Syyskuu oli kivan lämmin ja juoksusäät suosivat. Tunnenkin hieman huonoa omaatuntoa siitä, että olen edelleen juossut aika vähän. Nyt tuntuu, että kilpirauhasongelmien jälkeen alkaisin vihdoin olla juoksukunnossa, mutta minua laiskottaa ja juoksuohjelmaa on vaikea sekä suunnitella että noudattaa.
Syyskuussa sain kasaan juoksuja yhteensä 81 km verran. Hyvä, että vihdoin tuli 80 kuukausikilometrin ylistys, mutta silti olisin toivonut kovempia kilometrejä. En ole voinut oikein suunnitella juoksuohjelmaa ja se näkyy. Rutiinin kautta liikunnasta tulee helpommin osa arkea, ja rutiini on puuttunut juoksuistani jo useamman kuukauden.
Nyt syksyllä terveyshuolia on aiheuttanut edelleen kilpirauhasen liikatoiminnan lääkitys. Minusta tuntuu, että syön edelleen liikaa lääkettä ja kärsin sen vuoksi vajaatoiminnan oireista. Labroja otetaan sen verran harvoin, että niiden välissä olen kuukauden ja ylikin ilman tietoa siitä, mihin suuntaan kilpirauhasarvot seilaavat. Lisäksi olen huomannut, että minua hoidetaan labra-arvojen, ei voinnin perusteella. Mikä on tietysti ihan kummallista, kun ottaa huomioon, että esimerksi kilpirauhashormoni vapaan tyroksiinin eli t4V:n viitearvoväli on aika laaja, ja yksilölliset erot hormoniarvoissa ovat suuria. Arvoni ovat olleen nyt kesästä asti aivan tuolla viitearvojen alarajoilla, eli lähellä vajaatoimintaa, ja olo sen mukainen. Olen jatkuvasti väsynyt ja mm. ihon kuivuminen on jotain ihan älytöntä. Luulin esimerkiksi, että puhelimeni näytössä on jotain vikaa, mutta vika olikin sormenpäiden kuivumisessa!
Kilpparitilanne luonnollisesti stressaa ja minusta tuntuu vahvasti, että lääkitykseni ei ole tasapainossa. Oireet vaikuttavat tietysti fyysiseen jaksamiseen ja sitä kautta juoksuun, mutta vielä enemmän vaikuttaa henkinen stressi. Minun on vaikea suunnitella juoksuja, kun en voi luottaa olevani kunnossa. Normaalisti voisin suunnitella juoksuja pitkällekin, ja luottaa siihen, että korkeintaan joku flunssa tuo kupruja harjoitusohjelmaan. Olen ollut nyt fyysisesti ihan ok juoksukunnossa, mutta rutiinin puuttuminen on näkynyt siinä, että kilometrit jäivät vielä alhaisiksi.
Jotta ei menisi ihan negailuksi, niin kerrottakoon, että syyskuussa oli kuitenkin juoksun suhteen paljon enemmän onnistumisen elämyksiä kuin vielä kertaakaan kilpirauhasen liikatoiminnan ja Basedown toteamisen jälkeen. Pääsin osallistumaan pistesuunnistuksiin, maastojuoksukilpailuihin ja puolimaratonillekin valmentajakatsomosta.
Syyskuussa kisattiin pistesuunnistuksessa Turku Street-O:n syyssarjassa. Syyssarja alkoi elokuun lopussa ja loput neljä kisaa juostiin syyskuun perjantai-illoissa. Pistesuunnistukset toivat rytmitystä juoksuharjoitteluun ja vaikka suunnistus ei ihan mennyt niin kuin olisin toivonut, tuli kisoista myös iloisia yllätyksiä. Huomasin, että pystyn juoksemaan enemmän ja nopeammin kuin olisin etukäteen uskonut.
Osallistuin myös lähikunnassa Ruskolla järjestettyyn pieneen maastojuoksutapahtumaan syyskuun alussa. Paikalle tuli vain kourallinen osanottajia, mutta 4,5 kilometrin maastoreitti oli kiva ja järjestelyt erinomaiset. Tuolloin oma juoksukunto ei aiheuttanut ilonkiljahduksia, vaan edellisen illan pistesuunnistus painoi jaloissa ja meno oli todella takkuista. Siitä huolimatta lopputuloksena oli palkintopallisijoitus! Myönnettäköön heti seuraavassa lauseessa, että ikäsarjassani ei sitten enempää osallistujia ollutkaan... :D Tapahtumasta sai vielä palkintokaappiin tuollaisen hienon mitalin!
Pääsin myös kannustamaan miesystävääni tämän ensimmäiselle puolimaratonille. Espoon Rantamaraton juostiin aurinkoisessa syyssäässä ja tapahtumassa oli kiva olla kannustamassa. Kirjoitin Espoosta myös kisaraportin juoksuvalmentajan näkökulmasta.
Syksy on usein ollut hyvää juoksuaikaa mulle. Nyt en ole tavoittanut sitä aikaisempien juoksuvuosien fiilistä, jossa ruskalenkeillä kilometrit tulevat kuin itsestään. Eteenpäin on kuitenkin juostu. Uskaltaisiko sitä asettaa vihdoin lokakuulle kilometritavoitteen? Jos saisin lokakuussa juostua satasen, niin saisin taas hiukan nostettua juoksumääriä kohti normaalia, se voisi olla hyvä tavoite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti