sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Omituisten oireiden syy selvisi

En ole halunnut blogiin kirjoittaa asiasta, ennen kuin sain jotain selvyyttä siihen, mikä oireiden taustalla on. Instagramissa kerroin epämääräisistä oireista pari viikkoa sitten selittääkseni, miksi lenkkikuvia ei ollut toviin näkynyt.

Joitain viikkoja sitten juoksu alkoi tosissaan takuta, enkä keksinyt yhtään miksi. Keventelin treenejä viikon ja toisenkin, mutta siitä ei tuntunut olevan hyötyä. Sykkeet huitelivat pilvissä, lihakset tulivat kipeiksi ja tuntui, että kunto vain laskee. Tiesin, että kaikki ei ollut kunnossa ja kävin työterveydessä, josta sainkin lähetteen labraan.

Olin itse ajatellut esim. raudanpuutetta syyksi, mutta työterveydestä tuli epäily kilpirauhasen toiminnan häiriötä. En itse ollut ikinä aiemmin miettinyt mitään kilpirauhasjuttuja, mutta jo ennen labratulosten tuloa ehdin lukea netistä kilpirauhasen liikatoiminnan oireiden olevan juuri niitä, joista itsekin kärsin. Ja sellaiset labratulokset sieltä tulivatkin, kilpirauhasarvot reippaasti pielessä ja kilpirauhasen liikatointa diagnoosina.



Olen sikäli hämmentynyt, että arvot ovat niin paljon pielessä, että voisin kuvitella sairastaneeni liikatoimintaa jo pitkäänkin. Kuitenkin vasta suunnilleen kuukauden ajan olen havahtunut oireisiin.
Kilpirauhasen liikatoiminnan oireina ovat mm. aineenvaihdunnan ja sydämen sykkeen kiihtyminen ja niistä aiheutuvat muut oireet, mm. hikoilu, hermostuneisuus ja tiheälyöntisyydestä johtuva huono olo. Lisätietoa löytyy esim. kilpirauhasliiton sivuilta. Oireet vaihtelevat eivätkä kaikki sairastuneet saa kaikkia oireita. 

Olen lukenut, että masennusta sairastavien fyysisiä vaivoja alidiagnosoidaan, koska oireiden epäillään johtuvan masennuksesta. Pelkään, että olen toiminut itse vähän samoin. Kerroin jo viime vuoden lopulla työstressistä, joka tuntui saavan aikaan myös fyysisiä, hermostollisia oireita. Tieto kilpirauhasen liikatoiminnasta sai minut pohtimaan, olisiko kärsinyt siitä jo viime vuoden lopulla. Tänä keväänäkin kuvittelin oireiden johtuvan mahdollisesti stressistä, ja vasta kun juoksu ei enää onnistunut oikein ollenkaan, ymmärsin, että taustalla täytyy olla jokin fyysinen syy, joka vei voimat. Minulla arvot olivat niin paljon viitearvojen ulkopuolella, että hyvin todennäköisesti liikatoiminta on jatkunut jo jonkin aikaa.

Toukokuussa ehdin juosta 52 kilometriä, ennen kuin diagnoosi lopetti juoksut kokonaan. Nyt en saa juosta ennen kuin lääkitys alkaa purra ja arvot normalisoitua. Kilpirauhasen liikatoiminta rasittaa sydäntä niin paljon, että kaikki sykettä nostava liikunta on kiellettyä. Voihan surkeus. Juoksu on mulle henkireikä ja ei ainakaan helpota sairauden tuomaa huolta, etten pääse lenkille. Lenkkarit on nyt ripustettu naulaan toistaiseksi.

2 kommenttia:

  1. Juoksu on tosiaankin ollut henkireikä varsinkin, kun korona paukautti elämäni melko täydelliseen eristykseen, joten sympatisoin turhautumista ihan minkämittaisen tahansa juoksupaussin osuessa kohdalle. Tosi hyvä kuitenkin, että syy löytyi ja siihen saadaan toivottavasti pian lääkitys kuntoon! Tsemppiä ja hyvää kesän alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matilda kommentista ja tsempeistä! Tosiaan hyvä että syy selvisi saman tien, ei mikään itsestäänselvyys. Lääkityksen aloittaminen on ollut hiukan kivinen tie ja olen ollut nyt yli viikon kuumeessa, jonka syytä ei edes tiedetä. Siksi kommenttiin vastaaminenkin kesti!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...