Marraskuun sääshokit

Nyt kun lenkkipolut ovat olleet peittyneenä lumeen jo viikon verran, tuntuu kovin kaukaiselta, että marraskuu starttasi Madeiran lämmössä. Olen kirjoittanut reissun patikointipostauksia innolla, joka kumpua hienosta reissusta ja halusta jakaa matkakertomuksia. Matkalla ei tullut kuitenkaan juostua juuri yhtään. Lokakuun loppuun juoksin lenkit tavoitteenani saada vain satasen kuukausikilometrit täyteen. Marraskuulle en asettanut kilometritavoitetta, ja se kyllä näkyi alkukuun juoksuissa. 

Patikoitua kyllä tuli, mutta marraskuun ensimmäisellä viikolla juoksin reissussa vain pari lenkkiä ja 9 kilometriä. Hotellimme sijaitsi Madeiran pääkaupungin Funchalin laidalla Lidon hotellialueella. Aivan hotellimme kulmalta lähti rantapromenadi, joka kulkee hotellialueen ja meren välissä tarjoten jylhiä näkymiä merelle sekä runsaasti ylös-alas mäkiä. Toisella puolella hotelliamme kulki alueen pääkatu, Estrada Monumental, joka reippaasti korkeuseroja sisältävällä alueella on yksi ainoista lähes tasaisista tienpätkistä. Juoksin lenkkejä siten, että toiseen suuntaan menin tasaista katua ja toiseen rallattelin rantareitin mäet. 

Suomeen kun palattiin, niin tuli ensimmäinen sääshokki, kun täällä oli marraskuu tarjoilemassa harmautta ja viileämpää keliä. Ensimmäiset päivät kotona näyttivät siltä kuin värit olisi viety maisemasta, aurinkokin pysyi tiukasti harmaiden pilvien takana. Onneksi isänpäiväviikonloppuun osui aurinkoiset ja lämpimät päivät, niin pääsi siinä kohtaa juoksemaan auringonpaisteessa.

Kuun loppuun tulikin sitten toinen sääshokki, kun satoi lunta ja se jopa jäi maahan. Tuntui kovin nopealta siirtymältä joutua parissa viikossa Madeiran päälle 20 asteen lämmöistä muutaman asteen pakkasiin!

Yhteensä marraskuussa tuli juoksua 89 kilometriä. Tuohon kun ynnää patikointikilometrit, niin mennään kyllä yli sadan, mutta mikään liikunnallinen kuukausi ei ollut kyseessä. Tälle kuulle en asettanutkaan mitään kilometri- tai muita tavoitteita, marrasputkikaan ei houkutellut. Loppuvuodelle minulla on vain yksi tavoite, juosta tonni täyteen, ja siitä ei enää paljoa puutu, joten loppuvuonna on varmaan aika alkaa miettiä jo ensi vuoden juoksuja ja tavoitteita!

Porto Monizin merivesialtaat - hieno päiväretki Madeiralla

Näkökulmastani Madeira on ennen kaikkea luonnossaliikkujan kohde. Saarelta löytyy niin paljon patikointireittejä, että niiden kävelyyn voi käyttää koko loman ja vielä jää kiinnostavia vaelluksia seuraavallekin matkalle. Välillä voi olla kiva viettää myös retkipäivä ilman kävelyä tai tehdä vain lyhyt patikointi (kuten pieni Balcoesin kävely). Varsinkin, jos käytössä on vuokra-auto, kannattaa ehdottomasti retkeillä saarella muutenkin kuin patikointikohteisiin. Tässä retkivinkki merivesialtaille Madeiran luoteiskulmaan Porto Moniziin. 

Retkeily vuokra-autolla Madeiralla

Jos vuokraa auton, huomaa nopeasti, että Madeira on pinta-alaltaan pieni saari, jonka päästä päähän ajamisessakaan ei tunteja tuhraannu. Uudet tunnelit vuoriston alitse nopeuttavat matkantekoa, joten jos majoittuu Fuchalissa, voi hyvin suunnitella päiväretken saaren toiselle laidalle niin, että matkalla ehtii nähdä paljon ja viettää ihan kunnolla aikaa kohteessa.

Suosittelen lämpimästi vuokra-auton hommaamista, jos porukasta löytyy joku, joka uskaltaa ajaa serpentiiniteillä. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja nopeudet ovat vuoristossa alhaisia, mutta maisemat ovat kyllä jänniä ja yli 10 % mäet ihan peruskauraa. Jyrkin mäki, jota me ajoimme, oli nousukulmaltaan 32 %. Mitä pienempi auto, sitä paremmin sen saa pikkuruisiin parkkiruutuihin ja pääsee ohittamaan tien penkereelle yleisesti parkkeeratut autot. Toki sitten kannattaa varautua siiten, että auton tehot meinaavat loppua ylämäkiin. Yleisesti suositellaan automaattivaihteista autoa. (Oma hovikuskini tosin oli vain innoissaan pikkuisessa avokattoisessa manuaali-Fiatissamme, kun mäkeä ei päässyt jurnuttamaan ylös edes kakkosvaihteella, mutta moni muu arvostanee vaivattomampaa matkantekoa automaatilla...)

Me teimme reissulla pari ajelupäivää siten, että suuntasimme pohjoisrannikolle ja pysähdyimme, kun eteen tuli jokin kiinnostava juttu. Madeiralla on paljon upeita näköalapaikkoja ja niihin osoittavat Miradouro-kylttejä seuraamalla löytyy parkkipaikka sekä taatusti jotain hienoa nähtävää. 

Sääennusteet Madeiralla ovat vähemmän luotettavia, tai ainakaan me emme löytäneet sääpalvelua, joka olisi pystynyt kertomaan säätilasta jotain arvausta varmempaa. Saarella on pieniä mikroilmastoja, ja vaikka jossain sataa ja on pilvistä, voi vain lyhyen etäisyyden ja jonkin vuorennyppylän takana olla mitä aurinkoisin keli. Yksi toimiva keino miettiä retkipaikan kohdetta on tarkistaa aamulla Madeiran lukuisista webbikameroista, miltä muualla näyttää, ja suunnata sitten auton kohti selkeältä näyttävää kylää. 

Jos uimaan pulahtelu erikoisissa puitteissa kiinnostaa, niin vahva päiväretkisuositus Porto Moniziin. Kylä sijaitsee aivan Madeiran saaren luoteiskolkassa, mutta koska saari on tosiaan niin pieni, ajaa Funchalistakin sinne vain tunnin verran. Suosittelen myös ajamaan eri reittejä tulo- ja menomatkalla. Jos ei muuten aio vierailla Paul da Serran ylängöllä, niin sitä kautta kannattaa ainakin ajaa Porto Moniziin! Lehmävaarakyltit eivät ole tiellä turhan takia, mutta siitä sitten enemmän tulevassa postauksessa... :D

Porto Monizin merivesialtaat

Porto Moniz on kuuluisa merivesialtaistaan, ja ne ovatkin todella vierailun arvoiset. Madeiralla ei ole hiekkarantoja kuin pari hassua, eikä saari olekaan mikään auringonpalvojan kohde. Olen aiemmin vieraillut Madeiralla vain helmi-maaliskuussa ja silloin merivesi on ollut viileimmillään. En ollut ennen tätä reissua käynyt kertaakaan Madeiralla meressä uimassa! Nyt puute tuli korjattua ja loka-marraskuun taitteessa Atlantin vesi oli vielä varsin lämpöistä, vähintään 20 asteista.

Merivesialtaat ovat muodostuneet vulkaanista alkuperää olevien kivimuodostelemien väliin ja luonnonaltaisiin on tehty pienet reunavallit, jolloin tyynellä säällä altaiden vesi lämpiää auringossa. Kovassa aallokossa merestä virtaa altaisiin uutta, viileämpää vettä, mutta altaat eivät suoraan ole yhteydessä mereen eikä niissä siten tunnu merivirrat tai aallot. Madeiran rannoilla uiminen on terävien rantakivien, virtauksien ja Atlantin aaltojen vuoksi haastavaa, mutta altaisiin on tehty portaat.

