Ihmiset tykkäävät kertoa ja kuunnella tarinoita. Mietin tätä kisaraporttia aloittaessani, että kerronko sen tarinan, jossa koko juoksun ajan tuntui kamalalta ja polku oli pelkkää juurakkoa ja kivistä juurakkoa. Vai kerronko sen tarinan, jossa kielot ja suopursut tuoksuivat, ja raskaista jaloista huolimatta olin maalissa hyvävoimaisena. Tämä selvinnee, kun luet jutun.
Tänä vuonna Bodom Trail juostiin koronajärjestelyjen vuoksi useampana lähtönä eri päivinä. Päämatkalle, 12/21 kilometrille pääsi lähtemään perjantai-iltana, lauantaiaamuna tai lauantaina iltapäivällä. Lähdöt oli vielä jaettu pienempiin lohkoihin turvavälien pitämiseksi. Aikatauluun parhaiten sopiva lauantain iltapäivä oli kisaporukkamme valinta. Bodomilla voi kesken matkan valita, juokseeko 12 vai 21 kilometriä, mutta itse olin jo etukäteen päättänyt juosta tuon 12 km lenkin. Helteinen sää viikolla ja lauantaille luvattu sade hiukan mietityttivät, mutta kisaa saatiin juosta todella hyvässä kelissä. Polut olivat kuivat ja lauantaina saatiin muutama pisara sadetta.
Ensimmäiset kaksi kilometriä kerroin itselleni tarinaa, jossa sykkeet kipusivat heti lähdöstä 170 ja tuntui vaikealta. Tässä tarinassa kirosin kilpirauhasen liikatoiminnan ja sen lääkityksen alimpaan helvettiin. Lähtö oli vaikea. Tuossa kohtaa lämpötila oli reippaasti päälle kahdenkymmenen asteen ja ilmankosteus korkea. Oli jano jo lähdössä ja suu kuivui kun piti hengittää pidempään maskin läpi. Fiilis ei ollut kovin korkealla.
Onneksi huomasin jo kahden kilometrin kohdalla, että voin itse päättää, millaiseksi kisatarinani muodostuu. Kyllä, voisin surkutella sitä, etten millään ole sellaisessa juoksukunnossa kuin ennen kilpirauhassairautta. Tai sitten voisin yrittää nauttia matkasta vaikeuksista huolimatta. Sillä keli viileni koko ajan, mihinkään ei sattunut ja kisaan valmistautuminen oli mennyt hyvin. Raskasta meno oli, mutta olihan reittikin raskas ja kyseessä ensimmäinen kisa pitkään aikaan.
Reitti oli haastava. Heti alkuun otettiin luulot pois teknisillä poluilla ja ylämäissä. Alkumatkasta polku oli erittäin juurakkoinen, sitten juurakkoinen ja kivikkoinen, jossain välissä oli pientä suopätkää ja sitten taas juurakkoa. Ylämäissä jalat menivät heti hapoille, ja epätasainen maasto pisti pomppimaan kivien ja isoimpien puunjuurien välistä, piti tosissaan keskittyä.
Reitti oli myös kiva, sillä polku oli todella hyvässä kunnossa, kielot ja suopursut tuooksuivat ja maisemia pystyi hiukan vilkuilemaan silloin kun katse ei ollut polussa. Kallioiden päältä oli hienot näkyvät metsäjärvelle ja suon laitoja kiertävät polut olivat kuivia. Suojärvellä bongasin joutsenpariskunnan ja pörröistä tupasvillaa. Sykkeet laskivat alun jälkeen ja totesin, että kunhan ne eivät nouse 170 päälle, pystyn hyvin juoksemaan eikä tunnu liian raskaalta.
Juuri ennen 6 kilometrin huoltoa metsän keskellä juoksupolun vieressä oli hääseurue ottamassa kuvia. Näky oli niin odottamaton, että spontaanisti kysyin, saanko ottaa heistä kuvan. Hämmentyneen kyllä-vastauksen jälkeen räpsäisin kuvan, onnittelin paria ja jatkoin matkaa naureskellen juttua seuraavat pari kilometriä. Tilanne oli absurdin huvittava, kuvamuistoistoihini nousee täysin tuntemattomia ihmisiä hääpuvussaan ja pahimmassa tapauksessa hääpotretin photobombaa joku hikinen polkujuoksija räkä poskella. Toivottavasti he saivat ikimuistoiset hääkuvat huolimatta ohi suhanneesta polkujuoksuporukasta!
Olin etukäteen ajatellut, että puolimatkaan pitäisi hiukan himmailla, mutta sen jälkeen saisi hiukan kiristää tahtia. Heti huoltopisteen jälkeen olikin alamäkivoittoinen osuus ihastuttavassa pähkinälehdossa ja pystyin nostamaan vauhtia. Mutta tulihan niitä ylämäkiäkin taas kohta vastaan. Nappasin lisäenergiaa huollon jälkeen ja vielä toisen energianamun noin 9 kilometrin kohdalla, mutta siitä huolimatta viimeisen neljän kilometrin aikana tuli paljon kohtia, joissa jalka ei enää meinannut nousta. Pari kertaa olin tupeksia itseni nurin ja kolhin varpaitani niin, että piti hiukan hidastaa. Intoa oli enemmän kuin kuntoa ja loppumatkasta piti tosissaan keskittyä, etten kompuroisi.
Kilometrilaikat olivat koko reissun ajan tulleet vastaan noin 200 metriä etuajassa, joten arvelin maalinkin tulevan vastaan jo ennen 12 kilometrin täyttymistä. Mitään huimaa loppukiriä ei oikein lähtenyt, mutta hyvällä tahdilla tuli viimeiset sadat metrit hiekkatietä pitkin ja loppusuoran nurmella. Maalissa olin ajassa 1:40.
Kisan jälkeen olin hyvävoimainen. Nappasin maalihuollosta syötävää ja ehdin hyvin käydä autolla huuhtelemassa naaman ja pukemassa kuivaa ylle ennen kuin kisakaverit tulivat maaliin pidemmältä matkalta. Hölkkäilinkin siinä, missään ei tuntunut kolotuksia eikä olo ollut lainkaan niin uupunut kuin yleensä rankan juoksun jälkeen. Tuo kilpirauhasen liikatoiminnan lääkitys on aika kumma juttu. Juoksu on raskasta, jalat menevät ylämäissä heti hapoille ja painavat, mutta hapenottoon eli kestävyyskuntoon se ei pahemmin vaikuta. Sen verran raskasta juoksu on, että tarvitsen kyllä numerolapun rintaan, jotta oikeasti jaksan ottaa itsestäni kaiken irti.
Vähän yllätyin, että olin lopputuloksissa naisten 12 kilometrillä sijalla 56/119, kun oma tuntemus oli sellainen, että oli hidasta ja vaikeaa. Kuvittelin olevani enemmänkin tuloslistan häntäpäässä. Jälkikäteen voi kuitenkin todeta, että ehkä tuo 12 km oli juurikin nykykunnolle sopiva matka ja sain siinä kyllä itsestäni irti sen mitä otettavissa oli. Lämmin keli tuntui, mutta varsinkin puolimatkan huollossa join reippaasti ja kropassa tuntui kyllä olevan energiaa ainakin sinne 8 kilometrin tienoille asti. Kisan loppupuolella alamäet olivat mukavan juostavia ja rallattelin noilla helpommilla pätkillä kyllä iloisesti ja hyvällä fiiliksellä. Kisan jälkeen olo oli tosi hyvä, eikä väsymyksestä tietoakaan, se oli myös tosi mukavaa.
Kisajärjestelyt olivat erinomaiset ja koronaturvallisuudesta oli huolehdittu ensiluokkaisesti. Kisa-alueella oli mukavan väljää eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. Tämä oli ensimmäinen kerta Bodomilla, enkä etukäteen ihan tiennyt, mikä kisassa odottaa. Reitti oli haastava, tekninen ja mäkinen, mutta hyvin merkitty ja hyväkuntoista polkua. Oli kiva tapahtuma ja kiva kisa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti