sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kiireinen viikko

Tähän viikkoon on mahtunut kaikenlaista hässäkkää; pikkujoulut, työmatka, koira- ja kissavahtina olemista. Vapaa-ajalla olen silti pyrkinyt priorisoimaan juoksua, mutta en bloggaamista. :)

Olen jatkanut lyhyitä, lähes päivittäisiä lenkkejä. Tälle viikolle tuli juoksusta vain kaksi vapaapäivää. Pikkujoulujen vuoksi tiistaina ja päänsäryn ja jouluostosten vuoksi perjantaina en juossut. Olen huomannut, että lyhyille lenkeille on henkisesti helppo lähteä, vaikka olo olisikin väsynyt tai sää yhtä kaamea kuin mitä tällä viikolla on ollut.


Mulla on loppuvuoden juoksuille vain yksi tavoite, eli saada tonni täyteen tänä vuonna juostuja kilometrejä. Alkuvuonna en olisi uskonut, että pystyn tavoittelemaan 1000 kilometrin juoksua, kun selkä- ja polvivaivan myötä pystyin tuskin ollenkaan juoksemaan. Polvi on nytkin vähän kenkunnut, ja senkin vuoksi pidän lenkit lyhyinä. Tällä viikolla polvi otti nokkiinsa pikkujoulujen tanssilattialla pomppimisesta! Juoksu ei tunnut sitä nyt edes kovin paljoa rasittavan, joten uskallan hipsutella lyhyitä lenkkejä polvesta huolimatta.


Tonnin tavoitteesta puuttuukin enää alle 70 kilometriä kun vuotta on vielä 3 viikkoa jäljellä. Toki vielä voi kaikki mennä pieleen, mutta pyrin edelleen juoksemaan lyhyitä lenkkejä mahdollisimman usein ja toivon saavani kilometrit hissukseen kasaan.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Vinkit talvijuoksuun

Talvi - mikä ihana syy jäädä sohvanpohjalle. Vaikka inhoankin talvea - kylmää, pimeää ja liukkautta - olen silti jo useamman vuoden juossut vuoden ympäri ulkona säällä kuin säällä. Toki talvikuukausina määrät ovat pääosin olleet pienempiä, mutta varsinaisesti talvikeli ei ole mikään syy jättää juoksuharjoittelua. Lenkkejä voi harventaa ja lyhentää, ja keskittyä enemmän lihaskuntoharjoitteluun ja kehonhuoltoon. Kuitenkin paras tuntuma juoksuun säilyy vain juoksemalla. Sisäjuoksu ei ole myöskään mun juttu. En ole päässyt sinuiksi juoksumaton kanssa ja muutenkin pitkien matkojen juokseminen sisätiloissa ei tunnu yhtään kivalta. Maisemien vaihtuminen, raitis ilma ja onnistumisen tunne siitä, että saa itsensä ylös, ulos ja lenkille, ne tuovat juoksuun hyvää fiilistä talvellakin.


Tässä kymmenen vinkkiä, joilla talvijuoksu on mielekkäämpää ja turvallisempaa:
  • Liukkaus on hyvän talvijuoksufiiliksen vihollinen numero 1. Lumella on yleensä hyvä juosta, mutta kengissä on eroja pitävyydessä lumisella alustalla. Nastakengät ovat ainoat, jotka pitävät jäällä kunnolla. Omaan jalkaan sopivat nasturit löytää vain kokeilemalla. Jos ei löydä sopivia nastureita, niin vaihtoehtoina ovat myös kenkien päälle viritettävät nastat sekä kenkiin kiinnitettävät irtonastat.
  • Kerrospukeutuminen kannattaa. Tämä on monelle varmasti itsestäänselvyys, mutta sen enempää ali- kuin ylipukeutuminenkaan ei ole järkevää. Lenkillä saa ja pitääkin olla hiukan vilpoinen suunnilleen ensimmäisen kilometrin ajan. Uloin kerros tuulenpitävä, alin kerros hengittävä ja kosteutta iholta siirtävä. Välikerros tarpeen mukaan.
  • Asusteilla voi säätää lämpötilan mukaista pukeutumista noin +-5 astetta. Buffi kaulaan, juoksuhanskat käteen ja päähän panta tai pipo, niin tarkenee selvästi paremmin.
  • Kovilla pakkasilla paleltuvat herkimmin naama, korvalehdet sekä kropasta reidet. Ylimääräisenä kerroksena villahousut tai juoksuhame auttavat alakropan suojaamisessa. Pipon pitää peittää myös korvalehdet ja buffin voi vetää leuan ja nenän suojaksi. Naamaa voi olla hankala suojata, mutta jos on hyvin kylmänarka, apu voi löytyä kommandopiposta.
  • Kylmä hengitysilma aiheuttaa monille ongelmia. Nenän kautta hengitettäessä ilma lämpenee hiukan, mutta juostessa voi olla mahdotonta hengittää nenän kautta. Suun edessä buffi auttaa. Jos sinulla on astmaa tai pakkasilman hengittäminen tuntuu erityisen pahalta, niin kuuntele kroppaasi ja jätä pahimmilla pakkasilla juoksut väliin.
  • Lumi pysyy poissa juoksukengistä esimerkiksi säärystimien ja gaiterien avulla. Gaiterit viritetään suojaamaan nilkkaa siten, että remmi kulkee jalan alta ja suoja kiinnitetään kenkään.
  • Jos sukat kastuvat juostessa, liike lämmittää varpaita jonkin verran, eli lyhyellä lenkillä ei tarvitse huolestua. Pidempää lenkkiä ei kannata tehdä, jos jalat kastuvat heti lenkin alkuun.
  • Vaihda kotona kuivat vaatteet, ota lämmin suihku ja juo kuumaa, niin lämpenet kunnolla pakkaslenkin jälkeen.
  • Näe ja tule nähdyksi! Hyvän otsalampun kanssa lenkit pimeässäkin onnistuvat. Heijastimet ja heijastavat juoksuvaatteet ovat talvella ihan must.
  • Hyvä vinkki ympärivuotiseen juoksuun on se, että suunnittelee etukäteen lenkkipäivät kalenteriin ja tekee juoksemaan lähdöstä rutiinin. Näin juoksemaan lähtö on helpompaa myös huonolla kelillä. Säätila kannattaa ottaa huomioon, ja tehdä suunnitelmista sen verran väljiä, että lenkkiä voi kelin mukaan lyhentää tai hidastaa.

Täällä Turussa oli eilen ja toissapäivänä talvista, kun välillä maassa on ollut lunta jopa sentin verran! Eilisellä aamupäivän lenkillä oli kivan talvista ja jouluista, kun kuuntelin hölkätessä joululauluja kuulokkeista. Lumesta innostuneena aloin sitten naputella tätä postausta. Nyt lumi onkin taas sulanut, sataa vettä ja lämmintä on viitisen astetta. Turun talvi on aika lailla samanlainen kuin Suomen kesä, lyhyt ja vähäluminen. :D

torstai 30. marraskuuta 2017

Märkä ja masentava marraskuu

Onpa ollut pitkä marraskuu! Jotenkin tänä vuonna tämä pimeys ja ankeus on tosissaan koetellut jaksamista ja olen tuntenut itseni tavanomaista väsyneemmäksi koko kuun. Marraskuu on varmaan tuntunut niin synkältä osittain siksi, että sateita ollaan saatu enemmän kuin tarpeeksi. Kuukauden kuvia selatessa löysin sentään muutaman vähän värikkäämmänkin kuvan, mutta harvassa ovat olleet kuivat ja aurinkoiset päivät.


Juoksusuunnitelmat menivät heti alkukuusta plörinäksi, kun olin flunssassa suunnilleen pari viikkoa. Haaveet marrasputkesta sai haudata ja jättää putkijuoksut muille. Flunssa oli harvinaisen ärhäkkä. Viikon jälkeen luulin taudin jo menevän ohi, mutta sitten kurkku kipeytyy uudestaan ja sain kurkunpäätulehduksen. Siinä olikin sitten kärvistelyä, kun en saanut puhua ja kurkkukipu sekä yskä vaivasivat päiväkausia (ja yöt myös). En tunne olevani vieläkään täysin kunnossa, sillä yskin edelleen toisinaan.


