Talven parhaat juoksuhousut

Vielä on toki syksyä jäljellä, mutta ajatukset kääntyvät jo vähitellen talvikeleihin ja talvijuoksuun.

Viime vuonna loppusyksystä ostin itselleni talvitrikoot sekä saman setin juoksupaidan. Paitakin oli ihan hyvä, mutta trikoot suorastaan aivan loistavat – myös kirjaimellisesti heijastinten ansiosta! Taisin juosta lähes kaikki viime talven lenkit noilla talvijuoksutrikoilla. Vain muutaman kerran oli niin kylmää tai tuulista, että oli fiksumpaa vetää jalkaan tuulenpitävät housut ja niiden alle kalsarit.

Talvitrikoot ovat paksumpaa kangasta ja niissä on pehmeä, harjattu sisäpinta. Ei uskoisi, että vain muutaman millin eristävä kerros tekee niistä niin selvästi tavallisia ohuita trikoita lämpimämmät. Kuitenkin viime talvena totesin, että talvitrikoot olivat sopivat vielä -10 asteessa ja saatoin pitää niitä vieläkin kylmemmässä. Ja nuo heijastinyksityiskohdat, tykkäsin niistä tosi paljon ja ne ovat kyllä todella hyvät pimeällä!

Jo keväällä katselin alennusmyyntejä sillä silmällä, löytäisinkö sieltä toiset yhtä hyvät juoksutrikoot talveen. Ei löytynyt, joten nyt syksyllä olin tarkkana, kun talvitrikoita ilmestyi suosikkiverkkokauppojeni valikoimiin. Tässä vähän esittelyä talvitrikoista!

Postauksen tuotelinkit ovat verkkokauppojen mainoslinkkejä. Mainos- eli affiliatelinkkien kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-8% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista.

Tilasin kokeiluun Sportamorelta nämä Blacc-merkin pöksyt. Blaccin trikoissa olisi ollut ihanasti taskuja, mutta valitettavasti oikeaa kokoa ei löytynyt. M-koko istui vyötäröltä, mutta trikoot olivat pohkeista ja polvitaipeista epämukavan kireät, ja L-koon vyötärönauhan alle olisi lisäkseni mahtunut tusina oravaa, joten palautukseen lähtivät. Harmi, sillä hinta oli todella huokea, nyt alennuksessa alle 20 euroa! Nyt Sportamorelle oli tullut myyntiin myös nämä talvitrikoot, jotka eivät nekään ole hinnalla pilatut.

Ostin nämä SOCin talvijuoksutrikoot, joissa on todella kunnon heijasteet!

Toisena vaihtoehtona tilasin Stadiumilta nämä SOCin talvijuoksuhousut. SOCin trikoot vastasivat paremmin kokoaan ja olivat todella mukavat päällä. En tosin maksaisi normaalihintaa (50 euroa) trikoista, joissa ei ole ainuttakaan taskua tai muita käyttömukavuutta lisääviä yksityiskohtia. Sain näistä kuitenkin Stadiumin jäsenalennuksena -25%, joten ostin nämä juoksuvaatekaappiin odottamaan talvikelejä. Olen aivan ihastunut näihin heijastinyksityiskohtiin, nämä trikoot todella loistavat pimeillä keleillä!

Harkitsin myös samaa trikoo + juoksupaita –settiä, kuin viime vuonna. Tässä paidassa ihastutti sen hehkuvan punainen väri kuten myös heijastinyksityiskohdat. Settihintaan kuuluvat trikoot on myös päivitetty tämän vuoden kuosiin.

Jos Stadiumilta löytää jotain kivaa, niin kannattaa hyödyntää tuo jäsentarjous, joka on voimassa vielä tämän viikon loppuun!

Parmaharju Trail 2018: polkujuoksukauden päätös

Ensin mainittakoon, että Parmaharju Trail 2017 nevö foget, sen verran moni viime vuonna mukana ollut muisteli viimesyksyistä hurjaa keliä ennen tämän vuoden kisaa. Eilen juostuun Turku Trail Cupin tämän vuoden päätöskisaan osui kuitenkin aivan loistava keli, sillä lämmintä oli lähes 15 astetta ja polutkin hyvässä kunnossa. Mudalta ei tälläkään kertaa ihan vältytty, ja hapottavat 192 Parmaharjun hyppyrimäen porrasta toivat omaa maustettaan kisaan.

Lähdin matkaan taas kympille, kuten viimekin vuonna. Vaihtoehtona olisi ollut myös tuplalenkki, johon lähti tällä kertaa vain kourallinen naisia, meitä kympin menijöitä oli selvästi enemmän. Viime vuoden reittiprofiili mielessä lähdettiin heti paukusta kipuamaan sopivan mutaista rinnettä, jonka yläosassa oli pakko laittaa kävelyksi.

Lämpimässä ja tuulettomassa säässä totesin jo kilometrin jälkeen, että olisi tarjennut vaikka hihattomalla ja shortseissa. Onneksi olin laittanut lyhythihaisen, mutta lämmin siinäkin tuli, sillä jo alkumatkasta mentiin porukassa hyvää, alle 7 minuutin kilometrivauhtia. Mietin siinä, että onko alkuvauhti liian kova, mutta polku tuntui yllättävän helpolta juosta, ainakin viime vuotiseen verrattuna! Liukkaita paikkoja oli jonkun verran, ja muutamassa alamäessä sekä pitkospuilla menin hissukseen, mutta enimmäkseen kalliot ja juurakkoiset polut olivat mainiossa kunnossa.

Vähän ennen nelosen täyttymistä laskeskelin, että voisi olla hyvä kiristää vauhtia jo siinä vaiheessa. 7,5 kilometrin kohdalta alkaisi ensin pitkä nousu ja sen jälkeen paikoin vaativa lasku ennen viimeistä kilometriä ja portaiden kipuamista. Juoksu tuntui kulkevan, joten lisäsin vauhtia ja samalla juoksukaverit jäivät. Edessä juoksevat alkoivat nekin tulla yksi toisensa jälkeen selkä edellä vastaan.

Juomapisteen jälkeen vuorossa oli osuus, jossa viime vuonna oli polveen asti ulottuvia laajoja vesilampareita. Nyt niiden tilalla oli kumpuilevaa kivikkoa, juurakoita ja mutaa, mutta yhtään pahasti märkää kohtaa ei reitillä ollut. Juoksufiilis oli jotain aivan toista kuin viime vuoden vesikelissä ja tuntui, että vaikeammatkin kohdat menivät nyt todella varmalla askeleella ja hyvällä vauhdilla. Metsätietä sisältäneellä seitsemännellä kilometrillä kellotin alle kuuden minuutin kilometriajan ja ohitin taas useamman polkujuoksijan. Sen jälkeen vastaan tulikin selvästi haastavampi pätkä risukkoista ja mutaista hakkuualuetta.

Osasin odottaa 7,5 kilometrin kohdalta alkavaa pitkää hivuttavaa nousua, ja siinä pitikin useaan otteeseen vaihtaa kävelyksi. Siitä huolimatta huomasin saavuttavani nyt edessäni nousua menevää Running Diaries -blogistia Sallaa. Kasin täyttymisen jälkeen vuorossa olikin sitten laskuvoittoinen osuus, jossa muistelin viimevuodesta vähän kauhulla yhtä jyrkempää alamäkeä, vain todetakseni, että alamäki meni huomattavasti sujuvammin ja nopeammin kuin olisin ennakkoon uskonut. En juurikaan jäänyt edellä menevästä Sallasta ja sainkin hänet taas käytännössä kiinni ennen yhdeksän kilometrin täyttymistä.

