Marrasputki - miten meni?

Marrasputki. 30 päivää; joka päivä juoksua ulkona vähintään 25 minuutin ajan. Marrasputkihan on liikuntahaasteena siis äärimmäisen yksinkertainen. 25 minuutin hölkkä on lyhyt ja kevyt. 30 päivän liikuntaputki on kuitenkin varsin haavoittuvainen haaste, sillä yhdenkin päivän jääminen väliin katkaisisi putken.

Nyt lähdin ensimmäistä kertaa viralliseen ja alkuperäiseen marrasputkeen. Ja onnistuin! 30/30 juoksupäivää on nyt takana ja marrasputki suoritettu! Juoksin yhteensä 112 kilometriä. Lenkkien keskipituus marraskuussa oli vain 3,7 km, eli aika lailla minimimääriä tuli juostua. Pisin lenkkini oli vain 5,6 kilometriä. Halusin saada putken suoritetuksi, mutta en juuri ylimääräistä hölkkäillyt.

Muutaman päivän juoksentelun jälkeen totesin, että 25 minuutin lenkin minimikilometrimäärä olisi noin kolmen kilometrin lenkki. Tuntui fiksulta asettaa lenkkien minimipituus tuohon 3 kilometriin, sillä en halunnut yhtään "huijata" putkessa. Aika kuluu silloinkin, kun pysähtyy ottamaan kuvia tai tarkistamaan puhelimeen tulleen viestin, mutta kilometrit ovat lahjomattomia. Juoksin kuitenkin marrasputkessa neljä vauhtilenkkiä, eli ihan pelkkää pk-taaperrusta eivät kuun lenkit olleet. 

Olen pari kertaa menneinä vuosina haastanut itseäni omassa marrasputkessa, ja liikkunut marraskuussa joka päivä vähintään puolen tunnin ajan. Mutta siinä olen vaihdellut lajeja, ja se on ollut siinä mielessä armollisempi, että kurjalla säällä tai kurjalla fiiliksellä on voinut jäädä kotiin tekemään vaikka joogaa. Nyt marraskuu meni lenkkeillessä hyvin vaihtelevassa säässä. Alkukuusta oli mukavan lämmintä, ei edes takkia tarvinnut. Jossain kohtaa oli lyhyt liukkaan kelin jakso ja vielä lyhyempi luminen jakso. Loppukuusta lämpötila nousi taas plussalle ja on saanut juosta sulilla baanoilla. 

Lenkkirytmini muuttui putken myötä. Normaalisti olen pyrkinyt käymään lenkillä usein päivänvalon aikaan. Arkena olen pyrkinyt juoksemaan etätyön lounastauoilla ja viikonloppuisin vuorossa on ollut pitkä lenkki. Jos arkena suunniteltu lenkki ei ole toteutunut keskellä päivää, on se usein jäänyt sitten kokonaan välistä sillä ajatuksella, etten jaksa töiden jälkeen lähteä enää pimeään iltaan vaan juoksen mieluummin enemmän sitten jonain toisena päivänä. Nyt marrasputken myötä juoksin paljon myös iltaisin. Jos en päivällä ehtinyt, niin ei auttanut muu kuin töidenjälkeiskoomassa vetää lenkkivaatteet niskaan ja pistää tossua toisen eteen. 

Marraskuu on ollut ihan kamala. Ei juoksuputken vuoksi, vaan koska muistisairas isäni on olllut kipeänä ja olen ollut huolesta soikeana. Lenkille ei useinkaan olisi huvittanut lähteä, mutta juoksusta on ollut apua vaikeana aikana. Myös mieheni lähti putkeen ja sai sen juostua, ja useana päivänä olen voinut luottaa siihen, että vaikka itse en millään jaksaisi juosta, mies saa minut (kuvaannollisesti) varmaan kuitenkin raahattua ulos, ja niin on ollutkin.

Olen tyytyväinen, että sain marrasputken maaliin. Haaste ei ollut fyysisesti raskas, mutta ajankäytöllisesti oli. Ja vähän henkisestikin, kun on pitänyt lähteä sohvanpohjalta lenkille silloinkin, kun ei olisi yhtään huvittanut. Nyt sain taas yhden uuden saavutuksen juoksu-uralla, ja se tuntuu ihan hyvältä.