Herkuton helmikuu

Tämmöiseen tuli siis ryhdyttyä. Työkavereiden kesken jo tammikuun alussa puhuttiin jotain herkuttomasta helmikuusta, mutta suurin osa ei innostunut. Mä heitin puolitosissani olevani mukana, mutta sitten yksi meidän tiimistä suhtautui haasteeseen muita vakavammin, ja niin mäkin päätin, että olen täysillä mukana.

Herkkulakot eivät ole mulle mitenkään uusi juttu, vaan olen viettänyt muutaman herkuttoman kuukauden ja selvinnyt niistä oikeinkin hyvin. Herkkujen syönti menee mulla helposti liiallisuuksiin ja siitä voi tulla sellainen kierre, jossa ei hommaa osaa ollenkaan kohtuullistaa vaan vetää kaksin käsin suklaata nassuun joka ilta. Totaalikieltäytyminen on jostain syystä helpompaa kuin yrittää kohtuullistaa herkuttelua silloin kun homma on liiallista. Olen joka kerta lakkoillessani ihmetellyt, miten voi olla lakon aikana niin helppoa kieltäytyä herkuista, kun tavallisesti se ei onnistu sitten millään. Lueskellessani tuossa jokin aika sitten opusta ”Tee siitä tapa, eli Kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä” (Rubin Gretchen), tajusin, mistä todennäköisesti on kyse. Tavathan ovat sellaisia, että niitä vaan tekee sen kummemmin asiaa ajattelematta. Jos jokin asia on tapa, niin ei joka kerta erikseen tarvitse tai joudu tekemään päätöstä siitä, että teenkö/jätänkö tekemättä tän asian x, kun tapoihin jo kuuluu toimia tietyllä tavalla. Se helpottaa elämää, kun ei tarvitse erikseen tehdä sitä päätöstä. Esim. herkkujen ollessa kyseessä, jos mietin kaupassa karkkihyllyn ääressä, että ostanko suklaata vai en, niin aika helposti keksin perustelut sille, miksi suklaan ostaminen on kannattavaa. Mutta jos olen jo etukäteen päättänyt, että en syö suklaata, niin minun ei tarvitse yrittää vastustaa kiusausta kaupassa. Kun olen herkkulakossa, olen siis tehnyt vain yhden päätöksen, jonka mukaan lakkoilun ajan tapoihini ei vaan kuulu syödä herkkuja. Se, että kyseessä on rajoitettu aika, helpottaa tilannetta, koska herkkuja ei tarvitse hylätä loppuelämäksi.

Miten sitten määrittelen herkut? Itselleni määrittely on selkeä, en syö niitä juttuja, jotka itse miellän herkuiksi ja joiden mussutus on välillä mennyt liiallisuuksiin. Eli suklaa, jäätelö, leivonnaiset, sipsit jne. ovat pannassa. Joku puritanisti jättäisi varmasti pois myös sokeroidut jogurtit ja rahkat, mutta mä en. Syön harvemmin makeutettuja maitotuotteita sellaisenaan, vaan useimmiten "lantraan" niitä maustamattomalla rahkalla. Kuitenkin nuo valmiit jogurtit yms. ovat niin helppoja välipaloina, että pidän ne ruokavaliossani, eikä niiden syönti ole ongelma. Jos joutuisin joka kerta pilkkomaan hedelmiä tai tekemään välipalaksi smoothien, niin herkkulakko tuntuisi paljon työläämmältä.

Nyt herkkulakkoa on takana vasta muutama päivä, ja tänään on ollut ensimmäistä kertaa joitain mielitekoja. Perjantai ja työviikon rasitukset väsyttävät, niin tekee makeaa mieli. Pitää vastata makeanhimoon syömällä hedelmiä ja pitämällä kiinni ateriarytmistä, niin eiköhän se siitä. Onneksi helmikuu on vuoden lyhyin kuu, vaikka nyt karkausvuosi onkin. Onko lukijoissa muita herkkulakkoilijoita?

P.S. Mulla ei nyt ollut mitään aiheeseen sopivaa kuvaa, niin laitoin nyt sitten ton kuvan kävyistä. En siis herkkulakkoile syömällä käpyjä tai muuta vastaavaa.