Porto Monizissa on itseasiassa kahdet merivesialtaat. Maksullisessa uimalassa (sisäänpääsy n. 5 euroa) on suihkut ja pukukopit sekä uimavalvojat. Jos haluaa luonnontilaisemman kokemuksen, löytyy Cachalote-ravintolan luota pienempiä altaita ilman palveluita. Me ihastuimme näihin luonnontilaisiin altaisiin. Laajalla alueella oli hiekkapohja ja uskomattoman kirkkaassa vedessä sai uiskennella kalojen seassa! Kävimme ensin Cachaloten altailla ja suuntasimme sitten maksulliseen uimalaan. 

Uimalassa suurta hupia näytti olevan reunamuurilla istuskelu ja isojen aaltojen odottelu. Isoimmat vaahtopäät nousevat uimalan reunamuurille ja pyyhkivät sillä istuvat uimarit alas veteen. Muurilla on kävely ja seisominen kielletty juuri isojen aaltojen takia. Vaikka luonnontilaisemmat altaat olivat tunnelmaltaan hienot, oli Atlantin vesi niin suolaista, että se kuivui iholle valkoiseksi kerrokseksi, ja siksi oli paikallaan käydä uimalassa suihkussa ennen vaatteiden pukemista. 

Porto Monizissa on myös lukuisia ruokapaikkoja ja kahviloita, ja myös turistibussit pysähtyvät siellä, joten yksin ei saa uiskennella tai ruokailla. Tilaa on kuitenkin altailla runsaasti. Me onnistuimme valitsemaan vierailuun aurinkoisen päivän ja altaat olivat todella kiva päiväretkikohde!

Black Fridayn täsmätärpit

Tässä muutama valikoitu tärppi verkkokauppojen Black Week ja Black Friday -tarjouksista. Joka vuosi joululahjoja miettiessä pyrin siihen, etten ainakaan hankkisi mitään turhaa tavaraa. Alennuksien ei kannata antaa sokaista, vaan hankkia vain sellaista, jolle on oikeasti käyttöä. Aineettomat lahjat, kuten lahjakortit, ovat mielestäni hyvä valinta lahjaksi, ja voi niitä itsellekin hankkia. 

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-10% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista. Mainoslinkit on merkitty tähdellä (*).

Lahjakortti kylpylään - Naantalin ja Ruissalon kylpylätarjoukset

Vedän tällä kertaa tärpeissä hiukan kotiinpäin. :D Muutimme viime vuonna Naantaliin ja olemme tykästyneet tähän pikkukaupunkiin. Jo kuukausia ennen kuin muutosta oli mitään tietoa, kävimme tutustumassa kesäkaupunkiin keskellä sydäntalvea, kun yövyimme Naantalin kylpylässä. Se oli ensikosketukseni kylpylään ja hotelliin, joka on palkittu lukuisat kerrat. Naantali on hieno kesäkaupunki, jossa riittää varmasti nähtävää ja tekemistä lyhyelle vierailulle. Hiukan erilaisen näkökulman kesäiseen Naantaliin saa suppailemalla. Mutta ei talvikaan ole huono aika vierailla Naantalissa! Kylpylän ranta, kirkonseutu ja vanhakaupunki ovat oikein tunnelmallisia tähän aikaan vuodesta.

Tänä vuonna aion kuitenkin napata Black Friday -tarjouksista meille lahjakortin Ruissalon kylpylään. Ruissalokin on ihan naapurissa, joten staycation teemalla mennään. Ruissalossa meillä on aikomus käydä juoksemassa saaren luontopoluilla ja sen jälkeen rentoutua kylpylässä. Ruissalossa kannattaa mielestäni ehdottomasti ottaa huone meren puolelta, vai mitä mieltä olette alla olevasta näkymästä, joka on napattu meren puolella olevan hotellihuoneen ikkunasta?

Olen tosiaan jo parina viime vuonna ostanut lahjakortteja kylpylöihin Black Friday -tarjouksista. Aineettomat joululahjat toimivat hyvin lisäämättä turhaa tavaraa ja lahjan saaja saa elämyksen, jonka voi käyttää haluamassaan seurassa ja silloin kun parhaiten sopii.

Naantalin ja Ruissalon kylpylän lahjakortit tulevat myyntiin Black Friday hinnoilla perjantaina aamulla, mutta näet tarjoukset jo nyt tästä linkistä.*

Lahjavinkkejä juoksijalle

Myös yksi suosikki-verkkokaupoistani, Scandinavian Outdoor, on paikallista alkuperää. Yritys on perustettu Turussa 1970 ja se on edelleen 100% kotimainen, vaikka onkin vuosikymmenten varrella vaihtanut nimensä kansainväliseen muotoon ja laajentanut toimintaansa verkkoon. Toimiva verkkokauppa on yksi syy, miksi tilaan ison osan ulkoiluvarusteistani Scandinavian Outdoorilta. Lähetykset tulevat aina nopeasti, ihan 2-3 päivässä ja palautus on vaivatonta. Poimin tähän muutaman oivan lahjavinkin juoksijalle vaikka pukinkonttiin.

Talvijuoksuilla lisälämpöä tuomaan kannattaa hankkia toppahame. Hame tuo lisälämmikettä lantion alueelle ilman, että sisäreisissä hankaa paksut vaatekerrokset. Toppahameita on erilaisia, aina nilkkapituisista ja untuvatäytteisistä taukohameista lyhyisiin ja hyvin kevyisiin hamosiin, jotka soveltuvat parhaiten juoksuun. Tässä linkissä Scandinavian Outdoorin toppahamevalikoima.*

Sukat voivat tuntua tylsältä lahjalta, mutta niitä kuluu käytössä ja mun toivelistalla on joka vuosi juoksusukkia! Mulla on useammat Bridgerdalen merinosukat*, jotka toimivat loistavasti syksyllä ja talvella juoksulenkeillä. Sukat kestävät hyvin käyttöä ja lämmittävät kylmemmälläkin kelillä ollen kuitenkin myös tosi hengittävät.

Kaikki Scandinavian Outdoorin Black Friday -tarjoukset näet tästä linkistä.*

Hemmottelua

Aineettomien lahjojen lisäksi suosin lahjoissa käyttöön tulevia tuotteita, kuten vaikka kosmetiikkaa tai jotain erikoisen hyvää syömistä. Tässä muutama poiminta hemmottelulahjoiksi.

Body Shopissa on koko viikon Black Week tarjouksena mm. kosmetiikkajoulukalenterit. Verkkokaupassa on myös joka päivä vaihtuva tarjous.*

Näin pimeään aikaan yritän karkottaa kaamosväsymystä mm. syömällä D-vitamiinia. Hyvinvoinnin.fi tarjoaa ravintolisiä ja kosmetiikkaa. Tässä linkki verkkokaupan Black Week -tajouksiin.* 

Uutiset, sää ja mää

Keskeytämme Madeiran matkapostaukset säätiedotuksen vuoksi. On p*rkeleen kylmää ja pimeää! Noin. 

Pienoinen sääshokki oli kyllä palata lämpöisästä tähän Suomen marraskuuhun. Viime viikonloppuna oli vielä loistavat ulkoilusäät, mutta tällä viikolla ei ole tainnut näkyä aurinkoa ollenkaan. Ja kylmyys on vyörynyt tänne lounaiseen Suomeenkin, tänään oli mittarissa jo pakkasasteita.

Jos ei jo käynyt ilmi, niin Madeiran reissu oli onnistunut ja oli aivan ihanaa seikkailla saarella patikoiden sekä viettää aikaa myös ihan vain löhöillen hotellin allasalueella. Koska patikoinnit olivat niin hienoja ja kuvamateriaalia kertyi, olen myös innostunut naputtelemaan retkipostauksia oikein urakalla. Joko matkapostaukset kyllästyttävät..? Joku joskus on sanonut, että tykkää lukea blogistani reissupostauksia, joten rohkenen jatkaa vielä muutaman patikointitarinan verran... 

Itselle matkajutut blogeissa ovat aina kiinnostavia ja ennen Madeiran matkaa tuli etsittyä juttuja patikoinneista ja muista retkikohteista. Madeiralla patikointi on todella tärkeä osa saaren matkailua ja netistähän löytyy reittikuvauksia ja matkakertomuksia pilvin pimein. Silti koen, että suomeksi kirjoitetut omakohtaiset tarinat ovat arvokkaita. Kun etsin juttuja patikoinneista, niin englanniksi valitettavasti iso osa hakutuloksista on hakukoneoptimoituja ja mainoksilla kuorrutettuja. Tämä olisi sinänsä ihan ok, mutta parin stoorin kohdalla teksti oli niin geneeristä, että aloin epäillä, onko kirjoittaja edes käynyt kohteessa, josta on mainospostauksen rustannut! Pienen kielialueen etuna on se, että aidot matkakertomukset nousevat Googlen hakutuloksissa korkealle myös ilman optimointia. 

Marraskuu on jo yli puolenvälin, mutta kuun juoksuja on kertynyt vasta hiukan päälle 40 kilometriä. Minkäännäköistä marrasputkea ei ole täällä tehty. Juoksujen suhteen ei nyt ole oikein mitään tavoitetta, juoksen vain fiiliksen mukaan. Se voi kuulostaa mukavalle, mutta itselle sopii parhaiten se, että on jokin tavoite, jota kohti treenata. Sen ei tarvitse olla mikään haastava juttu, mutta kunhan on jotain, mitä tavoitella. Nyt ainoa tavoitteeni on juosta tänä vuonna 1000 kilometriä. Tonni on ollut mulla joskus vuositavoitteena, mutta paremman kunnon myötä tavoite on usein noussut 100 kilometriin kuussa ja 1200 kilometriin vuodessa. Tämä vuosi vaan on ollut sellainen, että juoksutaukoja on kertynyt ja niinpä tonnin tavoite on tälle vuodelle realistinen. Siitä ei nyt ihan mahdottomia puutu, eli aika löysästi saan juoksennella loppuvuonnakin...

Mietin tuossa, että en ole tainnut blogissa mainitakaan olevani tämän syksyn opintovapaalla. En tietenkään vuodata blogiin koko elämääni, vaan jaan täällä vain pienen osan kuulumisista ja pääosassa on juoksu, siihen liittyvät asiat, muu liikunta ja matkailu. Välillä voi sitten jäädä joitain olennaisiakin asioita elämästä jakamatta, vaikka ne eivät mitään salaisuuksia olisikaan... Ja välillä tuntuu, että kirjoitan blogiin asioista ja tunteistani kovin avoimestikin, avoimemmin kuin mitä vaikkapa työpaikan kahvipöydässä saatan höpistä. Fiiliksen mukaan tulee kyllä kirjoiteltua milloin mistäkin. Viime vuonna sain suoritettua avoimessa 50 opintopistettä eli kaksien perusopintojen verran, niin olin tänä vuonna hakukelpoinen maisteriohjelmaan, joka kiinnosteli. Pääsin sisään ja nyt olen tosiaan syksyn ajan tehnyt opintoja täyspäiväisesti. Opintovapaa osaltaan mahdollisti sen, että olimme kaksi viikkoa Madeiralla. Koko matka ei ollut lomaa, vaan miesystäväni teki töitä ja itse tein opintoja etänä muutamana päivänä reissussakin. Näin lomapäiviä ei kulunut ihan tolkuttomasti ja mulla kurssit etenivät matkasta huolimatta. Hiukan kyllä jäin jälkeen ja nyt on pitänyt yrittää kiriä. No, mikäs tässä on koneen ääressä istuskellessa, kun ulkona tulee pimeä jo neljältä eikä kylmyys innosta juurikaan ulkoilemaan sen lyhyen harmaan ajan aikana, kun aurinko on taivaanrannan yläpuolella...

Mikä tämän postauksen pointti mahtoi olla? Kirjoitella muitakin kuin matkakuulumisia... ja ehkä vältellä hetkeksi koulujuttuja. :D

Patikointia Madeiralla: Levada do Caldeirao Verde

Vihreän kattilan eli Caldeirao Verden patikointireitistä opaskirjat kertoivat, että reitin varren vesiputoukset olisivat hienoimmillaan sadekelissä tai sateen jälkeen. Tämä olisi siis kävely, joka kannattaisi tehdä myös sadesäällä. Opaskirjat kertoivat myös, että reitillä todennäköisesti kastuu, koska pienet vesiputoukset valuvat rinteestä paikoin suoraan kulkijoiden päälle ja tunnelien lattialla saattaisi olla ihan kunnolla vettä. Emme siis murehtineet sitä, että päivä oli sateinen. No, reitillä opimme, että sataa voi myös liikaa, mutta siitä sitten tuonnempana.

Caldeirao Verde - miten sinne pääsee?

Reitti lähtee Queimadas-nimiseltä paikalta, jonne kulkee alati kapeneva ja loppumatkalta pelkkää ylämäkeä oleva tie. Queimadas on pieni metsäinen puistoalue ja siellä on kahvila ja iso parkkialue. Parkki maksoi 3 euroa ja wc 50 senttiä. Huom! Parkkipaikan ja wc:n voi maksaa vain käteisellä. Infopisteen työntekijä oli happamuudessaan koominen, mutta vaihtaa tarvittaessa rahaa.

Caldeirao Verden levada on yksi Madeiran suosituimmista patikoinneista. Matka Funchalista kävelyreitin alkuun kestää noin tunnin autolla. Bussilla ei pääse ihan reitin alkuun asti, mutta levadalle tehdään paljon opastettuja patikointimatkoja, jos ei halua käyttää vuokra-autoa.

Reittikuvaus löytyy taatusti jokaisesta Madeiran patikointioppaasta ja reitiltä on lähes mahdoton eksyä. Se kulkee levadan viertä vuorenrinteessä, josta ei edes pääse mihinkään sivupoluille ja ainoat risteyskohdat on merkitty opastein. Madeiran isojen vaellusreittien joukkoon kuuluva Levada do Caldeirao Verde on reitti numero PR9.

Kävely Caldeirao Verdellä sadesäässä - vesiputouksia ja tunneleita

Olin odottanut Caldeirao Verden kävelyä, koska levadareitillä olisi edessä useita vesiputouksia sekä kolme erilaista tunnelia! En ollut aiemmin Madeiran levadoilla käynyt tunneleissa, jotka on aikanaan louhittu käsin vuorenrinteeseen. Caldeirao Verde eli vihreä kattila olisi sukellus Madeiran upeaan satumaisen rehevään vuoristometsään ja jossain blogissa reitin kehuttiin olevan jopa Madeiran paras patikointi. Reitti on sinne-ja-takaisin patikointi, eli noin 6,5 kilometriä kääntöpaikalle ja alueen suurimmalle vesiputoukselle, ja sitten samaa reittiä takaisin.

Levadat ovat siis Madeiran saarella sijaitsevia kastelukanavia, jotka kuljettavat vettä saaren sateisilta vuoristoseuduilta alas maanviljelysmaille. Levadat ovat pääosin tasaisia ja patikointireitit kulkevat betonisella tai kivisellä levadamuurilla tai leveämmissä kohdissa ihan polulla levadan vierellä. Caldeirao Verden reitti alkoi leveänä ja keli oli kostea ja tihkusateinen. Emme alkuun jaksaneet kaivaa kertakäyttösadetakkeja repusta. Mietin kyllä vähän varusteita, kun muilla reitille lähtijöillä näytti olevan sateenpitäviä kuorivaatteita, ja itsellä oli kevyet juoksutrikoot ja vain vähän vettä hylkivä takki. Oli kuitenkin niin lämmin, lähes +20 astetta, että arvelin tarkenevani, vaikka kastuisinkin.

Alun leveän polun jälkeen reitti muuttuu kapeammaksi ja suuri osa kävelystä kulkeekin noin puoli metriä leveää levadamuuria pitkin. Kaikissa kapeissa kohdissa turvana on vaijerikaide. Alkuun minua hiukan jännitti, olisinko kapeissa kohdissa ongelmissa korkeanpaikankammoni kanssa, mutta kasvillisuus polun vieressä oli niin tiheää, että jos siinä vieressä jonkinlainen putous olikin, se peittyi vihreyteen. Ihan muutamassa kohtaa oli vähän ilmavampia kohtia ja olisi ehkä ollut jonkinlainen näkymäkin, ellei olisi ollut niin pilvistä.

Caldeirao Verdellä pääasia olikin näköalojen sijaan levadan ympäröimä vihreys ja vesiputoukset. Paikoin tosiaan pienet vesiputoukset tulivat rinteestä suoraan polulle ja lähes koko matkan levadan vierellä kulkeva rinne oli kasvien peitossa. Nimensä mukaisesti reitti oli huikean vihreä ja vehreä.

Parin kilometrin jälkeen tultiin ensimmäiselle hiukan isommalle putoukselle, jossa virtaava vesi piti ylittää kiviä pitkin. Muutamassa muussakin kohtaa reitti poikkesi levadan viereltä, koska kohta oli sortunut tai kasvanut umpeen, ja näille kohdille oli rakennettu kiertoreitille portaita. Reitiltä on mahdoton eksyä, koska koko ajan seurataan levadaa ja reitiltä poikkeamista ei käytännössä pysty tekemään. Levada on hakattu suoraan vuorenrinteeseen, ja rinnettä on mahdoton lähteä harhailemaan sen enempää ylös kuin alaskaan.

Noin neljän kilometrin kohdalla tuli vastaan iso vesiputous, jossa vesi syöksyi kohisten alas jyrkänteeltä kymmeniä metrejä polun yläpuolelta. Sade oli edelleen lähinnä tihkua, mutta ympäristö oli kaikin puolin hurjan kostea ja polulle alkoi muodostua isoja lammikoita.

Levadatunnelit

Pian edessä oli reitin ensimmäinen tunneli. Vasta tunnelille päästessä jaksoimme kaivaa sadetakit repusta samalla kun laitoimme otsalamput päähän. Itse olin onnistunut jo kastumaan melkoisesti, joten vaihdoin kuivempaan paitaan ja vedin sitten sadetakin päälle.

Ensimmäinen tunneli oli melko lyhyt. Olin etukäteen ajatellut, että ahtaat tunnelit tuntuisivat ehkä inhottavilta, mutta nyt ne olivat reitin ainoat kuivat kohdat ja sinällään tervetullutta vaihtelua. Caldeirao Verdelle pääsee vain kolmen tunnelin kautta. Ensimmäinen on lyhyin ja korkein. Sen jälkeen tunnelit pitenevät ja muuttuvat paikoin mataliksi. Kolmas tunneli oli vain 160 senttiä korkea, eli siellä piti mennä koko matka kyyryssä. Onneksi tunnelien pohjalla ei ollut kovin syvää vesikerrosta.

Kahden pisimmän tunnelin keskivaiheilla oli reikä ulos kalliorinteessä. Siinä kohtaa pystyi seisomaan suorassa, vetämään raikasta ilmaa ja kurkkaamaan hienoja näkymiä vihreille vuorenrinteille.

Kääntöpaikalle ei ihan päästy

Tunnelit ohitettuamme edessä olikin kohta, jossa levada tulvi yli ja vesi virtasi levadamuurin yli. Luulin kenkieni olevan jo märät, mutta oikeasti märät ne olivat vasta, kun olimme kahlanneet tulvivan kohdan yli. Edessä oli vielä toinenkin tulviva kohta, ja sen jälkeen kengissä litisikin koko loppumatkan ajan vesi varpaiden välissä.

Koska patikointi on niin kehuttu ja erikoinen, on siellä aina paljon väkeä liikkeellä. Niin nytkin, vaikka sää oli tosiaan hyvin pilvinen ja sade vain yltyi päivän mittaan. Meitä vastaan tuli isompi, oppaan kanssa kulkeva ryhmä, joka kertoi, että reitti on poikki ennen kääntöpaikkaa. Vesi tulvi niin rankasti, ettemme tulisi pääsemään kääntöpaikan isolle vesiputoukselle. Matkaa olisi vielä ollut joitain satoja metrejä, tai maksimissaan kilometrin verran, mutta päätimme tuossa kohtaa kääntyä takaisin.

