lauantai 23. syyskuuta 2017

Kehonhuolto - niin helppo unohtaa

Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille! Tsemppiviestit todella lämmittivät mieltä!

Nyt, kun olen ollut nuutunut ja tehnyt pitkää päivää töissä, ovat juoksut ja bloggailut jääneet aika pitkälti viikonlopuille. Työpäivän jälkeen olen jaksanut lähteä juoksemaan vain satunnaisesti, mutta viikonloppuisin olen juossut yleensä yhden pidemmän ja toisen lyhyen, palauttavamman lenkin.

Tunnustan, olen toivoton mitä tulee kehonhuoltoon. Silloin kun kremppoja ja jumituksia on, niin jaksan venytellä ja huoltaa itseäni, mutta heti kun oireet lievittyvät, kehonhuolto jää. Liikunnan jälkeen lähes aina venyttelen, mutta usein sekin on vähän puolitehoista. Jos liikuntaan tulee jostain syystä tauko, niin silloin myös kehonhuolto usein jää. Näin on käynyt nytkin, ja olenkin aika jumissa.

Arki-iltoina sohvalla lojuminen ei ole kropan kannalta erityisen hyvä tapa viettää aikaa. Työpäivän jäljiltä hartiat ovat usein ihan juntturassa, sillä kiire ja stressi tekevät työasennosta helposti etukumaran ja istumisen tauotuskin on unohtunut. Kun lenkitkin jäävät pitkälti viikonloppuun, jää myös lenkin jälkeinen venyttely väliin. Mikä avuksi? Miten oikein saisin kehonhuollon osaksi arkea, kun iltaisin vain väsyttää ja laiskottaa?


Multa löytyy kotoa kyllä joogamatto, putkirulla ja hierontapallo, joten edellytykset monipuoliseen kehonhuoltoon löytyvät. Keväällä kokeilin muutaman kerran joogata netistä löytyvien tuntien parissa. Kymmenminuuttisia aloittelijoille sopivia joogatuokioita löytyy ihan youtubestakin, ja tuollainen pieni tuokio on pehmeä ja lyhyeenkin vapaahetkeen sopiva kokeilu.

Mulla on valitettavasti vähän sellainen joko-tai mentaliteetti. Joko menen lenkille ja sen jälkeen venyttelen ja rullailen. Tai sitten en mene, lojun vaan sohvalla ja syönkin mitä sattuu. Miten tuosta pääsisi sellaiseen mielentilaan, että vaikka ei jaksaisikaan muuta, niin vaikka joogaisi kymmenminuuttisen tai edes hiukan jumppaisi kivistäviä hartioita ja venyttelisi... Miten itsestään huolta pitäminen voikin joskus olla näin vaikeaa?!

Postauksen kuva on muuten parin vuoden takaa. Todistettavasti olen venytellyt edes joskus. :D

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kun kaikki ei ole kunnossa

Väsyttää. Unettomuusputki on taas päällä ja tälläkin viikolla monta päivää on mennyt ihan sumussa. Työkaverin huolestuneeseen kysymykseen vastasin vitsillä, että olen nukkunut viimeksi elokuussa. Paha vain, että jutussa on puolet totta. Viimeksi olen yön jälkeen tuntenut itseni kunnolla levänneeksi joskus kesällä.

Keväällä kirjoittelin pintaraapaisuna oman elämän leppoistamisesta. Neljän päivän työviikko teki todella hyvää, sillä loppuvuonna 2016 selkävaiva koitteli jaksamista ihan tosissaan. Osa-aikaisuuden viimeisinä kuukausina huhti-touko-kesäkuussa jo huomasin, ettei työaika millään riittänyt hommien tekemiseen, mutta työaikasaldossa oli varaa plussatunneille ja kesäloma vielä edessä. Loman jälkeen olenkin huomannut, etten oikein jaksa. Ennen lomaa jäi monta juttua töissä vähän puolitiehen, ja työn kausiluontoisuudesta johtuen alkusyksy on muutenkin kiireistä aikaa. Tähän syksyyn tuli vielä ylimääräistä kiirettä työrintamalle, ja alkusyksyllä onkin tuntunut, että elämä on aika pitkälti vain puurtamista.


Juoksu on mulle todella tärkeää myös henkisen hyvinvoinnin kannalta. Aivot tuulettuvat lenkkipolulla ja endorfiinit saavat mielialan nousuun. Vaikka kuinka olisi työstressiä tai muita huolia, juoksulenkin jälkeen on aina parempi olo. Kunhan vaan jaksaa mennä sinne lenkille. Ennen juoksuharrastusta olin ihan toivoton sohvaperuna, eikä tuo käyttäytymismalli ole unohtunut vieläkään. Arki-iltaisin sohvan kutsu on vahva, ja raskaan työpäivän jälkeen tuntuu usein helpommalta vain jäädä muhimaan olkkariin jätskikipon kanssa kuin suunnata syyssäähän lenkille.

Toistaiseksi olen taistellut itseni juoksemaan vähintään 3 kertaa viikossa, mutta eihän rakkaan harrastuksen pitäisi olla juttu, johon pitää maanitella itseään. Nuutuneena ei vaan osaa välttämättä ajatella nenäänsä pidemmälle, ja silloin valitsisi mieluiten sen kaikkein vaivattomimman vaihtoehdon, eli sohvaperunoinnin.


Olen yrittänyt piristää itseäni myös vitamiineilla. Viimeisestä rautakuurista on jo aikaa, joten aloin nappailla rautaa ja sen kaverina c-vitamiinia purkista. Kesäauringosta saadut d-vitamiinivarastot alkavat nekin ehtyä, joten myös deetä tulee otettua. Ja b-vitamiinin pitäisi piristää, joten sitäkin syön. Vieläköhän olisi jotain, mitä voisi kokeilla?

Postauksen kuvat on otettu syyskuun ekalta pitkikseltä. Koko lenkin satoi, olin nukkunut huonosti ja ja syönyt epäterveellisesti, ja olo oli kuin plussapallolla suurimman osan matkaa. Onneksi meno ei aina ole noin tukkoista. Ja tuo selfie on omistettu kaikille meille, jotka eivät sosiaalisessa mediassa juuri juoksuselfieitä jaa, koska ne ovat, no, tuollaisia. Onneksi huurustuneet lasit peittävät silmäpussit suurimmalta osin. Ja joo, pesin kyllä tukkani lenkin jälkeen. Tärkeintä kuitenkin, että lenkille tuli lähdettyä. :)

perjantai 8. syyskuuta 2017

Mitä kuuluu retkihaasteelle?

Kerroin blogissa huhtikuussa, että osallistun Retkihaaste 2017 -haasteeseen, ja yritän ruksia listalta parikymmentä kohtaa. Tässä tsekkaus siihen, missä haasteessa mennään:

52 retkihaastetta vuodelle 2017:
1. Retki lähimetsään. Toteutettu useamman kerran sekä Turussa että lapsuudenkodin maisemissa.
2. Retki kansallispuistoon.
3. Retki luontokohteeseen, jossa et ole aikaisemmin käynyt.
4. Retki luontokohteeseen, jossa on luola.
5. Retki luontokohteeseen, jossa on pitkospuut.
6. Retki luontokohteeseen, jossa on suo.

7. Retki luonnonsuojelualueelle.
Kohdat 2-7 toteutuivat kaikki Kolin vaelluksella.
8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia.
9. Retki kohteeseen, jossa on kalliomaalaus.
10. Retki saareen. Kesällä retkeilin mm. Ruissalossa, Vepsässä ja Isokarissa, joten tämä tuli toteutettua moninkertaisesti.
11. Sieni-/marjaretki.
12. Retki lintutornille. Ruissalossa tuli myös kiivettyä lintutorniin polkujuoksulenkillä, vaikka se korkeanpaikankammoista hirvittikin. Myös Littoistenjärven luontopolulla kipusin lintutorniin.
13. Vietä yö ulkona -retki.
14. Lintubongausretki. Isonkarin reissulla tuli nähtyä mm. merikotkan pesä sekä merimetsojen tuhoama saari, joten lasken retken myös lintubongailuksi.
15. Retki luontokohteeseen, jota ystävä suositteli.
16. Retki luontokohteeseen, jota suositeltiin sosiaalisessa mediassa.
17. Retki luontokohteeseen, josta luit lehdestä tai kirjasta.
 Kohdat 15 -  17 kattavat ainakin Kolin reissun.
18. Retki metsään, jossa olet käynyt lapsena. Lapsuudenkodin maisemissa tämä on onnistunut vaivatta.
19. Retki luontopolulle, jonka nimi on kaunis.
20. Retki kodalle tai nuotiopaikalla, jossa syöt lämpimän ruoan. Kolin reissulla tuli kokkailtua vuokratupien nuotiolla useampana iltana, samoin Ryläyksen nuotiopaikalla kokkailtiin.
21. Retki luontokohteeseen, jossa on koski.
22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki.
23. Retki luontokohteeseen, jossa olet jo pitkään halunnut käydä. Isokarin saari oli ehdottomasti tällainen.
24. Retki niitylle bongaamaan perhosia.

25. Jälkiä lumessa -retki.
26. Retki vesillä. Vepsän reissu varmaan lasketaan? Ehkä myös sup-lautailu Littoistenjärvellä voidaan laskea mukaan?
27. Retki luontokohteeseen, jossa on vanha puu.
28. Kotipaikkakuntaasi liittyvä luontokohde. Ruissalo, Vepsä yms.
29. Päiväretki luontoon. Toteutettu jo monesti.
30. Luontoretki, jossa patikoit yli 10 km. Toteutui myös Kolilla
31. Luontoretki samaan kohteeseensa neljänä eri vuodenaikana.
32. Retki omaan suosikkiluontokohteeseen
33. Retki luontokohteeseen, jonka teet yksin. Erityisesti polkujuoksut ovat olleet yksinretkeilyjä.
34. Retki luontokohteeseen, kun arki tuntuu raskaalta.
35. Retki luontokohteeseen, jossa on metsälampi.
36. Retki geokätkölle.
37. Retki auringonnousun aikaan.
38. Retki perinnemaisemissa.
39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja. Isossakarissa meillä oli opas, joka tutustutti myös paikallisiin kasveihin. Ehkä kaksi tai kolme päivää reissun jälkeen vielä muistin kasvien nimetkin...
40. Retki luontokohteeseen, joka on vähintään 120 metriä merenpinnan yläpuolella. Kolilla
41. Retki luontokohteeseen, jossa ylität sillan. Kolilla
42. Retki luontokohteeseen, jonka nimessä on eläin.
43. Ruskaretki
44. Retki jäälle.
45. Kerää luonnossa olevat roskat -retki
46. Retki luontokohteeseen, jossa pysähdyt aistimaan luontoa.
47. Retki, jolla havainnoit keväänmerkkejä. Ainakin tällä retkellä tuli bongattua loppukevään kasveja.
48. Retki sateella.
49. Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.
50. Retki luontokohteeseen, johon yhdistät lempiharrastuksesi. Polkujuoksut ja juoksut rannalle ovat olleet näitä.
51. Luontoretki keskellä kaupunkia. Lasken tuon Maarianhaminan matkajuoksun tällaiseksi!
52. Luontoretki teemapäivänä.


Ainakin näin laveasti tulkittuna olen siis ruksinut listalta jo 28/52 kohtaa! Ruskaretki odottaa vielä ruskaa. Retki jäälle voi hyvinkin jäädä toteuttamatta, sillä on erittäin epätodennäköistä, että tämän vuoden puolella tänne Lounais-Suomeen saadaan jääpeitettä yhtään mihinkään lampareeseen. Varmaan muutaman kohdan saan vielä rastittua, joten eiköhän 30 kohtaa tule täyteen tänä vuonna. Ei kun retkeilemään!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Aurinkoinen alkusyksy kutsuu lenkille

En ole oikein koskaan tykännyt muista vuodenajoista kuin kesästä. Juoksuharrastuksen myötä vuodenkierrosta on kuitenkin tullut jollain lailla siedettävämpi. Erityisesti syksy tuntuu olevan hyvää juoksuaikaa, sillä lenkeillä on kiva bongailla ruskan etenemistä ja maisema muuttuu syksyn edetessä. Nyt flunssan jälkeen olen ollut taas täynnä juoksuintoa. Intoa ei hyydyttänyt edes se, että viimeksi pk-lenkillä juoksukelloni ranneke sanoi vihdoin sopimuksen irti. Tässä postauksessa jo valitin, että Garmin murenee ranteeseeni, mutta en ihan odottanut, että kello kirjaimellisesti putoaisi kädestä kesken lenkin! No, sain laitteen vielä jesarilla kasattua, eiköhän se loppuvuoden lenkeissä mukana pysy.








torstai 31. elokuuta 2017

Viimeisin viikko meni päin mäntyä, muuten elokuussa oli kivaa

Oho, tuli näköjään pidettyä suunnittelematon blogitauko. Hiljaisuus johtuu viikon kestäneestä flunssasta, joka alkaa kai vihdoin parantua. Tauti ei ole ollut niin raju, että olisin voinut hyvällä omallatunnolla olla pois töistä, mutta töiden jälkeen olen vain koomannut sohvalla. En ole jaksanut lenkkeillä enkä tehdä oikein mitään muutakaan. Mielikin on ollut aika apea, kun kurkku on ollut päivästä toiseen pirun kipeä ja jaksaminen ihan nollissa. Mutta jos ei mitään takapakkia tule, tauti taitaa tosiaan vihdoin olla hiipumassa, jee!


Juoksin elokuussa yhteensä 92 kilometriä. Flunssan takia väliin jäi pari lenkkiä, joten ilman sairastumista olisin ylittänyt satasen tässäkin kuussa. Alkukuusta mulla oli vielä lomaa ja tein muutaman lenkin rantsuun hengailemaan. Poluillakin tuli kirmattua ja elokuulle osui taas polkujuoksutapahtuma, Maaria Trail. Sää oli sateinen ja Maarian polut liukkaita ja mutaisia, mutta tapahtumasta jäi tosi hyvä fiilis. Olin aiemmin vältellyt polkuja märällä kelillä, sillä olin varma, että liukkaassa maastossa kompuroisin itseni nurin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan oli kivaa juosta polkukisaa kaatosateessa ja mudasta rapaisena. :)


Aloittelin salikäyntenä heinäkuun tauon jälkeen, mutta uudelleen aloitus on edessä taas syyskuussa, sillä saleilut typistyivät flunssan takia kolmeen kertaan. Muutenkin kehonhuolto on nyt loppukuusta vähän jäänyt, ja syyskuu pitäneekin aloittaa kunnon rullailukuurilla, että saisin jumittavan kroppani taas juoksukuntoon.


Alavireistä viimeistä viikkoa lukuun ottamatta elokuu oli kiva kuu ja ihan ok juoksukuu. Lenkit olivat aika lyhkäisiä, mutta juoksin paljon poluilla ja kirmasin lenkkejä hyvällä fiiliksellä. Toivottavasti flunssa on nyt ohi, ja pääsen kohta taas juoksemaan täysipainoisesti!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...