Lähdin tänä vuonna marrasputkeen pohdittuani asiaa "salaa" lokakuun ajan. Kiireiden keskellä en kuitenkaan sen kummemmin asiaa suunnitellut, eli aika takki auki tuli hommaan lähdettyä. Marrasputkea on nyt takana kolmannes, ja roikun mukana. Marrasputken idea on siis yksinkertaisuudessaan, että joka päivä marraskuussa juostaan ulkona vähintään 25 minuuttia.
Aiemmin olen ajatellut, etten toteuta alkuperäistä marrasputkea, koska ei se ole oikein palvellut juoksuharjoittelua tai sopinut muuhun elämään. Olen pari kertaa tehnyt oman marrasputken, jossa olen liikkunut päivittäin vähintään 30 minuutin ajan, mutta juoksun lisäksi olen tehnyt siis myös muuta liikuntaa ja esimerkiksi lempeä jooga on laskettu mukaan. Nyt ensimmäistä kertaa olen mukana tässä ihan og-marrasputkessa.
Olen aiemmin ajatellut, että pelkästään juoksemalla tulee helposti vaivoja. Nyt minulla on jo valmiiksi kaikenlaista kremppaa. Polvi on juilinut alkukesästä asti ja kohta tulee kaksi vuotta siitä, kun sain jonkun sortin hermopinteen pysyväksi vaivaksi pakaraan/alaselkään. Juoksu tai juoksemattomuus eivät ole vaivoja parantaneet tai pahentaneet, joten lienee niiden kannalta yhdentekevää, juoksenko joka päivä vai en.
Tavallinen juoksuharjoitteluni tähtää vähintään satasen kuukausikilometreihin. Viikossa olen juossut yhden selkeästi muita pidemmän pitkiksen, yli 10 kilometrin lenkin, ja arkena lenkit ovat olleet lyhkäisempiä. Viikkokilometrejä on kertynyt tavallisesti 25-30 ja lenkkipäiviä ollut viikossa keskimäärin neljä. Tänä syksynä olen kuitenkin juossut vain harvakseltaan lyhyitä lenkkejä enkä lainkaan pitkiksiä. Eli voin aivan hyvin jatkaa samaa kaavaa marrasputkessa. Jos marrasputkessa hölkkäilen minimit, eli noin 3 kilometriä päivässä, tulee siitä vähemmän viikko- ja kuukausikilometrejä kuin ns. normaalina harjoituskuukautena.
Päivittäin toteutettavassa liikuntahaasteessa on se paha puoli, että jos yksikin päivä jää välistä, niin koko kuukausi feilaa. Siinä mielessä juoksuhaaste on paljon haavoittuvampi kuin aiemmin kokeilemani liikuntahaasteet, sillä esimerkiksi pienessä flunssassa voi vielä kuvitella vähän joogaavansa, mutta hölkkäämään ei ole syytä lähteä. Ja aina voi tulla eteen jotain yllättävää. Joten vaikka haaste tuntuukin kilometrien puolesta helpolta, voi elämä tietysti heittää vaikka minkälaista kierrepalloa rattaisiin. (Meniköhän kielikuvat jo liian sekaisin...?)
Elämä on nyt aika täynnä ja lenkkejä voi olla haastava aikatauluttaa muun elämän lomaan. Toistaiseksi olen juossut vain lyhyitä lenkkejä, enkä vielä edes yhtäkään vitosta tai sitä pidempää lenkkiä. Ehkä siksi haastekin on tuntunut aika kevyeltä. Olen juossut vielä enimmäkseen niin hitaita lenkkejä, että keskisykkeetkin ovat pyörineet siellä 120 nurkilla, eli hölkkälenkit ovat rankkuudeltaan vastanneet ehkä reipasta sauvakävelyä. Mutta kaikki lasketaan!
En ole ihan varma, mutta mielestäni täällä ei ole näkynyt vielä kertaakaan aurinkoa nyt marraskuussa! Sen sijaan pientä tihkusadetta on tullut niskaan lähes joka lenkillä. Silti olen ihan nauttinut siitä, että on saanut juosta lämpimässä ja tuulettomassa säässä. Marraskuun harmauden keskellä lyhyet hölkkälenkit tuovat taukoja päivään ja reippailu ulkona piristää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti