Juoksu- ja muita kuulumisia

Eilen juoksin puolimaratonin mittaisen pitkiksen. Suunnitelmissa oli 20 kilometrin pitkis, mutta kotiinpäin tullessa mietin, että yhtä lailla voisinkin juosta puolikkaan, eikä ”ylimääräinen” kilometri juurikaan tuntunut. Lenkin pituuden huomasin kropassa ehkä ensisijaisesti siitä, että tukilihakset vatsassa ja selässä alkoivat ilmoitella itsestään viimeisten 5 kilometrin aikana. Lenkin jälkeen jalat kyllä olivat aika tönköt ja vielä illallakin väsyneet. Selvästikään nuo parikymppiset eivät vielä ole kropalle rutiinia. Eivätkä talven aikana juostut, max. 16 km pitkikset ole pitäneet kroppaa siinä pitkiskunnossa, jossa olin maratonin aikoikin viime lokakuussa.

Nyt toukokuussa tavoitteena on, että kaikki lenkit olisivat laadukkaita treenejä, enkä juoksisi mitään roskakilometrejä, toisin kuin talvikuukausina. Se tietysti vaatii sitä, että pidän myös kiinni suunnitelmista, enkä ala sluibailemaan heti kun väsyttää. Viime vuonna puolimaratontreenit eivät sujuneet sitten alkuunkaan. Olin jatkuvasti väsynyt ja nuutunut ja lenkkejä jäi väliin milloin mistäkin syystä. Vuosi sitten juoksin vauhtilenkkejä selvästi liian kovaa sen hetkiseen tasoon nähden. Niinpä ne tuntuivatkin aina kamalilta eivätkä millään lailla kannustaneet lähtemään uudestaan vastaavalle lenkille. Nyt yritin ottaa oppia viime vuoden virheistä, ja määrittelin jo etukäteen huhtikuun vauhtilenkit sellaisiksi, että varmasti jaksaisin vetää ne läpi ilman uupumusta. Nyt toukokuussa pitäisi kuitenkin vähitellen alkaa pidentää ja/tai nopeuttaa juoksua. En haluaisi millään poistua mukavuusalueeltani ja haluaisin edelleen, että lenkit eivät tuntuisi liian rankoilta. Toisaalta kehittymisen kannalta olisi pakko tehdä myös harjoituksia, joiden avulla sitten noustaan sitä omaa tämänhetkistä tasoa korkeammalle. Harjoitusohjelman rakentaminen on nyt vain jotenkin jäänyt työ- ja muiden kiireiden vuoksi, eikä minulla ole vieläkään selkeää viikkosuunnitelmaa toukokuun juoksuille...

Tänään olo on ollut todella väsynyt. Eilinen lenkki ja muutenkin aktiivinen päivä ovat selvästi painaneet. Työrintamalla huhtikuun kiireet ovat onneksi hellittäneet, mutta viimeisen viikon aikana olen ollut itselleni epätyypillisesti todella sosiaalinen, ja se vähän nuuduttaa. En todellakaan ole mikään sosiaalinen tyyppi, ja vaikka onkin ollut hauskaa tavata pitkästä aikaa kavereita lähes päivittäin nyt, niin tuntuu, että kaipaan yksinoloa ja hiljaisuutta palautuakseni. Riennot tosin jatkuvat vielä viikonlopun yli, eli vasta ensi viikolla pääsen möllöttämään iltojani yksin sohvannurkassa. Ja toivottavasti myös lenkkipoluilla. :)