Sitten jäljellä olivatkin enää ne hyppyrimäen portaat ja mäen päältä puolen kilometrin laskettelu maaliin. Ensimmäinen porrasväli meni ehkä turhankin lujaa adrenaliinihöyryssä, ja toisella porrasvälillä jouduin hiukan himmailemaan. Salla jäi ensimmäisen tasanteen jälkeen taakse, mutta olin ihan varma, että hän tulee kuitenkin ihan kannoilla ja mäen päällä tai viimeistään alamäessä ohi. Jatkoin porrasnousua jalat hapoilla, mutta omaa parastani koittaen, ja hilaten itseäni myös kaiteesta kiskoen ylöspäin. Portaiden päällä piti vielä kivuta pieni pätkä rinnettä ja epäuskoisena vilkuilin parikin kertaa taakseni; ei siinä ihan lähietäisyydellä ketään tullutkaan!

Loppupätkä maaliin ei ollut helppo, sillä jalat olivat aika lailla loppu ja tossut sutivat liukkailla sammaleilla. Mutta fiilis oli mahtava, sillä kello näytti vähemmän kuin vielä kertaakaan polkukympillä, ja takana oli todella onnistunut juoksu. Maalissa olin noin ajassa 1:08, viime vuodesta parannusta tuli järjettömät 14 minuuttia ja alitin Maariassa juoksemani "polkukymppienkan" noin minuutilla.

Jo juoksun aikana oli aika mieletön fiilis, kun huomasin olevani juoksemassa varmaan vauhdikkainta polkujuoksuani koskaan. Maalissa olo nousi vielä pari pykälää, kun myös juoksukaverit pääsivät hienoihin loppuaikoihin ja kaikilla muillakin oli mitä mainioin fiilis. Olen päässyt nyt syksyllä hyvään juoksukuntoon, ja oli todella hauskaa saada kauden päätteeksi näin hyvä kisa ja hyvän fiiliksen tapahtuma.

Olipa hieno polkujuoksukausi! Keväällä Paimiossa ja Länsikeskuksessa, kesällä Mennään metsään -yhteislenkeillä ja nyt syksyllä Turku Trail Cupin syyskauden kisoissa tuli juostua monta elämyksellistä lenkkiä poluilla. Moni naama tuli kauden mittaan tutuksi ja erityisen hienoa oli päästä tutustumaan Marjutiin ja Jenniin, jotka kiersivät kaikki TTC:n kisat tänä vuonna. Itse osallistuin viiteen Turku Trail Cupin kisaan ja jokainen oli omanlaisensa elämys ja hieno kokemus. Tässä vielä TTC-kauden aiemmat kisarapsat:
Paimio Trail
Länsikeskus Trail
Maaria Trail
Hirvensalo Trail

Osallistuminen Parmaharju Trailille saatu yhteistyön kautta.

Tonni täynnä!

Viikon ainoa vapaapäivä töistä oli tänään lauantaina, joten omistin päivän pitkikselle ja yksinololle. Nukuin pitkään ja lähdin puoliltapäivin lenkille. Pakkasin juoksureppuun hiukan eväitä ja suunnittelin kartan avulla ympyräreitin, jossa menisin pääosin tuttua reittiä, mutta poikkeaisin myös tuntemattomalle seudulle Kaarinan Vaarniemeen.

Oli aivan mahtava lokakuinen syyspäivä, aurinko pilkisteli pilvien lomasta ja puut hehkuivat ruskan väreissä. Juoksu tuntui helpolta, toki vauhtikin oli leppoisa. Hölkkäsin pääosin ulkoilureiteillä, kunnes Vaarniemessä siirryin poluille. Kympin täyttyessä imutin energiageelin, ja sille olikin tarvetta, sillä Vaarniemessä oli melkoinen nousu kallioille. Paikoin polku oli todella liukas, joten menin varovasti. Onneksi reittini kulki alueella idästä länteen, niin nousuosuus meni kalliolla ja laskeutuminen portaita pitkin.

Vaarniemen kallioiden laelta löytyi näkötorni, josta olikin aivan huikeat maisemat! Turkuun päin tiiraillessa ruskan värittämän metsän takaa nousivat kaupungin kirkkojen tornit kilometrien päässä. Paikka oli ehdottomasti vierailun arvoinen ja mainio kohde hyvän sään pitikiksellä!

Päivän 20 kilometrin juoksun myötä sain täyteen tuhat tänä vuonna juostua kilometriä. Ainoastaan maratonvuonna 2015 tonni tuli täyteen aiemmin, tarkalleen 4 päivää aiemmin kuin nyt. :D Huikeaa, että saavutin koko vuoden kilometritavoitteen jo nyt. Loppuvuodelle en aio enää laittaa kummempia kilometritavoitteita, joten 2015 jäänee ennätysvuodeksi kokonaiskilometrien suhteen.

 
Viikko on ollut töiden puolesta todella kiireinen, ja kiireet taitavat jatkua vielä jonkin aikaa. Mutta kuten syyskuun koosteessa kirjoittelin, juoksulenkit mahtuvat nyt hyvin muun elämän lomaan ja juoksu tasapainottaa toisinaan kiireistä arkea. Elämä tuntuu nyt asettuneen aika hyviin uomiin vaikean kevään jälkeen. Loppuvuodelle on vielä jäänyt muutama juoksuhaasteen kohta ja tulolla on myös muuta kivaa liikunnan saralla, joten tavoitteita ja elämyksiä on luvassa!

Supertehokas syyskuu

Selasin tuossa Garmin Connectista kuukauden juoksuja, ja onnittelin itseäni huomatessani, että syyskuussa tuli juostua todella monipuolisia lenkkejä ja Juoksuhaasteestakin sain useamman kohdan hoidettua. Juoksin tässä kuussa 128 kilometriä, eli syyskuu nousi vuoden kolmanneksi kovimmaksi juoksukuukaudeksi.

Muutin elokuun lopussa ihka omaan asuntoon, ja olen kotiutunut kuukaudessa hämmästyttävän hyvin. Töissä on ollut tosi kiireistä, kuten mulla aina tähän aikaan vuodesta. Siitä huolimatta en ole tehnyt pitkää päivää kuin ihan pari kertaa. Hommia on jäänyt vähän rästiin, joo, mutta nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea, sillä olen ehtinyt juosta hyvin ja laittaa kotiakin siinä sivussa. Syyskuu on ollut hämmentävän tehokas.

Kuukausi alkoi todella kivasti Maaria Traililla, jossa juostiin Turku Trail Cupin syyskauden avauskisa sateisessa säässä, mutta kaikin puolin onnistuneesti ja hyvällä fiiliksellä. Tietyllä tapaa sain tuosta polkukisasta sellaisen tosi hyvän onnistumisen fiiliksen, joka jäi elokuiselta Paavon puolikkaalta uupumaan. Hyvin menneestä juoksusta sain heti lisäboostia juoksutreeneihin.

Juoksuintoa ei vähentänyt edes kuun alkupuolella käynyt haaveri. Ensimmäistä kertaa pannutin polkulenkillä ja sitten olikin kyynärvarsi vähän auki. Koska olen mielestäni keskimääräistä kömpelömpi koikkelehtija, olenkin odottanut, koska oikein tupeksin itseni nurin metsässä. Nyt vähän sattui, mutta onni onnettomuudessa, loukkasin käden enkä jalan, mitään ei mennyt rikki ja haava on parantunut hyvin. Oli hieman extreemimpi kokemus kaivaa omasta kyynärpäästä neulasia ja pikkukivi. o.O Kunnon bloggaajana nappasin tietysti naarmusta kuvan heti, kun olin saanut itseni kaivettua turpeesta. :D

Juoksuhaasteesta sain syyskuussa napsittua seuraavat haastekohdat:

• Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa: Olen juossut radalla jo monesti tänä vuonna, ja 400 metrin vetoja, mutta en ole koskaan testannut juosta ratakierrosta kovaa. Juoksin lämppäriksi yhden kahden minuutin ratakierroksen, mutta en tiedä, oliko se virhe, tai olisiko pitänyt palautella pidempään sen jälkeen. Aloitin kovan nelisatasen liian kovaa ja vauhti hyytyi loppua kohti, aika 1:33. Tulipahan tehtyä.
• Juokse mäkivetoja.
• Juokse Cooperin testi: Etukäteen pelätyin haaste ei ollutkaan lainkaan paha! Lähdin tasaista 4:50 km-tahtia ja lopussa pyrin kiristämään mitä pystyin. Vain viimeinen minuutti tuntui oikeasti pahalta. Saavutin tavoitteeni, joka oli 2500 metriä!

Lisäksi olen ehtinyt tutustumaan uusiin lenkkimaastoihin ja juoksemaan vähän vanhoillakin kulmilla. Syyskuun juoksut päättyivät kuten alkoivatkin, eli polkujuoksukisaan. Eilinen Hirvensalo Trail oli hyvin mäkinen ja paikoin haastavakin, mutta juoksu sujui hyvin ja jäi taas hyvä fiilis. Syyskuu oli kaikin puolin mainio juoksukuu!

Hirvensalo Trail: Sykkeet tapissa laskettelurinnettä ylös alas

Tämän vuoden aikana juostuja mäkitreenejä: yksi (1). Ks. ystävällisesti postauksen 5 syytä skipata mäkivedot kohta 4. Paitsi ettei kisa suinkaan mennyt penkin alle, vaikka mäet kyllä hapottivatkin aika kivasti!

Aamulla vesilammikot olivat jäässä, mutta kisastartin koittaessa kello 11 keli oli lämmennyt jo päälle kymmenen asteen ja aurinko paistoi kauniisti. Päätin lähteä juoksuun ohuessa pitkähihaisessa ja vedin kaulaan buffin sekä käteen hanskat, ne saisi tarvittaessa pois. Hirvensalossa oli tarjolla 6 km, 10 km ja 20 km matkat, ja olin mukana kympillä, kuten myös aiemmista Turku Trail Cupin kisoista tutut Marjut, Jenni ja Eero. Tiedossa oli siis Maaria Trailin tapaan hyvä juoksuporukka tsemppaamaan omaa menoa.

Hirvensalo Traililla tehtiin TTC:n osallistujaennätys, sillä rinteitä kipuamaan lähti noin 170 polkujuoksijaa. Heti paukusta kiivettiin ekaa kertaa laskettelurinteen huipulle ruohikkorinnettä mutkittelevaa mäkiautorataa pitkin. Suurin osa ylämäestä meni kävellen, sillä ei ollut mitään järkeä juosta jalkoja hapoille heti ekassa nousussa. Ehkä vähän hassusti eka kilometri taisi olla kisan hankalin, sillä nousun päällä tuuli aivan jäätävästi ja kun kropassa ei ollut vielä lämpöä lainkaan, niin olin aivan jäässä. Silmät vettä valuen ja kohmeisin jaloin oli todella haastavaa lähteä samantien jyrkkää rinnettä alaspäin. Mutaisessa ruohikossa kiemurteli vielä ilmeisesti rinnehissin kaapeleita, niin menin ihan extra-varovasti ja jäin heti jälkeen juoksukamuista.

Soratieosuuden jälkeen reitti jatkui kallioisena ja mäkisenä, ja kesti todella pitkään lämmetä, kun jyrkissä ylä- ja alamäissä piti jatkuvasti himmailla ja näköalakallioilla kävi kylmä viima. Vihdoin kahden kilometrin täytyttyä alkoi olla sen verran lämpöisämpi, että sain riisua buffin ja hanskat. Kroppa oli alkumatkasta myös aika jännittynyt, ja sykkeet jo kolmannella kilometrillä lähellä maksimia, mutta ihmekös tuo, kun mentiin jatkuvasti vain mäkiä ylös alas. Kallioilla oli myös paikoin hiukan liukkaita paikkoja, mutta onneksi niistä selvittiin, ja porukassa juoksu helpotti menoa.

