Ihanasti pihalla pistesuunnistuksessa

Pysyin tosi hyvin kartalla, mietin hakiessani tänään viimeisiä rasteja Turku Street-O:n pistesuunnistuksessa. Pääsin nyt toista kertaa kokeilemaan lajia, ja jos ensimmäisellä kerralla olin kuvainnollisestikin ihan pihalla, tällä kertaa homma oli jo jollain lailla hanskassa. :)

Ensimmäistä kertaa rogainingia kokeillessani yritin kerätä rasteja välittämättä niiden pistearvosta tuon taivaallista. Nyt olin jo etukäteen päättänyt, että pyrin taktikoimaan minkä pystyn. Niinpä reititin itseni isompien pistepottien äärelle ja jätin kympin ja kahdenkympin rastit kokonaan väliin. Olisin niitäkin toki napsinut, jos olisi osunut sopivasti reitille.

Lähdössä saatuani kartan käteen kävin ensin nappaamassa ihan vieressä olleen helpon rastin ja sitten aloin vasta tutkia karttaa tarkemmin. En mitenkään osannut heti sanoa, montako rastia olisi realistista kerätä, joten päätin lähteä hakemaan pari lähistöllä olevaa 30 ja 50 pisteen rastia ja hahmotella niiden jälkeen reittiäni tarkemmin. Alun reittivalinta tuntui ihan fiksulta ja sain ensimmäisen puolen tunnin aikana kerättyä kivasti rasteja.

Kartan mittakaavan hahmotus tuotti ehkä hiukan vaikeuksia, mutta muuten pysyin todella hyvin kartalla koko suunnistuksen ajan. Ainoastaan yhdeltä polkurastilta lähdettäessä en ollut ihan varma suunnasta, mutta onneksi edessä näkyi muita otsalamppupäitä ja pian jo tiesinkin taas tarkkaan, missä olin.

Aikaa rastien keräämiseen oli tunti, enkä halunnut missään nimessä ylittää aikaa ja saada siitä miinuspisteitä. Jälkimmäisellä puolituntisella vietinkin vähän liikaakin aikaa pähkäillessäni, mitkä rastit olisivat vielä saavutettavissa ja miten saisin parhaan pistepotin helpoimmin. Rastien etäisyydet vähän kasvoivat, mutta toisaalta valitsin helppoja reittejä ja saatoin juosta ihan kunnon vauhtia.

Olin maalin liepeillä 50 minuutin täyttyessä ja päätin käydä hakemassa vielä yhden 30 pisteen rastin. Olisin ehkä ehtinyt myös hakea yhden parikymppisen, mutta totesin, ettei maksa vaivaa, ja leimasin maalissa jo 55 minuutin jälkeen. Keli oli nyt hiukan hitaampi kuin marraskuun alussa, ja matkaa kertyi tuossa ajassa 6,1 kilometriä. Vietin tosin tovin jos toisenkin paikallani tuijottamassa karttaa.

Päivän pistesuunnistus oli Turun Uittamolla, jossa olen nyt tammikuussa lenkkeillytkin muutaman kerran. Alueen tuntemisesta oli ehkä inasen etua, mutta enimmäkseen olin kyllä niin kartan ja seuraavan rastin lumoissa, etten juuri kiinnittänyt ympäristööni sen enempää huomiota kuin mitä suunnistuksen kannalta oli välttämätöntä.

Lumi valaisi sen verran tienoota, että mielestäni ympäristöä oli paljon helpompi hahmottaa kuin ensikokeilulla marraskuun pimeydessä. Liukasta ei ollut kuin paikoin, joten pärjäsin hyvin polkujuoksukengillä ilman nastoja. Nyt kun olin pistesuunnistuksesta paremmin kartalla, pääsin heti lähdöstä hyvään saalistusmoodiin ja oli tosi hauskaa yrittää taktikoida maksimaalista pistesaalista! Oikeita vastauksia ei ole vielä nettiin ilmestynyt, mutta jos sain kaikki löytämäni rastit oikein, keräsin 490 pistettä, kun ensikokeilulla jäin 270 pisteeseen. Koukuttavaa puuhaa. :)