sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Ajatuksia yksinmatkustamisesta

Hui, varasin viikko sitten matkan etelään - yhdelle. En ole aiemmin reissannut ulkomailla yksin, joten tämä on hiukan jännittävä juttu ja ajattelinkin naputella fiiliksiäni hiukan tänne blogiin. Ja tulossa on siis myös pitkästä aikaa matkajuttuja!


Googletellessani yksinmatkustusta törmäsin mm. näihin 10 vinkkiin. Blogin kirjoittaja oli aloittanut yksinmatkailun eron jälkeen, ja myönnän, että itselläkin vuoden takainen ero on taustalla. Ei se, että olisin eron myötä menettänyt matkakumppanin, sillä olen vuosien varrella reissannut eniten kuitenkin toisen siskoni kanssa. Vaan se, että jossain vaiheessa eron jälkeen huomasin, miten olin laittanut omia haaveitani tietyllä tavalla sivuun jo pitkään ja keskittynyt enemmän yhteisiin juttuihin. Kun aidosti ymmärsin olevani vapaa, tajusin myös, että voisin todella keskittyä vain omiin haaveisiini ja yrittää toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan.


Yksin matkustus on aina jollain tavalla kiehtonut. Siitä asti, kun luin kirjan Wild - villi vaellus, olen mietiskellyt yksin pitkälle vaellukselle lähtemistä. Toisaalta pohdinnassa on ollut myös kokeilla parin kuukauden ajan asumista ulkomailla. Ja mielessä on kytenyt myös pitkään haave juoksulomasta. Viimeksi mainittu on nyt se, jonka aion toteuttaa nyt helmikuun alussa!


Viime kesänä tein muutaman päivän reissun Ahvenanmaalle yksikseni. Paikka oli entuudestaan tuttu ja pysyttiin kotimaan kamaralla. Mutta olihan siinäkin oma säätämisensä, ja ensimmäistä kertaa olin yksin sekä laivalla että Airbnb-majoituksessa. Jotenkin sitä Suomessa vaan luottaa niin paljon kanssaihmisten rehellisyyteen, ettei homma arveluttanut siinä mielessä yhtään, mutta kyllähän se hiukan jännitti lähteä yksin matkaan. Tuolla reissulla treffasin myös erästä yksinmatkailu-idoliani, Karkkipäivä-blogia kirjoittavaa Sannia. Postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.


Ahvenanmaan reissun pääasia arjesta irtioton lisäksi oli päästä polkujuoksemaan siellä, ja tein Bomarsundin rauniolinnoituksen alueelle päiväretken, jossa kiersin alueen luontopolut juosten. Juoksun jälkeen mietin, että jaa, mitäköhän enää saarella teen, kun suunnitellut jutut olivat pulkassa ja vielä yksi ilta ja yö edessä. Olisin ollut valmis jo palaamaan kotiin, mutta sitten Sanni vinkkasikin Maarianhaminassa olevasta ilmaiskonsertista. Päätin mennä katsomaan konserttia, yksin tietysti, ja se olikin todella hauska kokemus. Artistit olivat Krista Siegfridsiä lukuun ottamatta täysin vieraita, mutta se ei haitannut yhtään, sillä meininki oli todella hyvä. Illan päätteeksi majapaikkaani palatessani olin valtavan hyvilläni, että olin päässyt kokemaan konsertin.


Paluulaivalla oloni oli vähän pitkästynyt ja pelailin jotain tylsää mobiilipeliä, kun eräs yksin matkustava mies tuli juttelemaan minulle. Olin hyvin viileä enkä keskustelussa ollenkaan aloitteellinen. Mies lähti melko pian shampanjabaariin esitettyään samassa yhteydessä hienovaraisen kutsun liittyä seuraan. Olin ihan että evvk. Myöhemmin mietin, että miksi. Jotkut tuntuvat aina reissuilla törmäävän mielenkiintoisiin tyyppeihin ja löytävät uusia kavereita mistä vaan. En ihmettele, miksen kuulu näihin ihmisiin. Mutta miksi olin niin torjuva? Ei minulla varsinaisesti ollut mitään parempaa tekemistä, joten miksi en olisi voinut vain lätistä tyypin kanssa niitä näitä? Siinäpä kysymyksiä, joita pohdiskelin reissun jälkeen.


Kesällä reissasin myös Vepsään, Turun edustalla olevaan ulkoilusaareen, yksikseni. Laivalla mennen tullen ja saaren ravintolassa lounastaessani bongasin muitakin yksin liikkeellä olevia. Se onkin tainnut olla ainoa kerta, jolloin olen erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, onko lähistöllä joku esim. syömässä yksin. Monessa yhteydessä olen törmännyt siihen, että yksin syöminen jännittää ihmisiä. Niin minuakin. Toisaalta aina, kun olen käynyt yksin lounastamassa tai kahvilla, kokemus on ollut ihan mukava. Joten miksi jännätä asiaa?


Vaikka siskon kanssa reissatessa olen minä ollut se, joka varaa liput, selvittää reitit ja tilaa ravintolassa, on seurassa matkustaminen ollut kuitenkin vaivattomampaa. Jos eksyy, on sentään eksyksissä kaverin kanssa. Ja epävarmoissa tilanteissa voi tukeutua toiseen. Sehän se suurin jännityksen aihe yksin matkailussa onkin, että on yksin vastuussa kaikesta ja jos joutuu pulaan, joutuu yksin selviämään siitä.


Minulle tuleva matka on hiukan niinkuin yksinmatkailun harjoittelua. Valitsin helpon pakettimatkan lentokenttäkuljetuksineen. Tarkoitukseni on kuitenkin polkujuosta, joten se tarkoittaa reittien ja bussiyhteyksien selvittämistä, sekä tietysti täysin vieraassa maastossa suunnistamista. Kohteena on Gran Canaria, joten ainakin luvassa on melko takuuvarmaa aurinkoa ja saan pitkästä aikaa sulaa maata jalkojen alle. :D

4 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että lähdet itseksesi seikkailuun! Tämä kirja voisi toimia myös juoksuun. Meillä Sunflowerit ovat olleet kovassa käytössä vaelluksilla: https://sunflowerbooks.co.uk/product/walking-in-gran-canaria/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poppis! :) Mulla on tuo kirja ja puolentusinaa muuta, joista yritän kartoittaa sopivia reittejä, eiköhän sielä löydy. :)

      Poista
  2. Ai että, juoksuloma kuulostaa kyllä ihanalta! Toivon, että kerrot reissusta sitten täällä, jotta voi ajatuksissa matkustaa myös hetkeksi talvea pakoon. :) Mukavaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus on tehdä postauksia kyllä! Ja kun reissua ei voi paikan päällä jakaa kenenkään kanssa, niin ajattelin olla hiukan tavallista aktiivisempi somessa matkan aikana, eli Instassa voi seurata matkakuvia. :) Kiitos!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...