Syyskuun juoksuun toi haasteita myös muu elämä. Töissä oli paikoin kiireistä ja tein joitain pidempiä päiviä ja vapaa-ajan menojakin riitti. Juoksun mahduttaminen kalenteriin olisi vaatinut itsekuria, jota minulla ei juuri ole, ja niinpä lyhyinä vapaahetkinä kellahdin sohvan uumeniin lenkkipoluille suuntaamisen sijaan. Juoksukilometrejä kertyi yhteensä 124, kun alunperin tavoite oli jossain 140 kilometrin nurkilla. Olen tänä vuonna juossut maaliskuusta asti joka kuussa päälle 130 km, joten en ole tyytyväinen näihin kuukausikilometreihin.
Myös juoksufiilis on ollut jossain määrin kateissa tässä kuussa. Pitkän juoksukisan jälkeen iskee helposti maratonblues, kun kalenteri äkkiä tyhjeneekin juoksusuunnitelmista ja tavoite on takanapäin. Ehkä vähän sellaistakin on ollut ilmassa. Nuuksion olosuhteiden myötä minulle tuli ainakin hetkellinen tympääntyminen polkuihin. Normaalisti nautin polkujuoksusta maisemien ja maaston vaihteluiden myötä, mutta Nuuksion jälkeen juoksin yhä lukuun ottamatta kaikki syyskuun lenkit sileällä. Pyöräteiden kuluttaminen pk-nylkytyksellä on omalla tavallaan rauhoittavaa ja siinä voi uppoutua ajatuksiin tai kuunnella musiikkia, joten sileällä juoksemisessakin on puolensa.
Vaikka en juuri juoksupolkuja kuluttanutkaan, tuli onneksi syyskuun poikkeuksellisen lämpimistä päivistä nautittua muuten. Uimavedet pysyivät lämpiminä ja kävin tässä kuussa vielä useamman kerran uimassa.
Lokakuun puolivälissä tarkoituksena olisi lähteä reissuun, joten lokakuun juoksutavoitteita ei sovi asettaa turhan korkeiksi. Matkalla juoksemisessa on omat haasteensa, ainakin silloin, jos kilometrejä kertyy jo kävellen reippaasti nähtävyyksiä kierrellessä ja patikoidessa. Toivottavasti lokakuussa liikuntafiilis kuitenkin kääntyisi nousuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti