Taas polkukisaan!

Olen hurahtanut. Ilmoittauduin taas seuraavaan polkujuoksutapahtumaan, ensi lauantaina juostavaan Maaria Trailiin. Kyseessä on taas Turku Trailcup -sarjaan kuuluva polkujuoksu, samoin kuten aikaisemmatkin polkujuoksukisani. Molemmissa aiemmissa tapahtumissa on ollut aurinkoista ja päälle 20 astetta lämmintä, toivottavasti sama sää jatkuu, eikä tule sadekeliä niin kuin ennusteet nyt lupaavat.

Maaria Traililla juoksen kympin, mutta tarjolla olisi tuplamatkakin. Itseäni hirvittää hiukan jo tuo kymppikin, sillä maasto lienee selvästi Ruissalo Trailin polkuja haastavampaa. Lisäksi mulla ei edelleenkään ole alla kovin pitkiä juoksuja. Heinäkuun alun puolikkaan jälkeen olen juossut kerran kympin ja kahdesti 12 km.

Mietin aika viime tippaan tuon ilmoittautumisen kanssa, ja alunperin ajattelin, että ajankohta on huono. Kun ensi viikonloppu olikin ohjelmasta vapaa, epäröin vielä vähän kalliimman osallistumismaksun (35€) kanssa. Tapahtumassa on kuitenkin ruokatarjoilu, ja kun kerran kasvissapuskaakin on tarjolla, heitin lopulta ilmoittautumisen sisään. Maaria Trail järjestetään jo toista kertaa ja tapahtuma on selvästi vähän isompi kuin nuo aiemmat polkujuoksut, joihin olen osallistunut. Vaikka olen asunut Turussa yli 15 vuotta, tuo Maarian altaan ympäristö on mulle aivan vierasta aluetta. Kiva päästä uusille poluille kirmaamaan!

Olen tässä lueskellut juoksijoiden kokemuksia eiliseltä HCM:ltä, aika extreme säätä on ollut. Ukkosrintamat ovat kiertäneet Lounais-Suomen tänä kesänä lähes tyystin, viime viikonloppuna ehkä pikkaisen jyristeli. Postauksen kuvat ovatkin viime viikon pitkikseltä, jolloin taivaanrannassa mustanpuhuvina roikkuneet pilvet hajaantuivat lenkin aikana lähes kokonaan. 

Ex tempore polkulenkki Littoistenjärvellä

Rantapäivästä kehkeytyikin kunnon juoksu- ja retkeilypäivä, kun tiistaina päädyin hetken mielijohteesta polkujuoksemaan Littoistenjärven luontopolulle. Littoistenjärvi on Kaarinan ja Liedon rajalla oleva, nykyään hyvin kirkasvetinen järvi, jonka pohjoisosassa on matala hiekkaranta. Järvi pääsi keväällä otsikoihin, kun sumea vesi kirkastettiin kemikaaleilla.

Olin tullut järvelle juosten, matkaa kertyi sinne 8,4 kilometriä, ja aikomuksenani oli jättää päivän kuntoilut siihen. Käytyäni uimassa ja nautittuani retkilounaan totesin kuitenkin, että päivä oli niin pilvinen ja tuulinen, etten oikein tarjennut vain lojua rannalla. Hiekkarannan kupeesta lähti luontopolku, jota olin jo aiemmilla visiiteillä katsonut "sillä silmällä", joten päätin lämpimikseni lähteäkin patikoimaan polkua. Kaikki tavarani mahtuivat piskuiseen juoksureppuuni, joten oli helppo tehdä suunnitelmanmuutos ja lähteä kävelemään rantsusta metsän siimekseen. Koska mulla oli valmiiksi juoksukamat mukana, teinkin sitten niin, että kävelin luontopolun toiseen suuntaan ja juoksin takaisinpäin. Menomatkalla oli hyvä kävellen tutustua maisemiin ja vähän kuvailla, ja kääntöpaikalla järveen pulahduksen jälkeen polkujuoksu maistui mainiosti.

Luontopolku oli yhteen suuntaan noin 3 km ja ilahduttavan monipuolinen. Tein suunnitellun poikkeaman lintutornille ja suunnittelemattoman rannan kaislikkoon, kun en oikein ollut selvillä, missä polku kulkee. Loppumatka menikin sitten märillä sukilla ja kengillä. Reitti oli pääosin hyvin merkitty, mutta parissa kohtaa joutui hiukan arpomaan, mihin risteyksestä kääntyä. Paluumatkalla onneksi osasin jo, joten reittikartassa ei näy harhailuja. Polkujuoksuun luontopolku sopi erinomaisesti, ja juurakkoa, kalliota ja kiviä riitti. Järven itärannalla polku kulki paikoin niin lähellä järveä, että pikku horjahdus kallioilla olisi johtanut ylimääräiseen pulahdukseen. Littoistenjärven olisi hyvin voinut kiertääkin juosten, tämän polkupätkän lisäksi teitä ja pyöräteitä pitkin matkaa olisi tullut yhteensä noin 7 kilometriä. Mulle riitti tällä kertaa luontopolun talsiminen ja polkujuoksu.

Lajikokeilussa SUP-lautailu

Kokeilin suppailua ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten Italian lomalla Garda-järvellä. Silloin ajattelin innostuneena, että lajia pitäisi päästä harrastamaan koto-Suomessakin, mutta kuten näissä niin usein käy, käytännön toteutus jäi uupumaan... Kunnes tänä kesänä aivan sattumalta bongasin sup-lautojen vuokrauspisteen läheiseltä Littoistenjärveltä ja pääsin kokeilemaan sup-lautailua uudemman kerran. Postauksen kuvista varmaan huomaa, mikä on Gardalta ja mitkä Littoistenjärveltä. :D

SUP-lautailu (SUP = Stand Up Paddling) on alunperin Hawaijilta alkunsa saanut surffauksen kantamuoto, jossa melotaan seisaaltaan suurella surffilaudalla. Kerrotaan heti alkuun, että mulla on surkea tasapaino, mutta osittain sen kehittymisen takia halusin suppailua kokeillakin. Gardajärvellä kävi vain siten, että ensikokeilu tuli tehtyä niin tuulisessa säässä, etten päässyt laudalla kertaakaan edes seisomaan. Onneksi reissulta päätettiin vuokrata sup-lauta toisenkin kerran huomattavasti tyynemmissä oloissa, jolloin lajiin pääsi jo hiukan sisälle. Kunnolla suppailemaan pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä tuolla Littoistenjärven maisemissa. Suppailua on melko helppo kokeilla, sillä lautavuokra maksaa noin 15-30 euroa tunti, eikä opastettu kokeilukaan ole kuin viitisenkymppiä.

Vinkkinä aloittelijoille, että rantavedessä kannattaa mennä laudan päälle ensin polvilleen ja vasta syvemmässä vedessä yrittää pystyyn. Jos molskahtaa kunnolla veteen, niin ei ole sitten ainakaan heti pää pohjassa. Tuulisemmassa säässä voisi varmaan meloa pidempäänkin polvillaan tai istuallaan, jos pystyyn ei meinaa päästä. Mulla alkuun meno oli tosi epävarmaa, ja tuntui, että jalat ihan tärisivät pelkästään siitä, kun yritin pitää tasapainoa yllä. Mutta tunnin vuokra-ajan loppupuolella tasapaino oli jo sen verran harjaantunut, että laudalla pysyi pystyssä pienessä aallokossakin.

Suppailu tuntui kevyesti hartiaseudun lihaksissa seuraavana päivänä, mutta tuntikin laudalla on vielä aika leppoisaa liikuntaa. Sen huomasin, että kun ensin olin suppailut tyynenä päivänä ja seuraavaksi tuulisempana, niin tuulisessa säässä joutui tekemään enemmän töitä. Vastatuuleen oli paikoin mahdoton liikuttaa lautaa, ja sivutuuleen mennessä piti koko ajan meloa vain toiselta puolelta, mikä oli pidemmän päälle raskasta. Suppaillen pääsi kuitenkin katsomaan tuolla Littoistenjärvelläkin esimerkiksi ulpukoita ja rannan taloja ihan eri kulmasta kuin uiden, joten pienen liikunnan lisäksi meloen näki järveä ihan eri kantilta.

