perjantai 15. tammikuuta 2021

Talvijuoksua

Talvi! Sitä ei ole nyt voinut olla huomaamatta, jos vain on kurkistanut joko ulos tai iltalehtien sivuille. Lumi-inferno tai pelottavan kova pakkanen, tai sitten vain Suomen vuodenaikoihin melko perinteisesti kuuluva luminen talvikeli.

Jeps, itsekin olen käynyt lenkeillä ihan jo senkin takia, että olen saanut ottaa kuvia lumisesta winter wonderlandista ja fiilistellä pikkupakkasia. Talvi ei ole suosikkivuodenaikani, mutta talvikeleistä suosikkini on tällainen luminen keli. Nyt kun pakkaslukemat täälläkin painuivat -20 asteeseen, en ole käynyt kuin lyhyellä kävelylenkillä, mutta tuossa -10 kieppeillä teen vielä ihan normaalisti juoksulenkkejä.


Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka eivät talvijuoksua harrasta, sillä itsekin inhoan liukasta, kylmää ja pimeää. Juoksuharrastukseni alkutaipaleella en todellakaan juossut talvisin, eihän minulla ollut edes kunnon varusteita moiseen, ja ilman varustautumista ei talvijuoksusta tule oikein mitään. Lisäksi omaan ehkä maailman surkeimman tasapainon, ja liukkailla köpöttelen menemään kuin lonkkavaivainen mummo, siksipä talvikelit ovat olleet aina mulle haastavia.

Taisi olla talvi vuonna 2012, kun juoksin ensimmäistä kertaa ympäri vuoden, ja sen jälkeen olen vähitellen kartuttanut sekä kokemuksia talvijuoksusta että ympärivuotiseen juoksuun sopivaa juoksuvaatekaappia. Kerrospukeutuminen lienee kaikille jo tuttua, eli en ala siitä nyt kirjoitella itsestäänselvyyksiä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman sanan ihan omista kokemuksista ja ajatuksista talvijuoksun suhteen. Liikunta ja varsinkin juoksu lämmittää yllättävänkin paljon, mutta kesäkuteissa ei tule toimeen pakkaskeleillä. Tuulenpitävällä päällyskerroksella ja ihonmyötäisellä hengittävällä aluskerroksella pääsee kuitenkin yllättävän pitkälle. Tuohon väliin voi heittää melkein mitä tahansa, vaatteen ei tarvitse olla mitään superteknistä matskua, ainakaan lyhyemmillä lenkeillä. Kurkkaa tästä mun 10 vinkkiä talvijuoksuun. Vinkkien tarkoituksena on muistuttaa jutuista, joiden ansiosta talvijuoksu on mielelläämpää ja turvallisempaa.


Mulla ei ole mitään erityisen lämpimiä merinovillaisia aluskerrastoja tai erikseen mitään välikerroksen pukinetta, vaan johonkin -10 asteeseen asti pärjää mielestäni aika hyvin vetämällä päälle ohuet trikoot sekä pitkähihaisen juoksupaidan ja heittämälle päälle tuulitakin ja -housut. Juoksuhanskat, panta ja säärystimet ovat loistavia hankintoja, joilla voi säädellä hyvin pukeutumista säätilan mukaan. Pakkasella juostessa kannattaa suojata erityisesti kädet, jalat (nilkat!), kaula ja pään alue, yleensä kroppa pysyy äärialueita paremmin lämpimänä. Karseimmilla keleillä tekee sitten sellaisen lenkin, joihin varusteet ja oma fiilis riittää, talvijuoksussa pitää olla valmis joustamaan ohjelmasta olosuhteiden mukaan.


Viime vuosina olen kuitenkin alkanut palella lenkeillä useammin kuin ennen. Jos on sellainen vartalonmalli kuin minulla, niin reisiin ja peppuun on kertynyt jonkin verran rasvaa, ja nuo alueet kylmettyvät herkästi. Liekö ikääntyminenkin huonontanut kylmänkestävyyttä, koska tosiaan vähän nuorempana pärjäsi talvikeleillä vähemmillä vaatteilla kuin nykyään.

Nykyään kaipaan siis erityisesti reisien ja pepun suojaksi lisälämmikettä, eikä oikeanlaisten vaatteiden löytäminen ole ollut ihan itsestäänselvää. Facebook-ryhmässä vinkattiin, että toppahame toimii myös juoksulenkeillä. En ollut aiemmin osannut ajatella, että toppavaatteet voisivat toimia juostessakin, mutta tuo vinkki topatusta hameesta oli ihan loistava! Hame tuo lisälämmikettä lantion alueelle ilman, että sisäreisissä hankaa paksut vaatekerrokset. Toppahameita on erilaisia, aina nilkkapituisista ja untuvatäytteisistä taukohameista lyhyisiin ja hyvin kevyisiin hamosiin, jotka soveltuvat parhaiten juoksuun. 

Nostin tähän esittelyyn joululahjaksi saamani juoksuhameen, koska olen sitä nyt päässyt jo parin viikon ajan testaamaan. Toppahameen tuotelinkit ovat mainoslinkkejä, eli jos teet ostoksia linkin kautta, saan ostoksesta pienen komission. Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti.

Haglöfsin lyhyt toppahame toimii talvijuoksussa.


Sain tämän jouluna toivelahjana tämän Haglöfsin ultrakevyen talvihameen. Haglöfsin hame on lyhyttä ja kevyttä mallia, ja se pakkautuu myös pieneen tilaan. Hame painaa vain 100 grammaa, eli alle puolet siitä, mitä vastaavat hameet yleensä. Hameessa hyvää on myös sivussa oleva täyspitkä vetoketju sekä vetoketjullinen tasku. Jouduin miettimään kahden koon välillä aika pitkään. M-koko oli hiukan nafti, mutta L-koko selvästi iso. Hameessa on joustovyötärö, mutta ei säätömahdollisuutta esim. kiristysnyörein, joten otin tuon pienemmän koon. Nyt kun pakkaslukemissa mentiin reippaasti miinusasteille, niin hame oli kyllä hiukan kireä. Siinä kohtaa molemmistä päistä avautuvasta vetoketjusta oli hyötyä. Kun vyötäröä paksuunnuttivat trikoot ja tuulihousut sekä vielä housunkaulukseen tungettu talvijuoksupaita, ei hame kiristänyt, kun avasin vetoketjua vyötäröltä.


Lumi on alustana kivan pehmeä ja useimmilla normilenkkareilla tarpeeksi pitävä. Möykkelöiseksi jäätynyt sohjo, kiiltäväksi lanattu lumi tai ihan kunnon jää ovat sitten niitä haastavia alustoja, joille en oman surkean tasapainoni kanssa lähde yleensä ilman nastoja. Nastalenkkarit ovat pitävyydeltään ylivoimaiset, ja mikäli testejä on uskominen, Icebugit ovat pitävimmät - joskaan eivät ehkä juostavimmat - nastalenkkarit. Moni liputtaa Sarvojen puolesta, ja jos olisin nyt ostamassa nasturia, varmaan kokeilisin ensimmäisenä Sarvan kenkiä alle. Itse ostin nastoilla varustetut juoksukengät ties kuinka monta talvea sitten, ja pääsyin tuolloin Icebugin malliin. Mun jaloille tuo osoittautui sitten juostessa ei-ihan-niin-sopivaksi malliksi, mutta lyhyillä lenkeillä kenkä toimii, talvella en pitkiksiä juuri juoksekaan. Työmatkoilla kenkä on joinain talvina ollut ihan ehdoton, kun Turkuun osuu välillä hullun liukkaita aikoja. Joinain työaamuina olisin ilman nastureita varmaan vaan jäänyt kotipihalle uikuttamaan, kun joka suuntaan kävelytiet olivat vain kirkasta jäätä. Nastoja tarvitsee kuitenkin yllättävän harvoin, mutta silloin kun tarvitsee, ne ovat ihan ehdottomat. Tarkistin äsken Garminin tilastoista, ja olen hankkinut nuo mun nastalenkkarit 6 vuotta sitten, mutta juossut niillä vain 120 kilometriä. Siinä mielessä hankinta kannattaa, että ainakin sitten kaapissa on pitävät kengät kun niitä oikeasti tarvitaan!

