Juoksuloman yhteenvetoa

Juoksuloma - miten se meni? Mulla oli kuusi päivää lomaa Gran Canarialla, ja ennakkoon suunnittelin juoksevani joka päivä. Ajattelin, että kolme reissua vuoristoon polkujuoksemaan ja kolme päivää merenpinnan tasolla Maspalomasissa voisi olla hyvä jako. Onneksi lomalla voi myös muuttaa suunnitelmia rennosti, mutta onnistuin kuitenkin juoksemaan joka päivä. Oli hieno loma!

Tiistaina aamu alkoi vähän hitaasti, sillä olin saapunut hotellille edellisenä yönä vasta puolenyön jälkeen. Olin ajatellut lähteä vuoristoon, mutta aamukiireessä suunnistaminen bussipysäkille osoittautui turhan haastavaksi ja totesin jossain vaiheessa, että bussi ja polkujuoksumahdollisuus taisi jo mennä. Sen sijaan lähdin tutustumaan Maspalomasin dyyneihin ja patikoinkin siellä melkoisen tovin. En ole koskaan ennen päässyt vastaavaan ympäristöön ja mereltä pitkälle sisämaahan jatkuvat dyynit olivat todella hienot. Kirjoittelen alueesta vielä oman postauksensa, sillä ne ansaitsevat ihan kunnolla hehkutusta. Dyyneiltä juoksin pienen mutkan kautta hotellille, ja tiistaina juoksukilometrejä kertyi 7 km.

Tässä postaus retkistäni dyyneillä.

Keskiviikkona olin hyvissä ajoin oikealla bussipysäkillä ja hyppäsin vuoristoon vievään bussiin. Serpentiiniteitä pitkin Ayacatan vuoristokylään, josta lähdin polkua pitkin juoksemaan kohti Roque Nublon luonnonnähtävyyttä. Erikoiselta kivimuodostelmalta ja näköalapaikalta juoksu jatkui lounastauon jälkeen kohti Tejedan vuoristokylää. Vaellusreiteillä suunnistaminen oli pääosin helppoa, mutta juuri ennen Tejedaa lähdin maantietä väärään suuntaan, ja siinä juoksua tuli pari kilometriä ylimääräistä (ei haitannut :D). Tejedassa olin lähes 16 kilometriä mittarissa ja matkalla oli ollut huikeat 600 nousu- ja 900 laskumetriä. Jalat olivat sitä mieltä, että nousua ja varsinkin laskua oli tullut ihan tarpeeksi. Tästä reitistä on tulossa oma postauksensa!

Tässä blogijuttu Roque Nublon polkujuoksusta.

Torstaina lepuutin alamäkijuoksusta tukkoon menneitä jalkoja ja hölkkäsin lähipuistossa 4 km. Siinäkin oli oma elämyksellisyytensä, sillä bongasin mm. parven papukaijoja vain tyynesti ruokailemassa maassa.

Perjantaina suuntasin toistamiseen vuoristoon. Tällä kertaa lähemmäs Maspalomasia erilaiseen ympäristöön kuin ensimmäinen retki. Juoksin vaellusreittiä Fatagan vuoristokylästä alemmas Artearaan ja lounastauon jälkeen tein vielä kierroksen Artearan alueen ympäri. Kuivassa ja paahteisessa maisemassa oli ihan oma fiiliksensä juosta ja myös tästä reitistä on tulossa oma postauksensa. Juoksua perjantaina yhteensä 9 kilometriä.

Tässä juoksukertomus Artearasta.

Lauantaina tunsin oloni hyvin väsyneeksi ja jalkojani särki. Päätin hölkätä Maspalomasin vieressä olevaan Melonerakseen kylään. Pakkasin reppuun pyyhkeen ja uimakamppeet ja perillä kävin uimassa. Kävelin takaisin Maspalomasiin ja vietin siellä tovin rannalla, kunnes hölkkäsin hotellille. Juoksufiilis ei ollut paras mahdollinen, sillä vaikka matkat olivat lyhyitä, isomman repun kanssa juoksu ei ollut erityisen nautinnollista. Kilometrejä kertyi kuitenkin 9.

Sunnuntaina jalat olivat jo aika tuoreet, ja olisin periaatteessa voinut lähteä taas poluille. Olin kuitenkin jo ennen reissua haaveillut joku aamu juoksevani rantaan katsomaan auringonnousua. Halusin toteuttaa aamulenkin, joten viimeinen päivä oli myös sille viimeinen mahdollisuus. Oli ihana lähteä juoksemaan ilman reppua ja aurinkorasvaa ja matka läpi heräilevän kaupungin sujui sutjakkaasti. Pian olinkin jo meren rannalla ja juoksin hiekalla auringon noustessa. Niin ihanaa ja elämyksellistä! Olin lähtenyt matkaan pelkän aamukahvin voimin, mutta mukana oli energiageeli ja vettä, jotka nautin aamuauringon valaisemaa hiekkarantaa katsellen. Innostuin tekemään paluumatkan pienen mutkan ja dyynien kautta, ja aamulenkille kertyi mittaa 14 km. Halusin juosta 60 km täyteen, joten tein vielä viimeisen päivän iltana pienen hölkkäilyn hotellialueella, ja päivän juoksut nousivat 16 kilometriin.

Loman aikana juoksin siis joka päivä ja kilometrejä kertyi yhteensä 61, eli kivasti n. 10 km per päivä. Olen lukemaan todella tyytyväinen. Suunnitelluista polkujuoksupäivistä yksi vaihtui merenpinnan tasolla kirmailuun. Olisin mieluusti juossut enemmänkin vaellusreiteillä vuoristossa, mutta alamäet vetivät reidet niin tukkoon, että "lepopäiviä" oli pakko pitää. Jos vielä toiste lähden juoksulomalle, mietin päivien rytmitystä hiukan paremmin ennakkoon. Nyt tein suunnitelmia aika lailla lennossa, joka tosin sekin oli kivaa ja mukavan vapaata. Loma oli mitä loistavin irtiotto arjesta ja Suomen ilmeisen kalseista ja liukkaista keleistä. Aurinkoa ja juoksua juuri kaipasinkin! :)