Merellisiin kansallispuistoihin päästäkseen pitää useimmiten hommata venekyyti. Joissain puistoissa se on helpompaa kuin toisissa. Olimme siskoni kanssa varanneet Ulko-Tammion laivamatkan jo useita kuukausia aiemmin. Risteilyt myydään pääsääntöisesti loppuun, eli esimerkiksi hyvän sään kyttääminen ei olisi välttämättä onnistunut. Meillä kävi sään puolesta kuitenkin hyvä tuuri. Ulko-Tammion risteilypäivänä oli tyyni ja aurinkoinen keli, joten merimatka meni todella mukavasti. Menimme Ulko-Tammioon Merisetin risteilyllä Kotkasta. Laivamatkat kestivät n. 2h 15min suuntaansa, jolloin saaressa vierailuun oli aikaa 2,5 tuntia.
Ulko-Tammio on asumaton saari, mutta siellä on hyvin retkeilyrakenteita sekä mahdollisuuksia rantautua veneellä. Saarella on sotahistoriamenneisyys, kuten niin monella muullakin Itämeren saarella. Saarella kulkee polkuja ristiin rastiin. Viralliset reitit ovat sotahistoriapolku sekä luontopolku, jotka kulkevat osin samoja reittejä.
Me suuntasimme länsisatamasta ensin jännittävälle pätkälle tunnelin läpi ja sen jälkeen nousimme näkötorniin, joka sijaitsee maastossa tunnelin päällä. Tunneli on louhittu vuonna 1944, mutta jäänyt sodan loppuessa keskeneräiseksi. Kallioon louhittu väylä on noin 100 metriä pitkä ja tekee mutkan siten, että välillä on aivan pimeää. Kaiteesta kiinni pitämällä ja puhelimen taskulampulla kyllä pärjää.
Ulko-Tammio on "puhelinvapaa", mutta jouduin toteamaan polkujen opasteet sen verran heikoiksi, että reittiä oli parempi seurata karttasovelluksen kanssa. Ja toki tunnelissä tarvitsi taskulamppua sekä kuvia tuli räpsittyä koko ajan, joten se siitä puhelinvapaudesta...
Suuntasimme näkötornin jälkeen askeleet kohti saaren eteläosaa kiertävälle luontopolulle. Ulko-Tammio on pieni saari, joten etäisyydet ovat lyhyitä. Silti risteilyllä saaressa olo aika oli melko lyhyt. Halusimme ehdottomasti ehtiä myös uimaan, joten polkua talsiessa tutkailimme koko ajan rantaviivaa selvittääksemme sopivimman uimapaikan.
Aivan Ulko-Tammion eteläkärjessä on hienot silokalliot, ja erikoisuutena siellä kasvaa oranssinpunaista jäkälää. Kallioilta olisi ehkä paikoin päässyt uimaankin, mutta tuuli osui saaren etelä- ja länsipuolelle. Länsilaidalla luontopolku kulki sileitä kallioita pitkin, mutta me suuntasimme kapeimmalta kohdalta takaisin itärannalle uimista varten.
Yritin jo ennen lähtöä selvittää Ulko-Tammion parasta uimarantaa, mutta yksiselitteistä vastausta ei löytynyt. Meistä ainakin vaikutti, että luontopolun varrella paras uimapaikka oli itärannan poukamassa. Pikkukivirannalla pohja oli paikoin hiekkainenkin. Vesi oli hyvin matalaa ja syveni vasta kallioluotojen luona. Vesi oli myös ihanan kirkasta ja lämmintä, ja oli ihana päästä uimaan! Kävelyllemme tuli mittaa vain n. 3,5 kilometriä, mutta aurinkoisessa kelissä siinä tuli kyllä kuuma.
Ulko-Tammio oli kiva retkikohde, varsinkin näin hyvällä säällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti