Patikointia Madeiralla: Ponta de São Lourenço

Olin odottanut jo pitkään, että pääseen vierailemaan Madeiran saaren itäkärkeen ja patikoimaan siellä olevan vaelluspolun. Sao Lourencon niemimaa Madeiralla on hyvin erilainen kuin muu osa saaresta. Madeira on vihreä ja vehreä, koska saarella sataa paljon, mutta itäkärki pysyy useimmiten kuivana ja siellä kasvaa lähinnä tuulen tuivertamaa ruohoa ja joitain kitukasvuisia varpuja.

Meidän matkaamme osui loppusyksyn kostea vaihe, ja mietimmekin, mitenköhän patikoinnit onnistuvat märässä kelissä. Kun ajoimme majapaikastamme Funchalista kohti Madeiran itäkärkeä, sääennusteet näyttivät sadetta ja taivaskin oli pilvessä. Patikoinnille lähdettyämme taivas kuitenkin selkeni ja saimme kävellä tuulisessa, mutta poutaisessa säässä. 

Ponta de Sao Lourenco - miten sinne pääsee?

Vaellusreitti on yksi Madeiran suosituimmista ja reittikuvaus löytyy taatusti lähes kaikista retkeilyoppaista. Paikan päällä ei eksy ilman opaskirjaakaan, mutta reittikuvaus ja kartta kannattaa kuitenkin katsoa etukäteen, niin tietää, millaisia paikkoja on edessä ja mitä kautta kannattaa kiertää.

Koska reitti on suosittu, siellä on aina myös muita vaeltajia. Matkaan kannattaa lähteä aamupäivän puolella, niin ei joudu kapeissa kohdissa liikaa ohittelemaan vastaantulijoita. Paikalle pääsee niin bussilla, vuokra-autolla kuin valmiilla pakettivaelluksellakin. Me olimme matkalla vuokra-autolla, ja noin 9.30 parkkipaikalla oli vielä hyvin tilaa. Toinen oli tilanne iltapäivällä kahden maissa, jolloin autoja oli parkissa myös tien vierustalla. 

Patikoinnin lähtöpaikalla ei ole mitään pysyviä rakennelmia, joten omat eväät ja vessassakäynti kannattaa hoitaa jo aiemmin. Paikalle tuli (ilmeisesti noin klo 10 maissa) kioskiauto, josta voi ostaa pientä juotavaa (kalliilla) ja joka vetää perässään bajamajaa (vessamaksu 1 euron).

Vaelluksen kääntöpaikalla on kahvilaravintola, jossa pääsee myös vessaan 1 euron hintaan. Niemimaan itäkärjen jälkeen tulee vielä saaria, joihin ei pääse kuin veneellä, venekyytien tarjoaja löytyy etelärannalle laskeutumalla hiukan ennen kääntöpaikan ravintolaa. 

Patikoinnin reitti PR8

Patikointireitti on noin 8 km, jos kävelee niemimaata niin pitkälle kuin pääsee ja tekee kierroksen ravintolan luona.

Polku lähtee parkkipaikalta leveänä ja on alkumatkalla päällystetty puisella kävelytiellä. Ensimmäiset hienot näköalat ovatkin helposti saavutettavissa.

Sitten alkaakin varsinainen vaellus, joka kulkee ylös alas kalliolla ja kiviportailla. Matkalla on muutama kapea kannas ja näköalapaikka. Kapeissa ja suojattomissa kohdissa on vaijerikaiteet. Aurinko porottaa koko patikoinnin ajan, varjonpaikkoja ei polulta löydy. 

Ennen kääntöpaikan ravintolaa voi valita eteläisen reitin, josta pääsee laskeutumaan venelaiturille, tai pohjoisen retin, joka kulkee ylärinteen puolella. Kannattaa tietysti mennä eri reitit eri suuntiin!

Ravintolan luota lähtee koko reitin jyrkin nousu kohti niemenkärkeä. Siinä saa tosissaan punnertaa, mutta suosittelen ehdottomasti kävelemään loppuun asti. Viimeisessä nousussa on kaiteet suojana ja ylhäältä avautuu upea näkymä itään.

Alaspäinkin joutuu taiteilemaan, mutta ponnistelun jälkeen kelpaa levähtää ravintolalla. Henkilökunta ja ruoat tuodaan paikalle päivittäin veneellä, mutta tarjolla on ihan kelpo annoksia.

Paluumatka sitten kierroksen jälkeen samaa polkua, joka menee todennäköisesti menomatkaa nopeammin, kun ei tarvitse joka kulmassa pysähtyä pällistelemään ja kuvaamaan. 

Mitä reitillä pitää ottaa huomioon?

Muista aurinkorasva! Kyseessä on tosiaan Madeiran kuivin kolkka, joten vaikka muualla sataisikin, voi Sao Lourencolla paistaa. Reitillä kävellään koko ajan paahteessa.

Tuulisella kelillä harjanteilla ja kannaksilla voi tuulla epämukavan kovaa. Pidä kiinni hatustasi! Huonolla säällä patikointia ei suositella oppaissa, niitä kannattaa kuunnella.

Sopiiko vaellus korkeanpaikankammoiselle? Kyllä ja ei. Matkalla on pari kapeaa kannasta, jotka saattavat varsinkin tuulisella säällä olla pelottavia. Näissä paikoissa on kuitenkin kaiteet ja jos ei ole ruuhkaista, tilaakin on runsaasti. Mitään kapeaa reunaa ei tarvitse mennä. Hurjilta näyttävät paikat ovat pahemman näköisiä kauempaa, mutta kun on kapealla kohdalla, huomaa, että se on turvallisempi kuin etukäteen näytti. Mutta, isoja pudotuksia kyllä näkyy ihan koko ajan ja paikoin polku on vain metrin päässä jyrkänteen reunasta. Jos on paha korkeanpaikankammo, kannattaa lähtemistä harkita. Itse selvisin ihan ok. Enemmän olin peloissani miesystäväni puolesta kuin omasta tippumisesta. :D

Vihreällä Madeiralla Ponta de Sao Lourenco on erilainen nähtävyys myös väriensä puolesta. Haaleanvihreää tai oljenväriseksi kuivunutta ruohoa, erivärisiä jäkäliä, mehikasveja ja satunnainen kukka värittävät maisemaa. Itse kallioiden värissä on paljon sävyjä ja kerroksia.

Reitti on todella hieno ja maisemat ovat huikeat. Tämä patkointi oli yksi matkan kohokohdista!

Lokakuun liikkumiset

Terveiset Madeiralta! Kirjoittaisin mieluusti reissupostauksia, mutta vedetääs ensin yhteen lokakuun juoksut. Tultiin tänne kuitenkin vasta loppukuusta, joten suurin osa kuukauden liikuntakilometreistä kertyi kuitenkin Suomen kamaralla. Laitankin postaukseen kuvitukseksi Salon Halikon kurpitsaviikoilta otettuja kuvia, koska ne sopivat Suomen lokakuuhun huomattavasti näitä Madeiran maisemia paremmin. Kävimme kurpitsaviikoilla lokakuun puolessa välissä ensin nauttimassa päivällistä Rikalan Krouvissa ja sitten käyskentelemässä illan hämyssä kurpitsapellolla.

Juoksin lokakuussa 101 kilometriä. Taisin syyskuun lopussa toivoa vähän parempaa treenikuukautta, mutta tässä oli vähän muuttujia. Reissussa mulla oli ainoana tavoitteena juosta satanen täyteen. Olen juossut matkalla vasta kaksi lyhyttä lenkkiä, mutta patikointia ehti kertyä jo noin 24 kilometrin verran. Niistä lisää varmaan tuonnempana.

Lokakuun lenkit olivat enimmäkseen lyhyitä. Toisin kuin syyskuussa, jossa sain hienosti kerättyä kilometrejä pitkiksillä, tässä kuussa tuli vain kaksi yli kympin lenkkiä. Juoksin kahdesti noin 14 km pitkiksen, molemmat kuun alkupuolella. Keli oli tosi erilainen näillä pitkiksillä, sillä ensimmäisellä aurinko sai ruskan hehkumaan keltaisena ja jälkimmäisellä tihkusade yltyi kaatosateeksi harmaata taivasta vasten.

Olikin varsin kiva jättää Suomen sateet taakse ja tulla tänne Madeiran sateisiin kuun viimeiseksi viikoksi. :D Keli on täälläkin ollut vaihteleva, mutta lämpötila mukavat +20. Palailen patikointipostauksin, kunhan maltan taas istua koneen ääreen naputtelemaan!

Matka, jota on odotettu

Viime vuonna Kreetan matkan alla kirjoitin matkasta, joka vihdoin toteutuu. Pääsimme Kreetalle, mutta sitä oli edeltänyt useampi koronan vuoksi peruuntunut matkavaraus ja kohdekin vaihtui peruutusten mukana ainakin kolmesti. 

Kaksi vuotta sitten meillä oli ensimmäistä kertaa varattuna Madeiran matka. Nyt olemme vihdoin pääsemässä matkaan tuolle Atlantin saarelle, jossa olen itse käynyt jo kahdesti. Madeira on ollut minulle hyvä, ja olen halunnut viedä miesystäväni sinne tosiaan jo vuosien ajan. Nyt toive vihdoin toteutuu. 

On jännittävä päästä matkalle, jota on odottanut jo vuosia. Olen vähän huolissani, ovatko odotukseni nousseet turhan korkeiksi ja tulenko sen vuoksi pettymään. Ensimmäinen matkani Madeiralle oli äkkilähtö. Tammikuun ennätyspakkasissa varasimme siskon kanssa reissun parin viikon päähän ja yllätyimme iloisesti Madeiran upeasta luonnosta ja hyvästä säästä. Madeira ei ole mikään aurinkovarma kohde, ja olenkin pahana säähysteerikkona seurannut sääsovelluksista saaren sääennustetta huolestuneena. Ei kai joka päivä sentään sada...? No, vaikka sadetta saataisinkin, se tuskin on jatkuvaa, vaan ainakin aiemmilla reissuissa kuuroja on tullut ja mennyt ja enimmäkseen on voinut liikkua ilman sadevarusteita. Toivottavasti niin käy nytkin. 

Mitä odotan Madeiran matkalta? Tietysti patikointia ja hienoja maisemia. Reissulle on suunnitelmissa useampikin luontoretki, sillä vaikka olen ollut saarella kahdesti, siellä riittää patikointimaastoja. Odotan myös hotelliaamiaisia, pulahduksia uima-altaaseen ja istuskelua parvekkeella, eli rentoutumista. Matka ei ole kuitenkaan pelkästään lomaa, koska teemme opintoja ja töitä reissussakin. Blogiakin varmaan päivitän, mutta enemmän laitan kuvia instan puolelle, klikkaa sieltä seurantaan siis @taivaanrannanjuoksija

Juoksuharjoittelu loppusyksyllä: ylimenokausi vai marrasputki?

Monelle aktiivikuntoilijalle on varmaan ylimenokausi tuttu termi. Mutta kuinka moni pitää ylimenokauden tai tietää, mistä oikein on kyse? Kilpaurheilijoilla ylimenokausi tarkoittaa kisakauden jälkeen pidettävää lepojaksoa. Samaa periaatetta voi kuntoilijakin noudattaa, erityisesti jos harjoittelu on tavoitteellista ja juoksee kisoja. Ylimenokauden tarkoituksena on palautua niin fyysisesti kuin henkisestikin kovemmasta treenijaksosta. Ylimenokauden pituus voi vaihdella viikoista aina kuukausiin asti. 

Erityisesti silloin, jos juokseminen kesän kisakauden jälkeen alkaa tuntua raskaalta ja kyllästyttää, olisi hyvä pitää vähän taukoa. Ympäri vuoden ei kannata urheilla täysillä, sillä saa vain kroppansa ja päänsä jumiin. Kevyemmän treenijakson aikana voi juoksun sijaan vaikka kävellä tai harrastaa muuta liikuntaa. Jos kuitenkin haluaa juosta, niin esimerkiksi kilometritavoitteita voi mielellään pudottaa. Yhtä tärkeää olisi päästä myös henkisesti irti kovin tavoitteellisesta treenimoodista. Vauhdin ja matkan seuraamisen sijaan lenkillä voi käydä tuulettumassa ja virkistymässä.

