Polkumaratonista on kulunut nyt jo yli puolitoista viikkoa, ja vihdoin tiistaina pääsin ensimmäistä kertaa lenkille. Kokonaisen viikon jalkani olivat jäykät ja kipeät ja olo huono. Palautuminen ei ole edennyt ihan optimaalisesti. Kisan jälkeisenä päivänä minulle nousi kuume, ja tuntui, että lihakseni olivat aivan tulehtuneet. Luulin saaneeni jonkin flunssapöpön, mutta päivän kestänyt kuumeilu olikin ainoa selkeä oire. Sitä tosin seurasi outo olo viikon ajan, ja kun puolisollanikin oli epämääräisiä oireita, joten voi olla, että jokin tauti vaivasikin.
Jäin vielä miettimään, oliko minulla jokin pöpö kropassa jo juoksun aikana. Se olisi osaltaan selittänyt, miksi kisa meni niin hitaasti ja olin niin uuvuksissa. Don't get me wrong, minulle on ihan ok olla hidas ja maratonilla viimeisten joukossa. Se on yksi syy, miksi pidän tätä blogia. Haluan levittää juoksun ilosanomaa ja osoittaa, että juosta voi muutenkin kuin tavoittelemalla tuloslistan kärkipäätä. Olisin kuitenkin halunnut juosta Nuuksio Classicin ns. omalla tasollani, ja nyt en mielestäni siellä ollut.
Toki haastavat olosuhteet iskivät minuun enemmän kuin moneen muuhun. Mokasin myös kisassa juomista ja kärsin nestehukasta ainakin kisan jälkimmäisen puoliskon. Koska kisapäivänä oli niin märkää, ei hikoilua oikein huomannut ja en juonut läheskään tarpeeksi. Kisan loppupuoliskolla minulla oli koko ajan kova jano, mutta en silti juonut! Minulla on suunnitelmana aina pitkissä juoksuissa juoda silloin, kun kello piippaa parillisia kilometrejä. Sen on tarkoitus varmistaa, että juon säännöllisesti. Nyt väsyneet aivoni kuitenkin ajattelivat, että saan juoda vain joka toisella kilometrillä. En tiedä miksi, mutta pitkässä juoksukisassa tulee välillä ihan outoja ajatusharhoja. Tajusin vasta joitain päiviä kisan jälkeen, että minun olisi pitänyt juoda monta litraa enemmän, eli nestehukkakin varmasti vaikutti suoritukseen.
Pitkien matkojen juoksu on välillä omituisen ristiriitaista. Toisaalta on raskasta ja vaikeaa. Toisaalta juoksu on niin yksinkertaista, että sitä on helppo jatkaa tuntikausiakin. Minulla ei Nuuksiossa ollut varsinaista hätää kisan aikana, vaikka liukas maasto asettikin tukun haasteita, mutta kun vain jatkoin omaa hidasta vauhtiani, juoksu kuitenkin eteni. Maisemat vaihtuvat, ajatuksia tuli ja meni, mitään kovin pahaa kipua ei ollut missään. Näin jälkikäteen sitä alkoi jopa miettiä, ettei se nyt raskasta ollutkaan. :D
Fiilikset kisan jälkeen ovat siis olleet vaihtelevat. Minulla oli kaksi iso tavoitetta tälle kesälle. Kainuu Trail meni hyvin, Nuuksio Classicissa oli enemmän haasteita, mutta molemmat tavoitteet tulivat maaliin asti. Loppuvuodelle minulla on vielä yksi iso tavoite. Yritän juosta tänä kalenterivuonna enemmän kuin koskaan aiemmin. Nyt kun kroppa alkaa tuntua taas normaalilta, on aika ottaa tuo tavoite tyän alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti