Elokuu oli vielä kesää

Olen monena vuonna jatkanut kesälomaani elokuun puolelle, kun lomia on pitänyt sopia limittäin muiden tiimiläisten kanssa. Tänä vuonna sain päättää loma-ajan vapaasti, mutta otin silti lomaa siten, että se jatkui vielä elokuun ensimmäisen viikon. Elokuu ON vielä kesäkuukausi, ja itse olen käynyt koko kuun vielä uimassa sekä nauttinut kesäkeleistä aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Tänä vuonna sää tosin oli elokuun alkuun ja loppuun kovin sateinen, mutta onneksi aurinkoisia kelejä osui myös viikonloppuihin.

Tuohon sateiseen viikkoon osui tämän kesän kansallispuistoreissu. Kuurosateiden vuoksi patikoinnit jäivät vähäisiksi, mutta pääsin piipahtamaan kahdessa itselleni uudessa kohteessa, Isojärven kansallispuistossa ja Puurijärvellä Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa. 

Elokuun juoksut menivät Nuuksion polkumaratoniin valmistautuessa. Elokuun ensimmäisellä viikolla sain kasaan kunnon kilometrit ottaen huomioon, että juoksin ensimmäisen lenkin vasta keskiviikkona.  Juoksin viimeisen extrapitkän lenkin kolme viikkoa ennen kisaa. Kolmenkympin lenkki oli ajallisesti tosi pitkä, mutta meni mielestäni paremmin kuin samanlainen lenkki toukokuussa. Tuntui, että myös palauduin lenkistä suht nopsaan. Samaisella harjoitusviikolla juoksin yhteensä 52 kilometriä, joka on tämän vuoden enkka. Vielä sitä seuraavalla viikolla tuli kunnon viikkokilometrit, 40 km. Viime viikolla jo keventelin ja viikkokilometrejä tuli 28. Tällä viikolla ohjelmassa oli enää pari lyhyttä ja hyvin kevyttä lenkkiä. Elokuussa kertyi juoksukilometrejä yhteensä 158, eli tästä tuli vuoden toiseksi kovin juoksukuu heti huhtikuun jälkeen. Saavutin myös nousumetritavoitteeni, joka tosin oli edelleen kovin vaatimaton esimerkiksi Nuuksiossa olevia nousuja ajatellen.

Tämä viikko olisi pitänyt keskittyä lähinnä lepoon ja syömiseen, mutta ihan optimaalisesti ei homma sujunut. Viikkoon osui kahden päivän työmatka aikaisine herätyksineen, joten lepoa en ole saanut läheskään tarpeeksi. Syönyt olen sitten senkin edestä, ilmaiset lounaat ovat kyllä maistuneet... Lisäksi pesukoneemme hajosi sopivasti alkuviikosta. Kahden juoksijan taloudessa urheiluvaatepyykkiä riittää, joten koneen lahoaminen kisaviikolla oli vähintäänkin ärsyttävää ja tuo omat haasteensa kisavaatteiden kokoamiseen.

Muita haasteita Nuuksion maratonin alla tuottaa ainakin sää! Tällä viikolla on satanut niin paljon, että polkujen kunto mietityttää. Olen kehno juoksemaan liukkailla poluilla, ja hyvänäkin päivänä hidas, joten märillä poluilla joudun lujille. Yksi jännitysnäytelmä on myös, selviävätkö mun kaikki varpaankynnet juoksusta... Tämän vuoden kaikilla pitkillä lenkeillä sekä Kainuu Trailissa on pari kynttä ottanut osumaa, ja varsinkin yksi näyttää hiukan heikolta. Silloin kun kymmenen vuotta sitten juoksin ekoja kertoja puolimaratoneja, pari kynttä vaihtoi ensin väriä ja sitten hiippakuntaa. Sen jälkeen panostin isompiin kenkiin ja parempiin sukkiin, ja kynnet ovat pysyneet varpaissa. Katsotaan, miten niille nyt käy...

Huomenna suuntaamme Nuuksioon ja polkumaraton on ohjelmassa lauantaina. Nyt jännittää!