Pitää sitten ylimenokauden tai ei, niin harjoittelua on hyvä rytmittää vuodenkierron mukaan. Kevät, kesä ja alkusyksy ovat usein mainiota juoksuaikaa ja jos kisailee, juoksukisat sijoittuvat noin puolen vuoden jaksolle loppukeväästä alkusyksyyn. Kovempi harjoittelukausi onkin hyvä ajoittaa vuoden parhaaseen juoksuaikaan, toki muistaen silloinkin harjoittelun rytmityksen nousujohteisiin ja kevyisiin viikkoihin. Talvi on monille peruskuntokausi, jolloin liikutaan ehkä enemmän kävellen tai hiihtäen. Itse olen useana vuonna yrittänyt saada talveen salikauden, jolloin käyn kuntosalilla muutaman kuukauden ajan tiheästi. 

Sulan maan aikaan juoksuun on eniten reitti- ja alustavaihtoehtoja ja ulkona liikkuminen päivänvalossa on helppoa. Loppusyksystä ja talvella voi keskittyä enemmän vaikka sisäliikuntaan, jos ei halua juosta pimeässä. Liukkailla sitä juoksee todennäköisesti mieluummin vähän lyhyempiä lenkkejä. Vuosi sitten kirjoitin, että huono sää ei ole syy jättää lenkkiä väliin. Ja näin onkin, mutta kun syksyn inhottavimmat säät alkavat, vettä vihmoo kovassa tuulessa vaakasuoraan ja tuntuu, ettei edes juosten tule lämmin, voi hyvin vähän kevennellä juoksuohjelmaa. Toisaalta usein käy niin, että kun pääsee ulos ja juoksemaan, sää tuntuukin paremmalta mitä ensin näytti ja juoksu kulkee kelistä huolimatta. Mutta jos lenkille lähtö tuntuu vastenmieliseltä, voi olla henkisesti helpompi lähteä mieluummin lyhyelle lenkille kuin monen tunnin pitkikselle. 

Kohta on taas marraskuu ja moni juoksija lähtee marrasputkeen. Itse en ole koskaan tehnyt varsinaista marrasputkea, jossa tarkoitus olisi juosta marraskuun jokaisena päivänä ulkona vähintään 25 minuutin ajan. Mielestäni marrasputki juosten on melko kuormittava ja yksipuolinen, siksi olenkin omassa marrasputkessa tehnyt joka päivä jotain liikuntaa vähintään puoli tuntia. Jutut aiemmista omista marrasputkistani löytyvät tästä ja tästä linkistä. Juoksuakin on noissa haasteissa kertynyt, mutta pääpaino on ollut mieluummin kehonhuollossa ja lihaskunnon kehittymisessä sekä vaihtelussa.

Juoksuharjoittelussa vaihtelu on tärkeää, jos haluaa kehittyä, ja tuohan se virkistävää muutosta juoksuohjelmaan. Harjoittelun rytmittäminen niin vuodenkierron kuin viikonpäivienkin mukaan tuo juoksuohjelmaan monipuolisuutta. Suurin osa, noin 80 % juoksuharjoittelusta tulisi tapahtua kevyellä peruskuntoalueella. Pitkikset ovat yleensä rauhallisia lenkkejä. Niiden lisäksi viikon juoksuohjelmaan kannattaa ottaa lyhyitä palauttavia lenkkejä, ja 1-2 nopeampaa harjoitusta, esimerkiksi vetotreenin, mäkitreenin tai vauhtikestävyyslenkin. Vaihtelu virkistää myös ylimenokaudella ja auttaa irrottautumaan joskus rutiininomaiseksi menevästi lenkkeilystä. Kokeile vaikka vauhtileikittelylenkkiä tai tee koordinaatioharjoituksia lenkin lomassa!

Painan enemmän kuin koskaan

                                                                                                            Kehonkoostumusmittaus saatu. 

En ole koskaan omistanut vaakaa. Olen tietysti punninnut itseäni perheenjäsenten luona, kavereilla, kuntosalilla, uimahallissa... Tiedän siis melko hyvin, minkä painoinen olen vuosien saatossa ollut, mutta en ole koskaan jaksanut olla niin kiinnostunut painostani, että olisin hankkinut vaa'an. Olen ollut koko ikäni normaalipainoinen, mutta painoni on vaihdellut useita kiloja aikuisiällä. 

Kun Bodymaja tarjosi mahdollisuutta käydä kehonkoostumusmittauksessa, tartuin tilaisuuteen. Painon lisäksi minua kiinnosti nimenomaan kehonkoostumus ja se, onko sairastamani kilpirauhasen liikatoiminta vaikuttanut siihen. 

Kehonkoostumusmittaus Bodymajan itsepalvelupisteellä

Kehonkoostumusmittaus mitattavan näkökulmasta on sen verran yksinkertainen tapahtuma, että ihmettelen, miksei kukaan ole jo aiemmin älynnyt tarjota Bodymajan kaltaista palvelua. Mittaus ostetaan netissä ja sen jälkeen mittauksessa voi käydä missä tahansa itsepalvelupisteessa, joita on kauppakeskuksissa ympäri Suomen. Bodymaja tarjoaa sivuillaan yhden mittauksen ostoa, kolmen kerran mittauspakettia tai vuoden mittauspakettia, jossa 12 kuukauden ajan voi käydä mittauksissa niin usein kun haluaa. Mielestäni parhaan hyödyn mittauksista saa, kun ottaa paketin, jossa voi käydä useamman kerran mittauksessa, niin näkee kehityksen kuukausien kuluessa. 

Tulokset näkyvät verkkosivuilla Oma Body -osiossa, jossa voi tarkastella jokaista mittauskertaa erikseen sekä vertailla mittausten tuloksia keskenään ja vaikka tulostaa mittaustulokset. 

Mittauksen teko Bodymajan ohjeilla oli helppoa. Ovi mittauspisteeseen aukesi tekstiviestikoodilla. Mittaus tehdään paljain jaloin ja pisteessä oli desinfiointipyyhkeitä jalkapohjien ja käsien desinfiointiin. Mittaus kestää vain minuutin ja sen jälkeen tulokset olivat luettavissa Oma Bodyssa. Mittaus itsepalvelupisteessä sopii hyvin kaltaiselleni ihmiselle, joka ei halua sitovia aikatauluja ja tykkää muutenkin käyttää itsepalvelupisteitä mm. kaupassa ja kirjastossa. 

Kehonkoostumusmittauksen tulokset

Kehonkoostumusmittaus oli pysäyttävä. Tiesin, että painoa on tullut, mutta olin silti ehkä vähän yllättynyt siitä, että painan enemmän kuin koskaan ennen. Olen edelleen normaalipainoinen, mutta ihan normaalipainon ylärajoilla. Pelkkä paino ei kuitenkaan vielä paljoa kerro ja pysäyttävintä olikin kehon koostumus. 

Kun sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan ja aloitin siihen lääkityksen, painoni nousi lyhyessä ajassa kilokaupalla. Se on lääkityksen yleinen sivuvaikutus. Liikatoiminta kiihdyttää elimistön toimintoja ja monet laihtuvat liikatoiminnalla. Toisilla vain ruokahalu kasvaa, mutta paino ei laske vaan saattaa jopa nousta, kun sairauden aiheuttaman väsymyksen myötä elämäntavat huononevat. Itse en laihtunut liikatoiminnalla, mutta kun sen lääkitys hidasti aineenvaihduntaani, lihoin reippaasti.

Toinen kilpirauhasen liikatoiminnan ikävä vaikutus on ollut lihasten heikentyminen. Sairaus syö lihasmassaa ja myös lääkitys voi aiheuttaa lihasten aineenvaihdunnan ongelmia. Lihaskadon huomasi selvästi kropassani jo noin puolen vuoden sairastamisen jälkeen. Naureskelimme miehen kanssa, että minusta oli tullut ns. laihaläski. Kropassani on aina ollut jonkin verran rasvaa, enkä ole koskaan näyttänyt perinteiseltä kestävyysurheilijalta. Silloinkin, kun juoksin kovia määriä, minulla oli selvästi rasvaa reisissä ja takamuksessa. Toki rasvan alla oli myös lihasta. Liikatoiminnan myötä huomasin, että kroppa jotenkin valahti. Lihas vaihtui läskiksi. :(

Keväällä, kun kilpirauhasen lääkityksen jälkeen aloin päästä taas jonkinlaiseen juoksukuntoon, huomasin, että vauhti on sairastamisen jälkeen hidastunut ihan huomattavasti. En ole tähän päivään mennessä saanut ihan kiinni siitä, miksi juoksuvauhti on niin selvästi hidastunut, mutta veikkaan, että lihasmassan muuttumisella rasvaksi on oma osuutensa asiassa. Jaloissani ei ole enää voimaa juosta kovaa. Kestävyyskunto ei ole kadonnut mihinkään, sillä jaksan edelleen juosta tuntikausia. Vauhti vain on noin 1-2 minuuttia hitaampi per kilometri kuin ennen sairastumista.

Kehonkoostumusmittaus kertoi, että rasvaprosenttini on turhan korkea. Ikäiselleni naiselle sopiva rasvaprosentti on 23-35%, ja minulla rasvaprosentti oli ensimmäisessä mittauksessa 37%. Se on huomattavasti korkeampi mitä odotin, mutta kertoo juurikin siitä, että kropassani on lihas vaihtunut läskiksi. Bodymajan tietopaketti rasvaprosentista kertoo aiheesta lisää. 

Lihasmassani oli normaalin rajoissa, mutta se saisi olla selvästi korkeampi. Omabodyn tuloksien tulkinta antoikin ohjeeksi painonpudotuksen niin, että lihasmassa saisi kasvaa ja rasvamassa pienetä. Erityisesti haitallisen sisäelinrasvan määrä oli kohdallani koholla. 

Mitä nyt aion tehdä?

Bodymajan tietopaketti kertoo, että "Rasvaprosentin parantamiseen tähtäävät elintavat eivät pidä sisällään pikadieettejä tai ihmelaihdutuksia. On tärkeää pudottaa painoa niin, että kilot lähtevät rasvasta, ei lihaksista." Fiksu neuvo, jota olen pyrkinyt hissukseen noudattamaan. 

Normaalipainoisena ei mielellään puhuisi laihduttamisesta, mutta haluaisin kyllä mieluummin painoni olevan lähempänä ihannepainoani kuin normaalipainon ylärajoilla. En halua lihoa enää yhtään lisää, sillä silloin joutuisin mm. uusimaan koko vaatevarastoni. Juoksuvauhdin hidastuminen entisestään haittaa vain vähän, mutta painavampana polveni joutuvat koville ja en kaipaa enää polvivaivoja, vaan haluaisin päästä juoksemaan terveenä.

Lihaskadon vuoksi kuntosalikausi olisi tarpeen. Aion panostaa siihen sitten, kun ilmat muuttuvat vielä kehnommiksi. Ruokavalion viilaus, noh, se ei ole vahvuuteni, sillä tykkään herkutella ja tykkään syödä hyvää ruokaa. Myös tunnesyömiseen sorrun aina välillä. 

Kävin syyskuun alussa ensimmäisen kerran kehonkoostumusmittauksessa. Kuukautta myöhemmin tehty mittaus kertoi, että olen matkalla oikeaan suuntaan. Rasvamassani oli pudonnut 1,5 kiloa ja lihasmassaa oli tullut lisää 0,5 kiloa. Paino oli siis pudonnut kilon verran, ja rasva oli jo muuttunut lihakseksi. Olen ainoastaan pyrkinyt syömään säännöllisesti ja juoksemaan nousujohteisen, rennon ohjelman mukaan. On kiva nähdä tuloksia näin nopeasti ja hyvin pienten muutoksien jälkeen. Toivon, että säännölliset mittaukset ja vähän tämä homman julkiseksi tekeminenkin tsemppaa jatkamaan terveempien elämäntapojen parissa!