Talvella turvallinen juoksu saattaa vaatia myös hiukan luovuutta. Silloin kun mulla ei vielä nastureita ollut, mutta keli oli liian liukas tavalliselle kengälle, keksin juosta läheistä puistoa ympäri. Puiston polut olivat nekin liukkaat, mutta juoksinkin polun vieressä lumisella nurmella. Alusta oli hiukan upottava, mutta ei ainakaan liukas! Noin 1,3 kilometrin mittainen kierros oli ihan hyvä juostava, ja enimmillään taisin tehdä yli 7 kilometrin lenkin vain kiertämällä tuota puistoa. Hulluilla on tunnetusti halvat huvit, joten lapsuudenkotini ympäristössä jalostin ideaa juosemalla ympäri peltoa, kun maalaismaisemissa mitään hienoja kaupunkilaispuistoja ole! Puitu ja lumella kuorrutettu viljapelto on sekin ihan hyvä juostava, sänkipelto lienee sitten vähän turhan möykkelöinen. Jos kotimaisemista löytyy laajat viljavainiot, voi kierrokselle saada ihan kunnolla pituutta, tuo "oma" pellonkirtolenkkini oli noin 800 metriä pituudeltaan. Lounais-Suomen vähälumisina, mutta liukkaina talvina nämä lenkit ovat mielestäni ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.


Nyt on tosiaan ollut sekä aika kivoja talvikelejä että niitä hiukan haastavampia ulkoilusäitä. Olen joskus juossut myös yli 20 asteen pakkasessa, mutta nyt täällä luvattiin kovaa pakkasta vain pariksi päiväksi, joten jätän kovimmalla pakkasjaksolla juoksun väliin. Toivottavasti viikonlopuksi saadaan hiukan lauhempaa, tyyntä ja aurinkoista keliä, niin pääsee juoksemaan kunnon lumilenkkejä!

torstai 7. tammikuuta 2021

Uusia alkuja

Loppuvuodesta olin vähän väsynyt. Kun sain tonnin täyteen viime vuonna juostuja kilometrejä, ei mulla oikein ollut enää motivaatiota juosta. Kun uusi vuosi käynnistyi hienosti kolmen päivän vapaalla, tarjosi se hyvän startin juoksuvuoteen. Vaikka en ole nyt kummoisessakaan juoksukunnossa, mahdollisti kolmen päivän spurtti heti vuoden alkuun 20 kilometriä kohti tämän vuoden tavoitetta. Juoksuharrastuksen myötä kuukauden ja vuoden alkamisesta on tullut eritavalla merkityksellistä. Kilometrien keräys alkaa puhtaalta pöydältä aina kuun ja vuoden alussa ja se motivoi saamaan hyvän startin. 

Olen huomannut tässä vuosien saatossa, että olen enemmän aloittaja kuin loppuun saattaja. Innostun herkästi uusista jutuista. Homman saaminen valmiiksi, sen kanssa on vähän niin ja näin. Toisaalta juoksu on opettanut ihan uudenlaista pitkäjänteisyyttä. Olen innokas kilometritavoitteiden puolestapuhuja. Kertyvät kilometrit ovat konkreettisia ja ihan jokainen lenkki vie tavoitteeseen. Koko vuoden kilometritavoite opettaa pitkäjänteisyyttä ja palastelemaan tavoitetta pienempiin osiin.

En ole vielä määritellyt tämän vuoden juoksutavoitteita muuten kuin kilometrien osalta. Tavoittelen taas satasen kuukausia ja koko vuonna 1200 kilometrin juoksua. Viime vuonna kilpirauhasen liikatoiminta sotki tavoitteet ja lääkitys jatkuu osaltani edelleen, joten se tuo omat epävarmuustekijänsä juoksuvuoteen. Kisatavoitteet ja muut suunnitelmat tarkentuvat varmaan tässä vähitellen, mutta yritän pitää tämän vuoden väljänä, koska voi hyvinkin olla, että muu elämä myös sotkee hiukan juoksuja.

Aloitin nimittäin nyt vuoden alusta myös opiskelut työn ohella ja tarkoitus on suorittaa tänä vuonna ihan reippaanlaisesti opintopisteitä. Tämä se vasta hirvittääkin. Opiskeluajoista on jo aikaa, ja täytyy myöntää, etten ole koskaan erityisen hyvin hallinnut opiskelutekniikkaa ja omaa ajanhallintaa. Se juttujen loppuunsaattaminen on kovin usein jäänyt viimeiseen iltaan tai yöhön. Nyt tietysti yritän toimia fiksummin, jo ihan senkin takia, että koska käyn myös kokopäivätyössä, on pakkokin suunnitella ja aikatauluttaa opintoja niin, että aikaa niiden suorittamiseen on riittävästi. 

2020 ei ollut huono vuosi. Uskallan näin sanoa huolimatta siitä, että tosiaan sairastuin kilpirauhassairauteen ja koska korona. Silti oman elämän palikat olivat enimmäkseen mallillaan. Tältä vuodelta toivon kuitenkin enemmän tapahtumia, enemmän värejä ja uusia juttuja. Olkoon 2021 edeltäjäänsä parempi ja aktiivisempi!

keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Joutilas joulukuu

Juoksin joulukuussa yhteensä 82 kilometriä. Ja nyt täytyy tunnustaa, että olisin hyvin ehtinyt juosta satasenkin täyteen, mutta jätin lenkkejä väliin ihan laiskuuttani. Tunsin myös oloni aika väsyneeksi ja sekin kannusti jättämään juoksuja vähemmälle. 

Syksy on ollut pimeä ja pitkä. Vaikka nyt syksyllä etätyöt ovatkin maistuneet ja hiljainen korona-arki ihan sopii minulle, on tässä ollut kuitenkin tosi monta kuukautta ilman lomaa. Ja ilman juuri mitään muuta kuin sitä arkea. Siksi tuntuikin, että olin todella loman tarpeessa joululoman alkaessa. En kuitenkaan lomallakaan ollut kovin energinen vaan pikemminkin aika flegmaattinen. Olin kuvitellut, että lomalla juoksentelisin enemmänkin, mutta suurin osa joulukuun kilometreistä tulikin jo kuun alkupuolella. Joululomalla keskityinkin syömiseen ja pelaamiseen.


Joulukuu oli muutenkin aika tapahtumaköyhä kuukausi. Etäpikkujouluista ei tainnut jäädä juuri mitään juoruiltavaa työpaikan (etä)kahvipöytiin ja muutenkin elämä oli aika hiljaista. Eipä se juurikaan haittaa, mutta olen huomannut, että nyt kun on ihmisten kanssa jutuissa, niin pää on aika lailla tyhjä. Mistä ihmeestä sitä juttelee, kun ei tee mitään eikä tapahdu mitään? Korona-arki on tyhjentänyt kalenterin aika tehokkaasti, mutta aika kuluu ihan kivasti löhöillessäkin. 

Eipä tänne blogiinkaan ole nyt juuri enempää jaariteltavaa. Siispä toivottelen pirskahtelevaa vuodenvaihdetta! Palaillaan ensi vuonna!

maanantai 21. joulukuuta 2020

Juoksusaavutusten suhteellisuus

Kipittelin viikonloppuna täyteen tuhat kilometriä tämän vuoden juoksuja. Joskus syyskuun loppupuolella, kun pystyin juoksemaan täysipainoisesti ensimmäistä kertaa kilpirauhassairauden toteamisen jälkeen, ynnäilin kilometrejä, ja tosesin, että tonni olisi saavutettavissa, jos vain loppuvuoden juoksut menisivät putkeen. Ja meniväthän ne. 

Täytyy olla tyytyväinen, että näinkin hankalan juoksuvuoden päätteeksi saa tonnin tauluun. Mutta.

Olen toki iloinen, että pääsin näihin lukemiin. Myös miesystäväni juoksi tänä vuonna yli tuhat kilometriä, ja hänelle tämä on ensimmäinen juoksuvuosi. Olen hänen saavutuksestaan älyttömän ylpeä. Jopa niin, että leivoin tonnikakun juoksujen kunniaksi. ;D

Minullekin ensimmäinen tonni oli ylpeyden arvoinen suoritus. Olen juossut ensimmäisen kerran tuhat kilometriä vuodessa vuonna 2013. Silloin se oli iso saavutus, ja jotain, jonka eteen tein tosissani syyskauden ajan töitä. Sen jälkeen tuhat kilometriä onkin tullut täyteen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta joka vuosi. Selkävaiva vei syksyllä 2016 minut elämäni pisimmälle juoksutelakalle ja tuon vuoden kilometrit jäivät lukemaan 780.

Tunnetusti vain nälkä kasvaa syödessä. Selkävaivojen jälkeen olin taas mainiossa juoksukunnossa ja tuntui luontevalta asettaa vuositavoite 1200 kilometriin, keskiarvo 100 kilometriä kuukaudessa on sekin mukavan pyöreä luku. Viime vuosi onnistui vielä olemaan niin huikea juoksuvuosi, ja ennätysvuosi 1437 juoksukilometrillä. Sen jälkeen tuhat kilometriä on vähän meh.

Juoksussa saavutuksen tunne on kovin suhteellista. Kun kyse on urheilulajista, jossa voi mitata ainakin matkaa ja aikaa, niin kyllähän sitä helposti tavoittelee joko kovempia kilometrejä tai nopeampia aikoja. Tai molempia. Itselleni kilometritavoite on sopinut mainiosti. Olen hidas juoksija, mutta kilometrit ovat armollisia. Ne eivät katso juoksunopeutta, vaan kertyvät myös niillä hissuttelulenkeillä. Toisaalta kilometrit ovat myös lahjomattomia, koska jokainen askel on itse otettava.


Ynnäilen tätä juoksuvuotta varmasti vielä tarkemmin myöhemmin. Nyt mielessä on päällimmäisenä se, että olihan tämän mulle aika lailla välivuosi. Ei maratonia, eikä edes puolikasta, kuten aina aiempina vuosina. Saavutinko oikeastaan mitään, mistä edes kannattaisi kirjoittaa?

Välillä on vaikea olla armollinen itselleen, vaan sitä vaatii itseltään liikoja. Tilanne oli kuitenkin, että juoksujen jäädessä tauolle olin hyvin sairas ja lääkäri määräsi minut liikuntakieltoon. Kuvittelin tosin silloin itse, että toipuminen olisi nopeampaa. Ihan hyvä, etten tiennyt, miten pitkään juoksukuntoon pääsemisessä kestäisi, sillä ajatus olisi ollut aika masentava. Kuitenkin nyt olen suht koht kunnossa. Edelleen vain tilanne on sikäli epävarma, että syön lääkkeitä kilpirauhasen liikatoimintaan, ja lääkitys jatkuu vielä pitkään ensi vuonnakin. Sen jälkeen katsotaan, onko tauti remissiossa vai palaako liikatoiminta heti, kun lääkitys päättyy. On hiukan vaikea katsoa luottavasti tulevaan, kun tuo on jossain vaiheessa edessä.

Olen vähän sellainen elämysnarkkari, joka kaipaa aina uusia kokemuksia, nähtävää ja koettavaa. Tämän vuoden tuhat juoksukilometriä ovat olleet lyhyitä lenkkejä enimmäkseen tutuissa maisemissa. Onneksi sain miesystävästä polkujuoksukaverin ja sitä kautta tuli tutustuttua myös uusiin hienoihin polkujuoksureitteihin. Ne ovat tarjonneet hienoja juoksuelämyksiä.

Jos pudottaisi pois ne kuukaudet, jolloin olin juoksutelakalla tai taapersin toipilaana, olen tänäkin vuonna juossut yli 100 kilsan kuukausia aina, kun olen ollut täydessä terässä. Siihenkin täytyy olla tyytyväinen. Ehkä kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, että lähdin lenkille silloinkin, kun tiesin, etten vielä ole täysin kunnossa. Lähdin juoksemaan, vaikka tiesin, ettei se tuntuisi hyvältä. Tiesin, ettei juoksukunto nousisi ilmaiseksi. Elämysjuoksuja kaipaan, mutta juoksen myös silloin, kun ainoa saavutuksen tunne on tieto siitä, että sain sentään itseni liikkeelle. Siinä mielessä tästä tonnistakin voi olla ylpeä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Jouluhaaste: 24 kysymystä joulusta

Bongasin tällaisen blogeissa kiertävän jouluhaasteen ja nappasin sen omaan blogiin, vaikka minua ei kukaan haastanutkaan! (olen hieman epäinspiroitunut kirjoittamaan juuri nyt juoksusta...)



1. Lempijoululaulu?
Kuuntelen joka jouluna Raskasta joulua -levyjä. Noilta levyiltä suosikiksi on tullut Julen är här -biisi, koska olen kuunnellut sitä paljon juostessa. Kirjoittelin viime vuonna joulumuiston tuohon joululauluun liittyen.

2. Jouluelokuvasuosikkisi?
En ole katsonut kovinkaan montaa jouluelokuvaa, mutta on yksi, josta tykkään, eli Love Actually. Mulla on outo fictional crush tuon leffan elähtäneeseen rokkikukkoon (nolostumishymiö).

3. Paras jouluherkku?
Tämä on vähän erilainen herkku kuin varmaan monella. Meillä tehdään joka joulu itse italiansalaattia, ja se on mun ykkösherkku jouluna!

