kerran päivässä ja edestakainen matka maksaa aikuiselta 16 euroa. Saarella on kahvila-ravintola ja hanasta saa juomavettä, joten edes omia eväitä ei välttämättä tarvita päiväretkelle!


Menimme tällä kertaa miehen kanssa kahdestaan, kun sattui sopivan aurinkoinen lomapäivä. Hiukan tuuli, mutta onnistuimme pysyttelemään Vepsässä suojan puolella saarta, ja vaikka lämmintä oli vain parikymmentä astetta, niin tarkeni mainiosti. Liikunnallista aktiviteettia saarelta löytyy monenmoista. Voi harrastaa minigolfia, frisbeegolfia, uintia ja patikointia luontopoluilla. Myös soutuveneen tai kanootin voi vuokrata. Lisätietoja saaresta löytyy osoitteesta vepsa.fi


Meidän ohjelmassamme oli tällä kertaa kiertää saaren frisbeegolfrata. Kartta radasta löytyy mm. täältä. Mielestäni rata oli kiva ja sopii myös aloittelijalle hyvin. Väylät olivat lyhyitä ja meren läheisyydestä huolimatta riski nakata kiekko veteen oli pieni. Muutamalla väylällä oli harhaheitolla vaara päätyä pusikkoon, mutta meillä kävi tällä kertaa tuuria, eikä kiekkoja joutunut kertaakaan etsimään pidempään, vaikka läheskään kaikki heitot eivät suuntautuneet ihan sinne minne piti. :D


Frisbeegolfin jälkeen kipusimme kalliosolaa pitkin saaren korkeimmalle kalliolle, josta onkin hienot näkymät merelle. Vepsä on muinoin toiminut salakuljettajien piilopaikkana, ja päiväretkeen tuleekin mukavasti seikkailutunnelmaa, kun kipuaa näköalapaikalle jyrkkää reittiä pitkin.


Kallioille kiivetessä ja laskeutuessa tuli kuuma, ja onneksi suojan puolelta löytyikin nopsaan kiva pikku poukama, jossa pääsi pulahtamaan uimaan. Vepsän hiekkaranta sijaitsi retkellämme tuulen puolella, joten oman privaatin uimapaikan löytäminen tyynestä poukamasta oli kiva ylläri.


Ennen kotimatkaa nautimme vielä pizzat ravintolan terassilla. Merimatkat Vepsään ja takaisin taittuivat aurinkoisessa säässä maisemia katsellen ja lämmöstä nauttien. Oli kiva kesäpäivä!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Kiva juoksureitti Maarianhaminassa

Ruotsinlaivalla olen jo tosi pitkään aina Maarianhaminan pysähdyksellä katsellut kaihoisasti Länsisatamasta lähtevää ulkoilureittiä. Risteilyalusten laiturin kohdalla aivan rannassa kulkeva ja sitten puusiltaa kallioiden taakse katoava reitti on näyttänyt kerrassaan houkuttelevalta juoksureitiltä. Tämän kesän lomareissulla pääsin vihdoin testaamaan lenkkireitin!


Ulkoilureitti kulkee Maarianhaminan länsirantaa ja kiertää eteläosassa katuja pitkin itärannan poluille. Reittikartta löytyy mm. turistikartasta, jota on jaossa laivoilla. Itse kysyin reitistä etukäteen Karkkipäivän Sannilta, koska netistä ei löytynyt selkeää karttaa, josta olisi nähnyt, mitä katuja pitkin länsirannalta noustaan etelän asuinalueelle. Sainkin hyviä vinkkejä, joiden turvin selvisin eksymättä! Otin mukaan myös tuosta turistikartasta leikatun kappaleen, josta oli hyvä seurata menoa. Länsipuolella ulkoilutie ei nimittäin ollut kovinkaan hyvin merkitty, ja ilman karttaa ja ohjeita olisin joutunut aika monessa kohtaa arpomaan, mistä mennä.


Tiistaipäivä oli meidän reissun ainoa kokonainen päivä, ja samalla päivä, jolloin saatiin sadetta aamusta iltaan. No, kun muut jäivät kämpille nukkumaan ja pitämään sadetta, minä suuntasin lenkille. Ja itse asiassa sää oli juoksulle ihan hyvä, sillä pisaroita ripsotteli vain hiukan ja varsinkin länsipuolella oli aivan tyyntä. Juoksin ensin majapaikastamme Torggatanilta Länsisatamaan ja etsin sieltä reitin alkupään.


Länsilaidalla juoksureitti kulki puista kävelytietä ja nousi portaita ylös kallioille. Näkymät merelle olivat juuri niin kivat, kuin olin ajatellutkin. Kalliosen osuuden jälkeen reitti laskeutui taas merenrantaan ja kohti pientä kalasatamaa. Kalakorttelista reitti jatkuikin sitten pyöräteitä pitkin asuinalueiden halki.


Etetäosassa oli upeita taloja ja vielä hienompia puutarhoja. Näin heinäkuun alkupuolella kukat olivat täydessä loistossa ja pysähdyinkin nuuhkimaan ja pällistelemään kukkasia tämän tästä. Reitti tarjosikin runsaasti koettavaa kaikille aisteille. Maisemien lisäksi mieleen jäi eritysesti polun reunasta leikatun heinän, piha-aitoina kasvavan jasmiiniin sekä itärannassa kukoistavan mesiangervon tuoksut.



Itärannan osuus reitistä koukkasin monen pienen poukaman kautta, joissa olisi voinut pulahtaa mereen. Lisäksi itäpuolella juoksin mm. leirintäalueen läpi. Loppumatkasta alkoi sataa hiukan enemmän, joten oikaisin puistosta kaupungintalon liepeiltä takaisin majapaikkaan, enkä jatkanut aivan Itäsatamaan asti. Matkaa kertyi yhteensä 7,8 kilometriä. Hölkkäsin leppoisaa vauhtia ja pysähtelin jatkuvasti, niin aika meni reippaasti päälle tunti.


Minusta on ihanaa päästä matkoilla myös juoksemaan. Se tarjoaa kivan hengähdystauon yksin vain omien ajatusten kanssa. Lisäksi matkakohteesta näkee ja kokee aina eri puolia juosten. Tämä Maarianhaminan juoksureitti oli ehdottomasti kokemisen arvoinen, mulle jopa yksi matkan kohokohtia. :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...