Juoksin joulukuussa vain 44 kilometriä. Sillä lukemalla tästä tuli vuoden huonoin kuukausi juoksujen osalta. Juoksu ei ole ollut pääosassa, ja olen ollut aivan liian stressaantunut jaksaakseni juosta normaaleja kilometrimääriä.
Ei ollut siis muutenkaan hyvä kuukausi, sillä jo marraskuussa alkanut iso huoli isäni sairastaessa jatkui. Olen siirtynyt edes takaisin kotini ja lapsuudenkotini väliä, yleensä pari kertaa viikossa, joten arki on ollut hyvin rikkonaista. Koska minulla ei ole autoa enkä ole ajanut autoa yli pariinkymmeneen vuoteen, ovat reissut olleet bussien varassa ja siten siirtymät ovat vieneet ison siivun päivästä.
Joulua tuli vietettyä jossain tuolla välissä. Onneksi joulu on mennyt aina muutenkin perhepiirissä, niin siitä ei tullut ylimääräistä säätöä. Oli ihan mukavaakin toki välillä, vaikka huoli ja ahdistus ovatkin leimanneet koko kuuta. Onneksi minulla on ollut pitkä joululoma, se on helpottanut elämää ja reissaamista. Mitään erityistä ei tässä kuussa joulun lisäksi oikein ollut, mitä nyt yhden lenkin jälkeen käytiin lähirannalla uimassa. :D
Marrasputken päätyttyä pohdin, jäisinkö tarpomaan putkessa tutuksi tulleita, lyhyitä lenkkireittejä. Niin on osin käynytkin. Liikuntaputken ideana ei tietenkään ole, että sen jälkeen juoksisi vähemmän, mutta niin on nyt käynyt. Aiempi minimilenkkini oli 4 kilometrinen, nyt saatan hölkätä vain 3 km. Suosin sorapohjaisia kävelyteitä asfaltin sijaan ja pyrin suunnittelemaan lenkkini sellaisiksi, että autoliikennettä menisi vieressa mahdollisimman vähän. Niinpä moni lenkki onkin suuntautunut meren rantaan kävelytielle ja osin tottumuksesta olen kääntynyt takaisin samassa kohdassa kuin marrasputken aikana. Toisaalta lyhytkin lenkki on parempi kuin ei lenkkiä lainkaan, joten en ole tuntenut huonoa omaatuntoa lyhyemmistä lenkeistä. Pisin lenkki oli tässä kuussa vain 6 kilometrin mittainen, eli loppuvuoden lyhyiden lenkkien kuukaudet saivat jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti