maanantai 28. maaliskuuta 2016

Patikointia Madeiralla

Miten löytää huimien korkeuserojen saarelta patikointireittejä, joille korkeanpaikankammoinenkin uskaltautuu? Siinä oli ykköskysymys, kun selvittelin Madeiran matkamme tulevia patikointireittejä etukäteen opaskirjoista. Kolme vuotta sitten, ensimmäisellä Madeiran matkallamme, hyppäsimme matkaan äkkilähdöllä, ja sain käsiini vain jokusen opaskirjan, mutta nyt minulla oli aikaa perehtyä tarkemmin saaren lukuisiin kastelukanavia eli levadoita seuraileviin reitteihin. Patikoinnista kiinnostuneita suosittelen ehdottomasti tutustumaan etukäteen vaellusoppaisiin, sillä Madeirasta on julkaistu useampikin hyvä patikointiopas. Levadoita seurailevat reitit ovat pääosin selviä, mutta erityisesti reitin löytämisessä ja vaikeustason määrittelyssä oppaat ovat arvossaan. Tällä kertaa tutkailimme erityisesti Rolf Goetzin teosta Madeira retkeilyopas - 50 kauneinta reittiä levadoilla ja vuoristossa. Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa, se on myös monessa kirjastossa saatavana e-kirjana, joten helppo ottaa älylaitteella mukaan reissuun. Opaskirjoja selaillesssa kannattaa huomioida, että reitin vaikeustasoja on kuvattu paitsi fyysisen rasittavuuden myös reitin teknisyyden ja vaarallisuuden mukaan. Jos Goetzin kirja varoittaa huimauksen vaarasta ja Sunflowerin opas kertoo, että reitillä on "Danger of vertigo", reitti ei sovi korkeanpaikankammoiselle! Toisaalta jokin keskivaativaksi määritelty reitti saattaa olla hyväkuntoiselle helppo, siinä on vain enemmän nousua ja/tai laskua kuin helpoimmissa reiteissä. 

Levada dos Piornais

Tälle kaupunkilevadalle lähdimme heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä. Reitti on kuvattuna mm. englanninkielisessä Sunflower Booksin Landscapes of Madeira -teoksessa. Aamulla satoi, mutta päätimme siitä huolimatta hiukan patikoida, ja kohteeksi oli helppo valita Lidon hotellialueelta alkava reitti, joka ei edellyttänyt bussimatkoja tms. Ja kannatti lähteä, sillä kun pääsimme levadalle, alkoi aurinkokin paistaa! Piornaisin kaupunkilevadaa pidetään vähän tylsänä, ja ompa levadalla ollut joskus ilmeisesti ongelmia paikallisen nuorison toimestakin, mutta meidän mielestämme se oli ihan kelpo kävely. Tosin patikoimme levadaa vain kolmisen kilometriä, koska meillä oli iltapäiväksi varattu retki Nunnien laaksoon ja koska tuossa kohtaa levadalta oli helppo laskeutua alas hotellialueen läpi kulkevalle Estrada Monumental pääkadulle.


Levada dos Piornais kulkee hotellialueen yläpuolella, osin asutuksen ja viljelysten keskellä, osin pienen kukkulan rinteellä. Näköalat merelle ovat ihan kivat, ja me näimme matkalla mm. banaanin, kurpitsan ja papaijan viljelyä. Ylärinne oli paikoin näkymättömissä betoniseinän takana, paikoin rinteellä kasvoi kaktuksia tai kukkia ja muutamin paikoin oli asutustakin. Häiriköiden sijaan kohtasimme levadalla mm. kulkukissan, juoksijan, laitumella laiduntavia lehmiä, saksalaisen perheen ja paikallisen mummon kauppakasseineen, joten en usko nuorisojoukkojen olevan mikään suuri ongelma. Jos olisimme jatkaneet pidemmälle, olisi levadalla tullut vastaan myös huimia näkymiä, mutta laskeuduimme alas ennen niitä, eikä levadan alkuosuus ollut millään lailla pelottava korkeanpaikankammoiselle. Mukava pieni patikointi tutustuttaa Madeiran pienviljelyyn ja tarjoaa näkymiä hotellialueelle ylhäältä päin.


