keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kevein eväin puolikaalle

Alkuvuonna kun aloittelin juoksuja, tiesin, että puolimaraton heinäkuun ekana saattaisi tulla hiukan varhain selän ja polven kuntoutumisen kannalta. En tehnyt mitään juoksuohjelmaa itselleni, mutta suunnittelin kuitenkin mielessäni hiukan, millaisia kuukausikilometrejä tulisin juoksemaan keväällä. Mietin, että saisin juostua silloin tällöin pidemmän lenkin, ja kasvattaisin hissukseen tuon lenkin matkaa. Varovaisimmatkin suunnitelmani olivat kuitenkin turhan optimistisia. Maaliskuussa polvi kipuili lähes koko kuun ja huhtikuussakin sain vasta kuun lopussa juostua kympin matkan. Tuossa vaiheessa oli jo selvää, etten millään ilveellä pääsisi mihinkään ennätyskuntoon heinäkuun ekaan mennessä, joten saatoin kokonaan unohtaa kaikenlaiset tavoiteajat ja toivoa vain, että pystyisin yleensäkin juoksemaan puolikkaan Paavo Nurmi Marathonilla.


Toisaalta on ollut vapauttavaakin, ettei ole tarvinnut juosta minkään ohjelman mukaan. Polkujuoksua on ollut tosi kiva kokeilla, ja oli hauskaa myös osallistua ex-tempore polkujuoksutapahtumaan. Polkujuoksukisassa ainakaan mulla ei ole mitään aikatavoitetta, vaan tavoitteena on vain pysyä pystyssä ja tutustua uuteen juoksuympäristöön. Ilman puolikkaan aikatavoitetta olen voinut juosta hyvin vapaasti kevyitä lenkkejä fiiliksen mukaan, ja poiketa poluille ilman huolta siitä, että se sotkisi tavoitteellista juoksuharjoittelua.

Heitin viimeisen viiden vuoden ajalta juoksudataa taulukkoon. Näistä kuukausikilometreistä näkee, miten tämä vuosi on ollut todella köykäinen aikaisempien vuosien puolimaratoneja edeltäneisiin treeneihin verrattuna.


20132014201520162017
Tammi45,3380,1673,97125,2735,16
Helmi59,0971,7467,1181,8748,00
Maalis62,8464,0293,3386,0037,68
Huhti50,58116,61104,3987,4476,32
Touko115,83134,09122,42146,9161,69
Kesä (ennen puolikasta)92,0099,6082,2047,64100,00
Yhteensä425,67566,22543,42575,13358,85

Alkuvuoden kokonaiskilometrit ovat siis jääneet noin 200 kilometriä vähäisemmiksi kuin edeltävinä kolmena vuonna. Eroa selittää enimmäkseen se, että pitkät lenkit ovat jääneet tältä vuodelta puuttumaan lähes tyystin. Aikaisempina vuosina olen juossut pitkiksiä pitkin kevättä, ja aina myös vähintään yhden 20 kilometrin lenkin. Tänä vuonna vielä toukokuussa pisin lenkkini oli ollut kymppi. Kesäkuussa juoksin ensin 12 kilometrin lenkin ja kaksi viikkoa ennen puolikasta 18 kilometriä. Tarkoituksena oli juosta 16 kilometrin lenkki, mutta arvioin matkaa vähän väärin, ja kun juoksu kulki, niin siinähän se 18 kilsaa meni. Ja hyvä että meni, sillä tuon lenkin ansiosta uskallan lähteä lauantaina puolikkaalle.

Mulla ei ole siis puolikkaalle mitään omaa aikatavoitetta, mutta heitin Hennalle tuossa jokin aika sitten, että voisin Paavolla jänistellä hänet alle 2:30 loppuaikaan. Jos se on edelleen Hennalla tavoitteena, niin siinä on sitten mullekin ihan uudenlainen tavoite!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Tulossa Paavo Nurmi maratonille? Tässä vinkkejä!

Oletko osallistumassa Paavo Nurmi maratonille ensimmäistä kertaa? Onko Turku vieras kaupunki? Muista tsekata osallistujan opas, reittikartat ynnä muut oleelliset infot Paavo Nurmi Marathonin virallisilta sivuilta: http://paavonurmimarathon.fi/

Tässä postauksessa vielä lisää vinkkejä näin turkulaisen ja jo viidettä kertaa Paavolle osallistuvan silmin. :)

Tapahtuma-alue, saapuminen, kartat yms.

Jos Turku ei ole entuudestaan tuttu, niin kaupungin nettisivuilta turku.fi löytyy infoa mm. joukkoliikenteestä. Turun seudun karttapalvelu osoitteessa https://opaskartta.turku.fi/ auttaa hahmottamaan majoituksen sijainnin ja karttapalvelun työkalulla voi mitata välimatkoja. Karttaan saa myös bussireitit ja pysäkit näkyviin halutessaan.

Ota huomioon, että juoksutapahtuman vuoksi suljetaan katuja ja tämä myös ruuhkauttaa liikennettä jonkin verran. Turussa on samaan aikaan menossa myös Keskiaikaiset markkinat, eli Tuomiokirkon ympäristö sekä Vanha Suurtori ja oikeastaan koko Aurajoen itäranta ovat ihan tukossa. Tämä kannattaa huomioida myös pyörällä ja kävellen alueella liikuttaessa. Turun kaupunginteatteri on remontissa, ja tämä vaikuttaa myös liikennejärjestelyihin aivan tapahtumakanslian ja maalialueen nurkilla.

Jos sinut tuodaan paikalle autolla, niin hyvä jättöpaikka on esimerkiksi Neitsytpolun ja Sirkkalankadun risteyksessä. Siitä on juoksijalla lyhyt matka kävellä kisakansliaan ja Itäistä Pitkäkatua pääsee hyvin autolla molempiin suuntiin.

Kisakanslia on Valtion Virastotalolla. Lähtö- ja maalialue ovat Itäisellä Rantakadulla. Huolto, varusteiden säilytys ja pukutilat ovat Paavo Nurmi Stadionilla. Alue on kompakti, mutta ensikertalaisen kannattaa tutustua karttoihin!


Lähtöalue ja juoksureitti

Paavolla ei ole lähtöryhmiä. Ainakin aikaisempina vuosina lähtöalue on ollut aidoin rajattu ja auki vain loppupäästä, joten varaudu tiiviiseen tunnelmaan lähdössä. Lähtöalue on ruuhkainen, ja viime vuonna kesti kolme minuuttia saada puolimaratonin ja kokonaisen juoksijat portista ulos. Jos siis tavoittelet kovaa aikaa, niin ole lähtöalueella ajoissa! Perinteisesti jänikset on merkitty isoilla ilmapalloilla ja heidät esitellään ennen lähtöä, joten tiettyyn loppuaikaan tähtäävän kannattaa jo lähtöalueella hakeutua oman jänön lähelle.

Varo jalkakäytävien reunoja! Kun juoksee normaalisti pyöräteitä ja ulkoilureittejä, niin tällaisella kaupunkimaratonilla pitää erikseen kiinnittää huomiota rotvalleihin. Reitti kulkee osan matkaa kaupunkialueella ja tällöin on syytä katsoa, ettei putoa tai kompastu katukivetyksiin. Varoitus koskee erityisesti reitin alkuosaa ennen Ruissaloa. Toinen hankala paikka on Turun linnan ympäristö n. 17 - 18 km kohdalla.

Ruissalossa on mäkiä! Kuulemma kaikki eivät näitä edes huomaa, mutta menomatkalla on mäki poikineen, ja yleensä myös vastatuulta. Kääntöpaikan jälkeen reitti on tasainen, mutta voimia kannattaa vähän säästä mäkisellä osuudella. Kannustajien ei kannata yrittää ajaa Ruissaloon, sillä liikenne soljuu saarelle todella hitaasti yksisuuntaisena juoksutapahtuman ajan.

Reitti kulkee nyt toisena vuonna peräkkäin alkumatkasta Yliopistonkadun kävelykatua pitkin, joten siellä on odotettavissa alkumatkasta kovaa kannustusta ja karnevaalitunnelmaa. Jos olet kutsunut juoksureitin varrelle kannustusjoukkoja, niin puolimaratonin reitillä esimerkiksi Turun linna ohitetaan juoksun aikana molemmilta puolilta, siinä voisi olla hyvä kannustuspiste.

Jos juokset kokonaisen maratonin, niin muista, että toisen kierroksen reitti poikkeaa jonkin verran puolimaratonin reitistä. Maratonreitillä on hyvin vähän varjopaikkoja, joten jos sääennuste lupaa aurinkoa, niin porotuksessa juostaan lähes koko kisan ajan.


Maaliintulo ja huolto

Jos jatkat puolikkaan kierroksen jälkeen vielä maratonin toiselle kierrokselle, valitse Itäisellä rantakadulla oikea (joen puoleinen) kaista, maaliin tullaan vasenta puolta (teatterin puoli). Paikalla on myös ohjaajia, jotka tarvittaessa viittilöivät oikeaan suuntaan.

Maalin jälkeen Paavo Nurmen Stadionilla on sapuskaa ja hieronta, sekä maratonin läpäisijöille finisher-paidat. Stadionille pitää nousta portaita pitkin, joka saattaa tuottaa joillekin juoksijoille hiukan vaikeuksia. :)

Kaipaatko vielä vastausta johonkin mieltä askarruttavaan kysymykseen? Laita viestiä kommenttiboxiin, niin vastailen parhaani mukaan! Nähdään lauantaina Paavolla!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

"Mitäs sä tykkäsit vaeltamisesta?"

Palailen vielä yhden postauksen ajaksi toukokuun lopun tunnelmiin ja Kolin vaellusreissuun. Tuo Herajärven pohjoispään kierros (matkakertomuksen osa 1 ja osa 2) oli mun ensimmäinen "oikea" vaellus. Aikasemmin olen tehnyt vain päiväpatikoita, eli nyt olin ensimmäistä kertaa yön yli vaellusreissulla. Maasto Kolilla oli rankka, mutta reissua kevensi se, että olimme etukäteen varanneet yöpymiset vuokratupiin ja maatilamajoitukseen.


Unihäiriöisenä uudessa paikassa nukkuminen on aina vähän vaikeaa ja nyt kun oltiin joka yö uudessa paikassa se oli erityisen vaikeaa. Makuupussi ja vähän epämääräisempi ympäristö ei auttanut asiaa. Tällä reissulla nukuin huonosti jo ennen lähtöä, koska ajo halki Suomen starttasi niin aikaisin aamulla. Ikolanaholla sain unta ehkä muutaman tunnin, mutta Kiviniemessä ja Ylä-Murhilla nukuin vähän paremmin. Hotellilla oli sitten täysi työ pysyä hereillä edes iltakuuteen, ja nukuinkin päälle 11 tunnin yöunet hotellilla. Silti reissun jälkeinen työviikko meni ihan zombina. En edes tajunnut, että lamauttava väsymys oli ihan univajetta, kun kuitenkin nukuin työ-öille normaaleja 7-8 tunnin unia. Ensimmäisenä vapaana aamuna koisin kuitenkin taas 11 tunnin unet, ja vasta sen jälkeen olo oli jälleen normaali. Varasimme noita vuokratupia ihan siksikin, että teltassa nukkuminen olisi ollut ihan mahdotonta mulle. Toisaalta olen ihan hotellireissullakin kärsinyt unettomuudesta, joten eihän sitä voisi koskaan lähteä minnekään, jos antaisi unihäiriön määrätä mitä voi tehdä. 

 
Ensimmäisen yön jälkeen mulla oli kuitenkin aika huono fiilis. Vähän pelotti, että saanko ollenkaan nukuttua koko reissulla. Ja sekin vaikutti, kun majapaikassa ei ollut esimerkiksi käsien pesuun vettä. Käyn normaalisti joka ilta suihkussa ja käsiäkin tulee pestyä tiuhaan, niin nihkeä olo vaikutti fiilikseen negatiivisesti. Heti kun pääsi virtaavan veden luokse Myllypurolle pesemään käsiä ja naamaa, niin olo piristyi. Ja kun hikisen 16 kilometrin paikoinnin jälkeen pääsi kunnolla pesulle Kiviniemessä, niin tulihan se unikin siellä.