Juoksin marraskuussa 74 kilometriä. Ottaen huomioon flunssan niin ihan ok, mutta 120 kilometrin tavoitteestahan tuli jäätyä selvästi. En ole vieläkään uskaltanut juosta kuin hyvin kevyitä lenkkejä, koska olo on vieläkin puolikuntoinen. Toisaalta neljän kilometrin hitaat hölkät on ollut helppo lomittaa muiden arjen touhujen väliin. Samalla linjalla aion jatkaa myös joulukuussa. Eli lyhyitä lenkkejä lähes päivittäin. Vuoden alusta juostuja kilometrejä on kasassa 884, joten eihän tässä muu auta, kuin laittaa joulukuun tavoitteeksi juosta tonni täyteen.


tiistai 28. marraskuuta 2017

Lyhyillä lenkeillä kaamosväsymystä karkottamaan

Mun haaveet marrasputkesta kaatuivat jo ennen kuin marraskuu ehti alkaakaan. Sitkeän flunssan jälkeen on ollut epävarmaa palata juoksun pariin, ja mua vaivaa edelleen yskä. Siksi en ole nyt marraskuussa juossut kuin lyhyitä kevyitä lenkkejä, etten rasittaisi itseäni liikaa.


Olen kokeillut myös putkessa juoksua tässä loppukuusta, ja pyrkinyt juoksemaan lähes joka päivä, jos siihen vain on järkevästi ollut aikaa. Lenkit ovat olleet kevyitä neljän kilometrin hölkkiä. Olen pyrkinyt siihen, että lenkille olisi mahdollisimman helppo lähteä, koska marraskuun säät eivät todellakaan ole houkutelleet ulkoilemaan. Yleensä olen tähän aikaan vuodesta ollut tyytyväinen siihen, jos ei ole ollut liukasta, mutta nyt on ollut niin synkkää, että sula maa on ollut laiha lohtu.


Lähes joka päiväinen lyhyt happihyppely onneksi todella auttaa kaamosväsymykseen. Mulla on myös käytössä aina aamuisin kirkasvalolamppu ja napsin d-vitamiinia talvikuukausina, mutta ulkoilu piristää parhaiten juuri työpäivän jälkeen. Silloin kun mieli tekisi vaan jäädä sohvanpohjalle koko illaksi, niin lyhyt lenkki aktivoi siihen malliin, että sen jälkeen jaksaa vielä tehdä jotain muutakin. Tai jos ei jaksakaan, niin ainakin voi hyvillä mielin hautautua peiton alle, kun on jo liikkunut.


Ihan joka päivä en ole viitsinyt lähteä edes lyhyelle lenkille. Eilen kastuin töistä kotiin kävellessä litimäräksi ja kotiin päästyä olo oli niin viluinen, että jätin lenkin väliin ja painelin suoraan kuumaan suihkuun. Tänään lähdin sitten duunista hiukan aikaisemmin päästäkseni juoksemaan päivänvalon aikaan. No, hämärä tuli jo ennen lenkkiä, ja sateinen sää teki maisemasta entistä harmaampaa. Lenkille lähtiessä vesisade vaihtui räntätuiskuksi ja loppulenkistä tuli jo märkää lunta. Mutta kannatti lähteä, ihan hyvin kulki juoksu ja nyt on taas hiukan pirteämpi fiilis!


Tämän päivän lenkille en edes ottanut puhelinta mukaan, se olisi kuitenkin kastunut. Mutta viime lauantaina pääsin pitkästä aikaa juoksemaan poluilla, ja vieläpä kuivassa kelissä; postauksen kuvat ovat tuolta lenkiltä.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Minä vahingossa maratonille

Olen katsellut ensi vuoden juoksukisoja sillä lailla toisella silmällä. Varovasti, että jospa ensi keväänä jo pystyisin täysipainoiseen harjoitteluun vaivojen jälkeen. Ehkä jotain pidempääkin matkaa voisi harkita, mutta toimisin järkevästi ja jättäisin ilmoittautumisen kevääseen.

Hups. Harkitsemani tapahtuman ilmoittautuminen olikin Black Friday -tarjouksessa kympin halvempi. Sorruin. Pari klikkausta myöhemmin olin ilmoittautunut ja maksanut ilmoittautumisen elämäni toiselle maratonille. Ensimmäisestä onkin jo kaksi vuotta aikaa, ja se oli ennen näitä polvi- ja selkävaivoja. Onneksi seuraavaan on aikaa vielä yli puoli vuotta, mutta tästä se alkaa, maratonprojekti kohti Forssan Suvi-iltaa 16.6.2018!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...