Ribeiro Frio, Balcoes ja nousu Feiteras da Baixon ylängölle

Minulle reissun kohokohta oli ehdottomasti Ribeiro Frion kylästä lähtevät levada-polut. Reissumme kolmas päivä valkeni puolipilvisenä, eikä vuorillakaan näkynyt sumua. Uskaltauduimme siis suuntaamaan kohti vuoristoa ja reiteille, joita suositellaan vain selkeällä säällä. Suuntasimme bussilla ensin keskustaan ja sieltä toisella bussilla Ribeiro Frioon, jossa katsastimme ensin kuuluisan Balcoes-näköäalapaikan (Goetzin kirjan reitti 18). Huimille näkymille meidät johdatti yksi saaren lyhyimmistä levadakävelyistä, edestakainen reitti oli hiukan yli kolme kilometriä. Reitti oli kuitenkin hieno, ja matkalla nähtiin sekä erilaisia sammaleita ja saniaisia että joitain kotoa tuttuja huonekasveja jättikoossa. Balcoesilta avautui näkymä saaren korkeimmille huipuille, jotka tosin näkyivät meille pilvien lomasta. Näkymä saaren pohjoisrannikolle oli kuitenkin selkeä ja paikalla meitä viihdyttivät veikeät Madeiranpeipot. Tämä oli todella helppo ja myös hiukan ruuhkainen patikointi, joka kuitenkin tarjosi kivan piipahduksen laurisilva-metsään ja näköalan Madeiran korkeimmille vuorille.


Päivän pääkohde oli kuitenkin 7,5 kilometrin ympyräreitti Ribeiro Friosta (860m) ylängölle lähes 1200 metriin ja sieltä laskeutuminen (Goetzin kirjan reitti 20). Balcoesin kipittelyn jälkeen tutkailimme hetken kylän kalankasvatusaltaita ja sitten söimme lounaan paikallisessa Forelli-ranvintolassa. Ravintolan alapuolelta lähtevä reitti ylitti ensin Ribeiro Frion eli kylmän joen, ja seurasi sitten Levada do Furadoa kiemurrellen jyrkällä rinteellä. Alkuun reitti oli leveä ja polun ylle kurkottelevien laakeripuiden varjostama. Välillä tuli kosteampia kohtia, joissa vesi valui sammaleen peittämää seinämää pitkin pieninä vesiputouksina levadaan. Vähitellen kulkureitti kapeni. Paikka paikoin oli aika huimia kohtia, ainakin näin korkeanpaikankammoisen näkökulmasta, kun ylärinteen ja pudotuksen väliin jäi vain puolen metrin verran kävelytilaa. Näillä kohdilla suojana oli vaijerikaide, ja varsin näyttävät maisemat, jotka itseltä jäivät osittain näkemättä, kun keskityin etenemään kapeaa reittiä. Jännää oli, ja olikin tavallaan helpotus, kun rinneosuus päättyi, ja Portelaan johtavan reitin sijaan siirryimme nousemaan ylängölle porrastettua polkua.


Nousu oli paikoin hyvinkin rankka, mutta tykkäsin paljon tästä osuudesta, kun kroppa sai tehdä töitä, eikä korkeus pelottanut. Polku kulki vanhan kastelukanavan viertä, eikä ollut lainkaan niin hoidettu kuin reitin alkuosa. Nousun ensimmäisen 20 minuutin aikana kanavassa ei virrannut ollenkaan vettä, ja syykin selvisi tasannekohdassa, kun kanavan yläjuoksulta syöksyvä vesi olikin etsinyt uuden reitin ja katkaissut polun kuohujen alle. Tuosta ei olisi lenkkareilla selvinnyt kastumatta, vaikka virta ei missään nimessä syvä ollutkaan, mutta onneksi huomasimme, että ylärinteen kautta sortuman pystyi kiertämään kuivin jaloin, ja pieni kiipeily oli vain hauska lisä reissuun. Levadat ja niiden vierellä kulkevat polut ovat yleensä hyvinkin tasaisia, joten nousu oli mukavaa vaihtelua muuten fyysisesti helppoon vaellukseen. Kävimme myös katsastamassa kanavan alkulähteen, jossa joen vesi oli ohjattu levadaan, ja jatkoimme siitä vielä kipuamista. Laakeripuumetsässä oli viileää, mutta nousun myötä päältä lähti ensin takki ja ylängöllä paitakin. Nousimme lähes 300 metriä noin 2,5 kilometrin matkalla, ja kun metsä vaihtui ylänköön, olikin se aika hämmästyttävä hetki. Varjoisasta lehtimetsästä putkahdimme havupuiden ympäröimälle aurinkoiselle niitylle, jossa lampaat laidunsivat kaikessa rauhassa. Vain muutaman kilometrin matkalla Madeira tarjosi meille aivan huikaisevan kirjon erilaisia maisemia ja kasvillisuutta!


Nousimme lampaiden keskellä vielä hiukan ylemmäs, ennen kuin aloimme laskeutumaan ylängön länsipuolta takaisin Ribeiro Frioon. Laskeuduimme pääosin vanhaa, pienin kivin porrastettua tietä, jota naavaa riippuvat puut kehystivät hienosti. Alueella kasvoi parin metrin korkuista pensasmustikkaa, maistoinkin muutaman, mutta olivat vielä melko raakoja marjat. Vähitellen laskeutuessamme aurinkoinen ja kuiva varvikko muuttui kosteammaksi sammalikoksi ja saniaisten peittämäksi ja pian olimmekin taas karppialtailla. Kierros oli todella mieleenpainuva, koska kasvillisuustyyppi vaihtui aivan toiseksi useampaan kertaan. Alun huimat näköalat vaihtuivat jyrkkään mutta huimaamattomaan nousuun, sitten lammaslaitumeen ja lopulta jyrkkään, mutta ihan mukavaan laskuun nyt jo tutuksikin käyneeseen kylään. Huikeaa!

Tällä kertaa tekemiemme levadapatikointien lisäksi korkeanpaikankammoisille voin suositella ainakin reittiä Jardim Botanico – Camacha. Tuon noin 10 kilometrin patikoinnin teimme viime reissulla 3 vuotta sitten, ja kuvasin sitä hiukkasen tässä postauksessa. Paljon hienoja reittejä jäi vielä kahdenkin matkan jälkeen koluamatta, joten saattaapi olla, että Madeira kutsuu joskus tulevaisuudessa vielä!

2 kommenttia:

  1. Moi! Lähden maanantaina Madeiralle ja on tarkoitus myös viettää kuntoilulomaa! Pärjääkö tuolla vuorillakin lenkkareilla? Eikö Levadapolut ole pääosin tasaisia? Joissain kuvissa olen nähnyt myös vaellussauvoja, mutta onko ne enemmän noilla korkeammilla vuorilla tarpeen? Kiitos jos osaat vastata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pärjäsin ihan hyvin lenkkareilla sekä kolme vuotta sitten että nyt tällä reissulla. Tuolla Ribeiro Frion kierroksella oli paikoin hiukan mutaista, mutta polkujuoksukengät pitivät tosi hyvin. Ainoa paikka, missä kengät tuntuivat liukkailta, oli Levada dos Piornaisilla niissä kohdissa, joissa kävelytasanne oli päällystetty liuskekivellä, se oli märkänä hiukan liukas.

      Levadapolut ovat tosiaan pääosin tasaisia, mutta jos haluaa esimerkiksi tehdä jonkin kiertoreitin, pitää patikoida myös muualla kuin levadan vierellä. Tuossa Goetzin kirjassa näkyy muuten hyvin myös reitin korkeusprofiili, se kannattaa tsekata!

      Tuolla Ribeiro Friossa joillain patikoijilla oli vaellussauvoja, mutta en ainakaan itse kokenut niitä tarpeellisiksi. Sitten jos aikoo patikoida noilla korkeimmilla huipuilla, niin sauvat ja kunnon vaelluskengät ovat varmasti tarpeen.

      Oikein hyvää matkaa! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...