2 viikkoa Nuuksion maratoniin - kaikki voi vielä mennä pieleen

Kirjoitin neljä vuotta sitten postauksen samalla otsikolla. Silloin polkumaraton meni mainiosti, joten toistetaan hyväksi havaittua kaavaa samanlaisella postauksella. Kun maratoniin on kaksi viikkoa aikaa, on treenit jo tehty. Viimeisen kahden viikon aikana kisan voi vielä pilata, mutta harjoittelulla ei enää juuri mitään tehdä kisan onnistumiseksi.

Olen saanut juostua edellisinä viikkoina ehjät ja laadukkaat treeniviikot. Edellisviikolla juoksin koko vuoden kilometrienkat - 52 viikkokilometriä. Tällä viikolla kilometrejä kertyi 40. Tästä alkaa keventely kohti Nuuksio Classicia. 

Juoksin viimeisen selvästi pitkän lenkin kolme viikkoa ennen kisaa, 30 kilometrin polkulenkkinä. Kesän alussa treenasin Hossan poluilla juostavaan Kainuu Trailin 38 kilometrin matkaan, ja silloin juoksin pisimmän lenkin jo noin kuusi viikkoa ennen kisaa ja sitten kolme viikkoa ennen matkana oli 26 kilometriä. Nyt minusta tuntui, että palauduin tästä kolmikymppisestä nopeammin kuin toukokuussa juostusta. Sen ansiosta uskalsin vielä tällä viikolla juosta ihan kunnon kilometrit ja myös kaksi hiukan pidempää lenkkiä, 16 ja 15 kilometrin pk-lenkit. Ennen kisaa juoksen enää lyhyempiä treenejä, joiden tarkoitus on pitää yllä juoksukuntoa ja virettä. Kisaviikolla lenkit lyhenevät entisestään ja silloin juoksen vain pari noin 4 kilometrin kevyttä lenkkiä.

Kainuu Trailin ja Nuuksio Classicin väliin jäi 9 viikkoa. Keväällä ajattelin, että tavoitteenani on pitää kuntoa yllä kisojen välissä, mutta en ajatellut, että tässä välissä saisin välttämättä juoksukuntoa kovin paljoa nostettua. Tavoitteena oli tehdä kunnolla treeniä jo Kainuu Trailia varten ja saatoin jopa kuvitella, että Nuuksiota varten ei kauheasti tarvitsisi harjoitella. No, eihän se niin mene ja tietysti kesälläkin piti juosta, jotta olen oikeasti maratonkunnossa syyskuun alussa. Kuitenkin loma-aikana tuli otettua hiukan kevyemmin. 

Olen joka kerta pidemmässä polkukisassa manannut mäkitreenien puutetta. Niin taatusti nytkin. Varsinkin kesälomalla mäkiä tuli juostua harvakseltaan. Olen juoksijanakin kovin mukavuudenhaluinen, ja raskaimmat treenit ovat niitä, jotka helpoiten skippaan muun elämän tieltä... Leppoisia pk-lenkkejä sitä vastoin olen juossut paaaljon ylimääräisiä. Nyt pitää vain tyytyä siihen, että nousumetrejä ei ole tullut kauheasti kerättyä ja uskoa, että jotenkin ne nousut saa könyttyä. 

Tällä viikolla olo on ollut hyvä ja juoksut ovat menneet kevyesti. Nyt pitää vain toivoa, että viimeinen pariviikkoinen menee hyvin ja ei tule mitään viime hetken sairastumisia. Jossain kohtaa alkaa sitten hermoilu ja siinä kohtaa sitä varmaan taas kuvittelee, ettei ole treenannut tarpeeksi. Kevään ja kesän juoksuohjelmaa kun katsoo, täytyy kuitenkin luottaa siihen, että olen neljän vuoden tauon jälkeen taas maratonkunnossa.