"Älä ämmä pannuta!" Mulla on usein juoksukisoissa ollut tsemppilauseita, joita olen toistellut päässäni juoksun aikana. Tämä taisi olla ensimmäinen kieltolause. :) Ennen tätä ensimmäistä polkujuoksukisaani mun suurin jännityksen aihe oli, että mitä jos kaatuisin ja teloisin itseäni, siinä olisi ensi viikon Kolin reissukin sitten vaarassa. Mutta en pannuttanut, ja muutenkin tapahtumassa oli kivaa!
Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin, ja päätin laittaa ihan kesäkuteet päälle juoksuun. Kuljin matkat Länsikeskukseen bussilla, ja kisanumeron haun jälkeen hengasin kauppakeskuksen pihalla auringosta nauttien. Kisajännityksessä taisin hörppiä vähän liikaa vettä, joka sitten vähän hölskyi mahassa juoksun aikana, mutta ei onneksi haitannut. Tapahtumassa oli viitisenkymmentä osanottajaa, ja kaikki lähdimme matkaan yhtä aikaa. Kilpasarjalaiset kärjessä ja me kuntosarjan osanottajat hiukan taaempaa. Tapahtumassa olisi ollut pidempi 12,8 km matkakin tarjolla, itse juoksin lyhyemmän, 7,2 kilometrin reitin.
Eka kilsa oli kuntorataa. Jännitys tuntui hiukan kropassa ja juoksu lähti vähän raskaasti liikkeelle. Kun polkuosuus alkoi, mun edellä meni naiskaksikko, ja ajattelinkin, että heidän peesissään olisi hyvä juosta. Mutta jäin heti ekassa alamäessä ja kohta mimmit katosivat metsään. Parin kilometrin kohdalla tuntui jo, että olen metsässä ihan yksin. Polku oli mielettömän juurakkoinen, ja mun juoksu oli energiaa tuhlailevaa koikkelehtimista, kun yritin selvitä juurakoiden esteradasta pystyssä. Puiden läpi siivilöityvä auringonvalo vielä täplitti maata, niin juoksu vaati koko ajan täyttä keskittymistä.
Metsäosuudelta kun putkahdin lyhyen tienpätkän kirkkaaseen auringonpaisteeseen, niin yllätyin nähdessäni naiskaksikon suoran päässä edelläni. En ollutkaan jäänyt kovin paljoa jälkeen. Hissukseen sain mimmejä kiinni, ja kuulo- ja näköetäisyydellä kaksikosta olikin mulle apua. Oli helpompi edetä kun edellä meni juoksijoita, kun ei tarvinnut kytätä reittimerkkejä niin tarkkaan. Ja jyrkissä ylämäissä älysin vaihtaa kävelyksi, kun edellä menijätkin tekivät niin. Puolimatkaan mennessä reitillä oli ollut useampi kunnon nousu ja kyyti oli erittäin lämmintä. Ohitin edellä menijät ylämäessä, mutta huikkasin mennessäni, että alamäessä tuutte kuitenkin edelle, ja niinhän ne tulivatkin. Alamäissä mun olematon polkujuoksukokemus näkyi selviten, ja muutaman jyrkemmän pätkän tulin todella varovasti. Onneksi oli kuivaa, sillä mutaisella kelillä olisin ollut pahoissa vaikeuksissa.
Noin 4 kilometrin jälkeen maasto muuttui vähän helpommaksi. Juurakoita ei enää juurikaan ollut, vaan reitti kulki enimmäkseen kalliolla ja koukkasi pari kertaa kuntoradalle. Edellä alkoi myös näkyä muitakin juoksijoita. Menin hetken aikaa porukassa naiskaksikon kanssa, kunnes ohitin heidät ja juoksin sen jälkeen taas hetkisen porukassa parin muun juoksijan kanssa. Viiden kilometrin jälkeen jalka ei noussut enää samaan malliin ja komensin itseäni keskittymään, etten loppumatkasta menisi nurin. Paahteiset kalliot ja käkkärämännyt tuoksuivat ihan heinäkuun metsäpalovaroitukselta. Aurinko ja lämpö tuntui ihanalta, kun matkaa oli enää 1,5 kilsaa jäljellä. Lopun ylämäissä huomasin, että edellä menevät vaihtoivat kävelyksi, mutta totesin, ettei mun tarvitse. Viimeisessä kunnon alamäessä kyllä musta tultiin taas ohi, mutta kun viimeinen kilometri oli kuntorataa, nostin vauhtia helpolla alustalla ja ohitin reippaalla kilometrin loppukirillä tyypit.
Juoksuun meni noin 55 minuuttia aikaa. Polkukilometrit menivät 7:23 - 9:17 -vauhtia, viimeisen kilsan kirmasin alle kuuden minuutin. Toisin kuin sileällä, en tässä polkua juostessa pystynyt yhtään seuraamaan vauhteja tai sykkeitä. Silloin tällöin vilkaisin kuljettua matkaa, mutta kulutetusta ajasta tai vauhdista mulla ei ollut mitään hajua. Menin vain sellaista kyytiä, joka tuntui hyvältä ja pysyin pystyssä.
Länsikeskus Trail oli mielestäni reitiltään tosi kiva. Maasto oli vaihteleva, mutta ei ainakaan näin kuivalla kelillä mitenkään mahdoton. Alkupuoli oli vaikeampi ja rankempi kuin loppupuoli. Pohkeet ja nilkat tuntuivat juoksun jälkeen vähän enemmän kuin normaalilenkin jälkeen, mutta muuten kroppa tykkäsi polkujuoksusta. Olen aika innoissani, ja mietin jo seuraavaa polkujuoksutapahtumaa. :)
