perjantai 5. helmikuuta 2016

Herkuton helmikuu

Tämmöiseen tuli siis ryhdyttyä. Työkavereiden kesken jo tammikuun alussa puhuttiin jotain herkuttomasta helmikuusta, mutta suurin osa ei innostunut. Mä heitin puolitosissani olevani mukana, mutta sitten yksi meidän tiimistä suhtautui haasteeseen muita vakavammin, ja niin mäkin päätin, että olen täysillä mukana.

Herkkulakot eivät ole mulle mitenkään uusi juttu, vaan olen viettänyt muutaman herkuttoman kuukauden ja selvinnyt niistä oikeinkin hyvin. Herkkujen syönti menee mulla helposti liiallisuuksiin ja siitä voi tulla sellainen kierre, jossa ei hommaa osaa ollenkaan kohtuullistaa vaan vetää kaksin käsin suklaata nassuun joka ilta. Totaalikieltäytyminen on jostain syystä helpompaa kuin yrittää kohtuullistaa herkuttelua silloin kun homma on liiallista. Olen joka kerta lakkoillessani ihmetellyt, miten voi olla lakon aikana niin helppoa kieltäytyä herkuista, kun tavallisesti se ei onnistu sitten millään. Lueskellessani tuossa jokin aika sitten opusta ”Tee siitä tapa, eli Kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä” (Rubin Gretchen), tajusin, mistä todennäköisesti on kyse. Tavathan ovat sellaisia, että niitä vaan tekee sen kummemmin asiaa ajattelematta. Jos jokin asia on tapa, niin ei joka kerta erikseen tarvitse tai joudu tekemään päätöstä siitä, että teenkö/jätänkö tekemättä tän asian x, kun tapoihin jo kuuluu toimia tietyllä tavalla. Se helpottaa elämää, kun ei tarvitse erikseen tehdä sitä päätöstä. Esim. herkkujen ollessa kyseessä, jos mietin kaupassa karkkihyllyn ääressä, että ostanko suklaata vai en, niin aika helposti keksin perustelut sille, miksi suklaan ostaminen on kannattavaa. Mutta jos olen jo etukäteen päättänyt, että en syö suklaata, niin minun ei tarvitse yrittää vastustaa kiusausta kaupassa. Kun olen herkkulakossa, olen siis tehnyt vain yhden päätöksen, jonka mukaan lakkoilun ajan tapoihini ei vaan kuulu syödä herkkuja. Se, että kyseessä on rajoitettu aika, helpottaa tilannetta, koska herkkuja ei tarvitse hylätä loppuelämäksi.
Miten sitten määrittelen herkut? Itselleni määrittely on selkeä, en syö niitä juttuja, jotka itse miellän herkuiksi ja joiden mussutus on välillä mennyt liiallisuuksiin. Eli suklaa, jäätelö, leivonnaiset, sipsit jne. ovat pannassa. Joku puritanisti jättäisi varmasti pois myös sokeroidut jogurtit ja rahkat, mutta mä en. Syön harvemmin makeutettuja maitotuotteita sellaisenaan, vaan useimmiten "lantraan" niitä maustamattomalla rahkalla. Kuitenkin nuo valmiit jogurtit yms. ovat niin helppoja välipaloina, että pidän ne ruokavaliossani, eikä niiden syönti ole ongelma. Jos joutuisin joka kerta pilkkomaan hedelmiä tai tekemään välipalaksi smoothien, niin herkkulakko tuntuisi paljon työläämmältä.

Nyt herkkulakkoa on takana vasta muutama päivä, ja tänään on ollut ensimmäistä kertaa joitain mielitekoja. Perjantai ja työviikon rasitukset väsyttävät, niin tekee makeaa mieli. Pitää vastata makeanhimoon syömällä hedelmiä ja pitämällä kiinni ateriarytmistä, niin eiköhän se siitä. Onneksi helmikuu on vuoden lyhyin kuu, vaikka nyt karkausvuosi onkin. Onko lukijoissa muita herkkulakkoilijoita?

P.S. Mulla ei nyt ollut mitään aiheeseen sopivaa kuvaa, niin laitoin nyt sitten ton kuvan kävyistä. En siis herkkulakkoile syömällä käpyjä tai muuta vastaavaa.

6 kommenttia:

  1. Minä myös aloitin herkkulakon helmikuun alusta, kun oli sopivasti maanantai ja ensimmäinen päivä. Olin ennen joulua jo muutaman viikon joulua edeltävässa herkkulakossa, mutta sitten joulun aikaan söin ihan mitä vain teki mieli. Suunnitellusti kylläkin, mutta nyt on sellainen olo, että ainakin jonkin aikaa olisi hyvä olla ihan kokonaan ilman...

    Minulla myös on kohtuuden kanssa vaikeuksia ja olet varmaan ihan oikeassa, että kun sen päätöksen on tehnyt etukäteen, niin ei niin herkästi tee huonoa päätöstä. Minulle ei suoranaiset herkut nykyään ole kovin suuri ongelma, mutta kun on koko päivän aikana "syönyt" ainoastaan kaksi litraa maitoa kahvijuomajauheen kera, eikä mitään muuta, niin se ei ole hyvä juttu... :D

    Mutta tsemppiä, alku on aina vaikein ja sitten se onneksi alkaa sujua ihan itsestään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän tässä herkkulakon myötä myös rajoittaa napostelua ja saada ateriarytmin kuntoon. Rytmi onkin muuten jo ihan ok, mutta välillä olen myös korvannut oikeaa ruokaa herkuilla tyyliin "tää jätskilitra on ihan hyvä päivällinen"... :D

      Tuo pelkkä kahvijuoma ei kuulosta kovinkaan terveelliselle tai fiksulle, ja varmasti altistaa liialliselle herkuttelulle, jos ei joinain päivinä syö lainkaan kunnon ruokaa. Tsemppiä myös sinne!

      Poista
  2. Helmikuun ensimmäinen viikko on takana, eikä herkkulakosta ole ollut tietoakaan. Mutta eipä kai vieläkään ole liian myöhä aloittaa... ;) Taidanpa kokeilla kestävyyttäni tässäkin lajissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle sopii tällainen tietyn ajan pituinen herkkulakko, tuskin kestäisin kovin kauaa, jos pitäisi herkuttomuuden kestävyyttä testata. :)

      Näin viikon jälkeen voin kyllä jo sanoa, että olo on selvästi kevyempi ja ruokavalio on kääntynyt parempaan suuntaan.

      Poista
  3. Itse ainakin juuri tuon tammikuun aikana huomasin juurikin sellaisia tapoja taikka hetkiä, jolloin tekee mieli makeaa. Uskoisin, että näiden tunnistaminen auttaa nyt siihen ettei herkkujen syöminen menisi överiksi. Itselläkin se aika-ajoin menee. Kohtuullisuus on nyt kova sana. Olen nyt myös tietoisesti päättänyt herkkupäivät erikseen, jotka helpottaa sitten juuri niitä arjen valintoja. Tarkoituksena ei ole lopettaa herkuttelua, mutta saada se kohtuulliseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on oikeastaan jo hyvin tiedossa ne arjen ongelmakohdat, jolloin herkuttelu menee liiallisuuksiin. Ajattelun ja toiminnan muuttaminen vain tuntuu kovin työläältä. Toisaalta olen nyt herkkulakon myötä pystynyt paremmin noudattamaan hyvää ateriarytmiä, ja toivon, että siitä on apua sitten herkkulakon jälkeenkin kohtuullisuutta opetellessa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...