Puolimatkassa kiivettiin toistamiseen laskettelurinteen huipulle ja päällä odotti juomapiste. Nappasin nopsaan kuvan, ennen kuin lähdettiin taas alaspäin. Luvassa olisi vielä yksi kipuaminen rinteen päälle aivan kympin lenkin viimeisellä kilometrillä, ja tässä vaiheessa keskusteltiinkin juoksukamujen kanssa, että nyt taitaa olla hyvä hetki kiristää vauhtia, koska viimeinen nousuhan menisi vaikka kontaten, sinne ei tarvitsisi enää säästellä paukkuja. :D

Kuudesta yhdeksään kilometriin menikin sitten kivasti vauhdin puolesta nousujohteisesti, mutta maaston puolesta hiukan tasaisemmin. Polku oli hyvin juostava ja vain muutaman kerran kenkä hiukan luisti juuren päällä tai mudassa. Vaikka sykkeet olivat aika lailla tapissa, jalka nousi hyvin ja selkiä tuli vastaan tasaiseen tahtiin. Hapotti kyllä, ja porukkakin hajosi jo ennen viimeistä nousua, mutta hyvä fiilis oli juostessa, kun tuntui, että kulkeehan tämä taas.

Viimeinen laskettelurinteen nousu meni taas kävellen ja jyrkkenevän yläosan osalta ankkamaisesti vaappuen. Viimeiset sadat metrit tultiin alas samaa mäkiautorataa jota lähdettiinkin. Rinteen päällä oli vaikea saada jalat tottelemaan ja pohkeissa ja penikoissa tuntui. Jonkunlaisen loppukirin sain sentään mäen puolivälistä alas asti, ja oli kyllä elämäni omituisin loppukiri! Kaltevaa ja jyrkkää, tiukkaa käännöstä yksi toisensa perään, oli aika hauskaakin yrittää löytää optimaalinen askelrytmi ja juoksulinjat mutkiin.

Maalikaaren alta juoksin noin ajassa 1:13, ja täytyy sanoa, että aika yllätti positiivisesti! Huomattavasti itselleni sopivammalla reitillä Maaria Traililla kymppi meni "vain" neljä minuuttia nopeammin. Hirvensalossa tuli kuitenkin kävelyä huomattavasti enemmän ja reitti oli selvästi rankempi. Onneksi oli suht kuiva keli, sillä märällä alamäet olisivat olleet mulle todella vaikeita, kun eivät ne nytkään olleet helppoja. Porukassa juoksusta oli taas valtavasti hyötyä, enkä varmasti olisi kyennyt noin hyvään aikaan ilman juoksukavereita!

Hirvensalon reittiprofiili oli kyllä aika hurja, ja kympin lenkillä tuli nousua rapiat 300 metriä. Se kyllä tuntui! Jännästi eka vitonen oli selvästi rankempi kuin jälkimmäinen, joka kyllä sopi mulle, kun yleensäkin aloitan varovasti ja pyrin kiristämään lopussa. Alkupuolisko oli myös hyvin kallioinen ja mäet olivat jyrkkäpiirteisempiä kuin loppupuolella, joka oli metsäisempi. Laskettelurinteen kipuamiset rytmittivät hauskasti juoksua. Maisemia ei kauheasti pystynyt katselemaan, mutta näköalapaikkojen lisäksi reitillä oli muutamia perin viehättäviä polkuosuuksia, joilla pakkasen nipistämät puunlehdet ja pilkulliset sienet toivat väriä syysmetsään. Oli kiva juoksu!