4. Missä vietät joulun tänä vuonna?
Lapsuudenkodissani.

5. Oikea vai muovinen joulukuusi?
Aito kuusi, naapurin metsästä tietysti kähvelletty. ;)

6. Mitä traditioita odotat eniten?
Kyllä se on aattopäivän jouluateria. Pidän myös siitä, kun talo hiljentyy ja itse käperryn sänkyyn lahjakirjan, suklaan ja italiansalaatin kanssa.

7. Milloin avaatte lahjat?
Jouluaattoiltana, sen jälkeen kun ollaan käyty hautausmaalla alkuillasta.

8. Kumpi on parempaa, lahjojen antaminen vai saaminen?
Tykkään kyllä molemmista. Yritän aina keksiä kaikille tarpeelliset ja saajan näköiset lahjat, ja on kiva onnistua löytämään jotain, joka oikeasti ilahduttaa. Mutta kyllä musta on myös ihana saada lahjoja, vaikkapa jotain sellaista, mistä tykkään, mutta jota en raaski itselleni ostaa.

9. Millainen paketoija olet?
Suunnitelmallinen. Mietin, mikä paperi ja nauha sopii juuri kyseiseen lahjaan. Lisäksi joulupakettini ovat aina tosi värikkäitä ja varmaan jonkun mielestä mauttomia.

10. Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?
En kyllä halua mitään punavihreää akryylineuletta jouluksi, ihan turhakkeita. Mutta minulla itseasiassa on joulupaita. Laitan aina jouluisin päälle edesmenneeltä äidiltäni jääneen pehmoisen harmaan neuleen. 

11. Ihanin joulumuisto lapsuudesta?
Kyllä se on koko jouluaaton tunnelma. Olen pienestä pitäen ollut se, joka koristelee kuusen aattoaamuna, taustalla joulupukin kuumalinja ja Lumiukko-piirretty. Sitten päivän mittaan tiivistyvä jännitys, kun odottaa, mitä illansuussa avattavista paketeista löytää.

12. Oudoimmat lahjat, joita olet saanut?
Tähän oli vaikea keksiä mitään. Ehkä joku Iittalan kynttilänjalka, joka ei ollut yhtään mun näköinen, mutta kuitenkin vähän kalliimpi tuollaiseksi sisustustuotteeksi, se oli käytännössä ongelmajätettä.

13. Mitä perinteitä haluat siirtää lapsellesi?
Ei lapsia, joten en myöskään pääse siirtämään perinteitä perinteisessä mielessä. Siskon lapsille on siirtynyt ainakin meidän perheen tapa viettää joulua yhdessä ja jouluruokien tärkeys.



14. Oletko koskaan tehnyt piparkakkutaloa?
Ehkä, en muista ihan varmasti. Pipareita leivotaan aina perheen kesken ennen joulua, mutta kun erilaisia muotteja on noin 40, ei siinä oikein enää kaipaa lisäksi piparitaloa.

15. Suosikkipuuhasi joululomalla?
Kirjojen lukeminen ja suklaan syönti on ollut perinteistä suosikkipuuhaa. Joinain vuosina olen myös pelannut koneella tosi innokkaasti. Samoin lautapelien pelaaminen on kivaa. Ja tietysti lenkillä käynti.

16. On jouluaatto, mitä kupissasi on?
Kupissa lienee kahvia ja lasissa Cocis zeroa.

17. Jos voisit ostaa ainoastaan yhden lahjan tänä vuonna, kuka sen saisi?
Ääh, tämähän on ihan mahdoton. En halua vastata.

18. Mitkä värit tekevät joulusi?
Punainen, vihreä ja kulta.

19. Mistä jouluperinteestä et pidä tai minkä skippaat?
Meidän perhe on ihan pakanoita, joten kaikki uskontoon liittyvä skipataan. Joulu on perinteinen perhejuhla, joka merkitsee talven pimeimmän ajan päättymistä ja tuo valoa kaamokseen, ja ruokineen ja lahjoineen aika maallinen juhla meille.

20. Oletko viettänyt joulua muualla kuin kotimaassasi?
En ole. En haaveile joulusta ulkomailla.

21. On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?
Sitä italiansalaattia, laatikoita, sallattia (eli rosollia), perunaa, piimäjuustoa, sienisalaattia.

22.Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?
Valkoiset, näyttävät nätimmiltä.

23. Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai -päivästä?
Jouluaatto on tärkeämpi. Se aloittaa joulun juhlinnan.

24. Mikä joulussa on parasta?
Ruoka, läheisten kanssa oleminen, rentoutuminen. Joulun tunnelma.

Haasteen saa napata omaan blogiin!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...