Tuppaan huolestumaan vähän kaikesta ja oli pieni helpotus kääntyä takaisin, sillä tulviva levada oli saanut minut miettimään alueella tapahtuvia maanvyöryjä ja sen sellaista. Vaikka toki tuolla seudulla sataa paljon aina, joten tuskin tuolloin mitenkään poikkeuksellisen märkää oli. Mutta olin jo kastunut läpimäräksi ja paluumatka olisi se sama noin kuusi kilometriä, mikä oltiin patikoitu jo mennessä, joten tuossa kohtaa kääntyi jo mielellään takaisin päin.

En tiedä, johtuiko sateesta ja polun liukkaudesta, mutta reitillä kävi kaikenlaisia pieniä sattumuksia. Käännyttyämme takaisin takanamme kulkenut saksalainen vaeltaja putosi yhtäkkiä - humpsista vaan - levadaan, joka oli tuolla kohtaa vielä varsin syvä, melkein vyötäröön asti. Hänelle ei onneksi käynyt kuinkaan. Takaisin päin tunneleissa kyyristellessämme edellä mennyt patikoija löi päänsä matalaan kattoon ja kaatui siitä sitten tunnelin pohjalle. Tuossakaan ei käynyt pahemmin, kuin että vaatteet mutaantuivat. Isossa porukassa vaeltaneilta suomalaisilta kuulimme, että heidän porukastaan yksi oli pudottanut puhelimensa levadaan! Mekään emme välttyneet sattumuksilta, vaan levadaan putosi yksi vesipullo, jota emme enää paluumatkalla löytäneet (virtaus levadassa oli todella kova). Ja repussani ollut opaskirja kastui käyttökelvottomaksi! Onneksi mitään pahempaa ei sattunut.

Paluumatka Queimadakseen

Koska tunnelit olivat ainoat kuivat kohdat koko reitillä, nautimme hiukan eväitä viimeisen tunnelin suuaukolla ennen taivasalla kulkevan osuuden alkua. Paluumatkalla isonna jylisevä putous oli entistäkin vaikuttavampi. Sen kohinan kuuli jo kaukaa ja lähellä se peitti kaikki äänet, edes huutaen ei meinannut kuulla toista! Lähempänä lähtöpistettä olleen pienemmän putouksen luona ei enää päässyt kiviä pitkin kuivin jaloin, vaan vesi huuhteli mutaiset kengät toviksi puhtaiksi.

Menomatkalla nopein kilometrimme oli ollut noin 16 min/km, kun taapersimme eteenpäin ihmetellen ja kuvaten kaikkea. Paluumatkalla hitain kilometri mentiin tuota vauhtia, kun marssimme reippaasti kohti vuokra-autoa ja kuivia vaatteita. Jos jokin kohta oli mennessä näyttänyt jännittävältä, ei niistä jaksanut paluumatkalla enää välittää, kuten ei mutalammikoista polullakaan.

Patikoimme noin 12 kilometriä, vaikka emme päässeetkään ihan reitin loppuun. Vaikka reitti oli hyvin tasainen, piti jalkoja jonkin verran nostella kivikoiden ja lätäköiden yli, joten vaellus tuntui minulla myös jaloissa. Olimme aivan litimärkiä päästessämme takaisin autolle. Kiedoin päähäni pyyhkeen kuin hiustenpesun jäljiltä ja vaihdoin aivan kaikki vaatteeni pikkuruisessa vessakopissa taiteillen.

Kun lähdimme Queimadaksesta, laskeuduimme joitain satoja korkeusmetrejä ja ajoimme muutaman kilometrin ensimmäiseen vastaantulevaan kylään ruokailemaan. Siellä paistoikin sitten aurinko täydeltä terältä! Madeiran sateet ovat todella paikallisia ja vaihtelevia. Joillain alueilla vuoristossa sataa lähes aina ja jotkin rannikkokylät taas ovat kuuluisia aurinkoisuudestaan. Hauska mikroilmastojen saari.

Levada do Caldeirao Verde oli hieno patikointi vihreään satumetsään. Litimäräksi kastellut keli ja tulviva levada tekivät retkestä seikkailun!