Suppailua oli kiva kokeilla, mutta harrastaminen vaatisi ehkä vähän pidempää kesää... :) Löytyykö lukijoista sup-lautailua kokeilleita? Mitäs tykkäsitte?

Huikea heinäkuu

Heinäkuu oli kaikin puolin mahtava kuukausi! Lomaa, aurinkoa ja kunnolla juoksua ensimmäistä kertaa vaivojen jälkeen. Heinäkuussa kertyi juoksukilometrejä 115, joista päälle parikymmentä heti kuun ekana Paavo Nurmen puolikkaalla.

Tuo puolimaraton oli mulle sellainen testi, että ajattelin, että jos sen juoksen ilman kremppoja, niin sitten voin juosta "vapaasti" ilman että pitää koko ajan murehtua selän ja polven tilannetta. Puolikas meni vaivojen osalta oireetta, mikä oli tosi hieno juttu. Kasvaneet juoksumäärät ovat kuitenkin aiheuttaneet heinäkuussa sen, että selkä on hiukan taas jumitellut, joten edelleen joudun hiukan tasapainottelemaan vaivojen ja juoksuhalujen kanssa. Mieli tekisi siis jatkuvasti juosta enemmänkin, mutta toki siitä juoksufiiliskin kärsii, jos tulee vaivoja ja kipuja. Eli maltillisesti jatketaan edelleen. Heinäkuussa maltillisuus on näkynyt ensisijaisesti siinä, että olen edelleen jättänyt pitkikset pääosin väliin ja tehnyt lyhyempiä lenkkejä vaikka poluilla, jotta selkä ei pitkästä iskutuksesta kärsisi. Osallistuin heinäkuussa myös polkujuoksutapahtumaan, Ruissalo Summer Trailiin, jossa pääsin kirmaamaan Ruissalon jo tutuksi käyneitä polkuja.

Kuva: Antti Suonpää, Ruissalo Trail.

Salitreenit jätin heinäkuuksi kokonaan pois, koska en halunnut yrittää aikatauluttaa lomalle moisia. Olin sen verran paljon poissa Turusta, että käytännössä en olisi päässytkään kuntosalille mitenkään säännöllisesti. Salitreenien sijaan olen mm. ulkoillut muutenkin kuin juoksemalla, polskinut järvessä ja meressä, frisbeegolfannut ja sup-lautaillut.

Mulla on ollut nyt lomaa 3 viikkoa ja vielä tämä viikko jäljellä. Lomassa parasta on ollut se, että olen voinut viettää niin paljon aikaa ulkona. Olen myös risteillyt merellä erikoisen paljon, niin isoilla kuin pienilläkin paateilla. Saariretkiä tuli tehtyä Maarianhaminaan, Vepsään ja Isokariin. Olen myös tehnyt useamman juoksulenkin siten, että määäränpäänä on ollut jokin rantakohde, jossa olen sitten viettänyt päivän uiden ja auringossa lojuen. Juoksu on ympäri vuoden huippua, mutta kesäaikaan juoksu rannalle on aivan erityistä parhautta! :)

Lomaterkut kuvien kera

Kesä <3

Mulla on ollut tosi toiminnallinen loma, olen käynyt uimassa rannoilla ympäri Lounais-Suomen ja juoksemassa kivoilla poluilla. Kokeilin polkujuoksua jopa Isokarin majakkasaaressa, tosin vain 1,5 kilometrin luontopolun verran. Monesta vierailukohteesta saisi omankin postauksen aikaan, mutta tyydyn nyt heittämään vain kuvaterkut eetteriin. Yhteistä kaikille kohteille on, että olen niihin/niissä juossut! Ihanaista kesän jatkoa lukijoille!