Etukäteen olin lukenut, että varsinkin Herajärven länsipuoli on rankka, joten maasto ei yllättänyt. Itäpuolihan tuntui suorastaan helpolta tuon länsirannan 16 kilometrin etapin jälkeen, eikä vaarojen kipuaminen ollut lainkaan niin rankkaa kuin olin etukäteen kuvitellut. Laskut ja niiden myötä tulleet polvikivut olivat sellaiset, joihin en osannut varautua. Lisäksi ennakkokäsitys meidän vauhdista oli turhan optimistinen, eli patikoinnin hitaus yllätti.

Rinkan paino myös vähän yllätti. Säätelin rinkkaa monta kertaa reissun aikana, ja ehkä viimeisenä päivänä pari tuntia ennen hotellia sain sen vihdoin asettumaan mukavasti. Hartiat olivat aika jumissa jo ekan vaelluspäivän jälkeen, mutta yläselän jäkitys helpotti matkan edetessä. Viimeisenä päivänä ruoista ja vedestä keventynyt kantamus ei tuntunut enää juuri missään, ja kärtinkin siskolta tavaraa mun rinkkaan, kun sisko alkoi jo vähän väsyä, mutta ei se mokoma suostunut luopumaan mistään... 


Vaatetta oli mukana sopivasti ja kerrospukeutumisella pärjäsi hyvin. Ennen lähtöä tiputin vielä pari lyhythihaista yläosaa pois. Kiviniemessä pyykkäsin sitten ainoan lyhythihaisen, mutta se menikin loppureissun vaan aluspaitana, kun lämpötila oli sen verran alempi. Muokkasin pakkauslista-postauksen ajantasalle, ja merkkasin siihen myös, mitä tuli käytettyä.

Vaelluksella aamut olivat ihania. Join ulkona kahvia ja kävelin kulloisenkin majapaikan tiluksia pitkin autereisessa aamuauringossa. Tykkäsin myös nousuista ja tasaisista kävelypätkistä, joilla pystyi menemään omassa askelrytmissä. Tykkäsin kaffepausseista, meillä oli aina suklaata tai jotain muuta herkkua iltapäiväkahvin kanssa.


Vastasikohan tämä postaus otsikon kysymykseen? Eli tykkäsin ja en. Tykkään enemmän hotellissa majoittumisesta ja päiväretkistä, koska silloin saan nukuttua ja pääsen pesulle. Tykkään enemmän juoksusta ja patikoinnista pienen repun kanssa kuin useiden päivien vaelluksesta möhkälemäisen rinkan kanssa. Mutta tykkäsin kyllä tästäkin kokemuksesta, ja aina on kiva kokeilla jotain uutta.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Vinkki hellelenkeille: rannehikinauha

Eilen pääsin pitkästä aikaa lenkille lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Työpäivän aikana oikein odotin, että saisin iltapäivällä juosta porottavassa auringossa, joten kun lenkillä ei ollutkaan ihan hellekeliä, toivoin jopa kuumempaa säätä! Nyt kun lämpimät kelit ovat jääneet niin vähäisiksi, kroppa ihan janoaa kuumaa säätä ja auringon paahdetta.


Vaikka hellelenkit ovatkin ihania kohtuudella nautittuna, niin esim. hien valuminen silmiin ei ole kivaa. Varsinkin, jos kuuman lenkin aikana pysähtelee vaikka valokuvailemaan, niin hiki alkaa heti valua. Olen itse ratkaissut ongelman hankkimalla lajitelman rannehikinauhoja, jotka ovat käteviä hien pyyhkimiseen kasvoilta lenkin aikana. Koska hikinauha on lenkin jälkeen vähintäänkin ällöttävän hikinen, ja usein myös meikki- tai aurinkovoiteen kyllästämä, se menee samantien pyykkiin. Siksi mulla on rannehikinauhoja useampia, että helleputkessa ei tarvitse olla joka välissä niitä pesemässä.


Olen joskus bongannut jostain nettikaupasta rannehikinauhan, jossa on ollut vetoketjullinen avaintasku, mutta harmikseni noita ei ole enempää tullut vastaan, enkä ole tuollaista päässyt vielä hankkimaan. Olisi kätevää, jos hikinauhassa saisi samalla kuljetettua myös kotiavaimen.

Miten te lukijat varustaudutte hellejuoksuihin? Haittaako hikoilu?

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Polven ja selän tilanne nyt

Polvivaiva täytti vuoden kesäkuun alkupuolella. En juhlinut. Enpä olisi silloin vuosi sitten arvannut, että polvi vaivaisi vielä tänäkin kesänä. Tai että saisin polvikivun kaveriksi selkäjumin, josta kuntoutuminen on sekin kestänyt.

Kolin vaellusreissun suunnittelu alkuvuonna oli vaivojen vuoksi varmaan hivenen uhkarohkeaa, samoin Paavo Nurmen puolikkaalle ilmoittautuminen. Kolilla mietin, että jos polvi ja selkä kestävät patikoinnin oireetta, voisin sanoa olevani parantunut. Valitettavasti ihan siinä pisteessä ei vielä olla. Polvi kipuili vaellusreissulla jonkin verran, ja viimeisenä päivänä myös alaselän jumi antoi vähän kuulua itsestään. Viime syksystä on kuitenkin tultu pitkä matka, ja 40 kilometrin vaellusreissu oli todiste siitä, että kuntoutus on edennyt oikeaan suuntaan.


Selkä alkoi paranemaan jo vuoden vaihteessa kiropraktikon hoitojen myötä. Nyt loppukeväästä olen käynyt hierotuttamassa alaselkää ja erityisesti nelikulmaista lannelihasta, joka harmi kyllä vetää itsensä juntturaan aina hierontojen välillä. Joko mun SI-nivel edelleen jumittelee, tai sitten lihas joutuu tekemään vatsan ja pakaroiden tukilihasten töitä, ja menee siksi jumiin. Tai molempia. Täytyy myöntää, että alkuvuonna tein tunnollisemmin tukilihaksia vahvistavia liikkeitä ja kävin myös salilla useammin. Jotenkin homma vaan tuppaa unohtumaan, kun on taas juoksukunnossa, ja haluaisi vain juosta...

Polvi on toisinaan parempi ja sitten taas kenkkuilee. Näin vuoden jälkeen täytyy myös olla realisti, ja miettiä sitä, etten ehkä koskaan pääse polvivaivasta kokonaan eroon. Koska polvesta ei ole otettu magneettikuvia, en edelleenkään tiedä, mitä siellä alunperin tapahtui. Nivelkierukka on saattanut revetä, tai sitten vain patellajänne on ottanut osumaa. Kulumaa polvessa on kai vähäsen, ja mahdollisesti irtonaista rustoa.


Polven kenkkuilu on siitä jännä, että maltillinen juoksu ei tunnu vievän vaivaa ainakaan huonompaan suuntaan. Lähinnä polvi on kipuillut salitreenin seurauksena, ja tietysti noissa Kolin vaarojen alamäissä. Lyhyet juoksumatkat se kestää hyvin, mutta olen joutunut miettimään päälle kympin lenkkien järkevyyttä. Eilen juoksin pisimmälle sitten viime kesän, 12 kilometrin lenkin. Ja kyllähän se polvessa tuntui, samana iltana ja vielä tänäänkin. Puolimaratoniin olisi 3 viikkoa aikaa, joten kysymysmerkkejä on ilmassa. Ensi viikonloppuna kokeilen 16 kilometrin lenkkiä, ja jos se sujuu, ja jos polvi ei pahasti ota nokkiinsa, niin uskallan lähteä puolikkaalle. Paljon on jossittelua nyt.


Onneksi olen löytänyt pitkien lenkkien tilalle uusia juoksukokeiluja, erityisesti polkujuoksua. Tärkeintä on, että pystyn juoksemaan. Eilisen lenkin päätteeksi tuli heitettyä talviturkkikin, kun lopetin lenkin järven rantaan. Kilometritavoitteita en edelleenkää ole asettanut, mutta seuraava polkujuoksutapahtuma odottelee heinäkuun puolivälissä Ruissalossa. Eteenpäin kuitenkin mennään, lenkki kerrallaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...